kiitosilmoitus-normal.jpg

(Lyhennetty versio tästä kirjoituksesta julkaistaan Koti-Lappi -lehdessä 14.8.2014.)

Olen hoitanut erilaisia luottamustoimia Kemijärvellä lähes puolet elämästäni käsittävän ajanjakson. Olen toiminut kaupunginvaltuutettuna yli 5,5 vuotta ja kirkkovaltuutettuna yli 7,5 vuotta. Lukiolaisena olin perustamassa Kemijärvellä nuorisoneuvostoa ja kuuluin siihen sen ensimmäisen toimintakauden 2002–03 ajan. Keskustan Kemijärven kunnallisjärjestön johtokunnassa toimin 2003–04.

Keskustan jäseneksi liityin 9.5.2000, mistä lähtien olen ollut enemmän tai vähemmän mukana poliittisissa tehtävissä niin Kemijärvellä kuin muuallakin. Olen ollut syvällisesti mukana myös monissa vaalikampanjoissa ja kuuluin Keskustan puoluevaltuustoon 2010–12. Lisäksi olen hoitanut lukuisien muiden järjestöjen tehtäviä ja myös kirkon ja seurakunnan luottamustoimia.

Kotiseutuni kulttuuriperimää olen pyrkinyt vaalimaan myös kirjoittamalla useita paikallishistoriaa käsitteleviä kirjoja.

Vaikka itse sanonkin, niin olen käyttänyt melko suuren osan nuoresta elämästäni yhteisten asioiden parissa. Monien ystävieni mielestä liiankin suuren osan.

Kun ”valtuustourani” Kemijärvellä nyt päättyy, lienee kirjoitus vielä paikallaan.

Erinäisistä syistä johtuen olen muuttamassa ainakin joksikin aikaa Rovaniemelle. Tällainen ratkaisu ei kuulunut alkuperäisiin suunnitelmiini, mutta elämähän ei aina mene suunnitelmien mukaan.

Päätöstäni on helpottanut viime aikoina vahvistunut käsitykseni siitä, että se, mitä kenties vähillä voimillani voisin yrittää synnyinseutuni hyväksi tehdä, tapahtunee muutoin kuin Kemijärven kunnallispolitiikan kautta.

Ei ole kyse siitä, että olen kyllästynyt Kemijärveen ja kotiseutuuni tai että olisin muuttamassa Helsinkiin, mistä minulta on useita kertoja kysytty. En ole muuttamassa kotimaakunnastani Lapista mihinkään. Tulen liikkumaan edelleenkin aktiivisesti Kemijärvellä ja Itä-Lapissa. Ja hautapaikkakin on valmiina Kemijärven Honkakankaalla, kun isoukkini Akseli Huttunen osti useamman paikan eturivistä todeten, että "ollaan sitten ylösnousemuspäivänä ensimmäisenä ulkona...!" :)

En ole myöskään luopumassa poliittisesta toiminnasta Keskusta-liikkeessä, olen siinä luultavasti mukana niin kauan kuin elän. Mutta elämässä on joskus mentävä eteenpäin, kun – Hessen runoa lainatakseni – ”uhkaa tutuksi käynyt piiri turtumuksin”. Kun nykyisen työni puolesta joudun matkustamaan paljon ja olen viettänyt osan ajastani jo kymmenen vuoden ajan Rovaniemellä, niin olen kokenut tässä tilanteessa luontevimmaksi siirtää pysyvän asuinpaikkani kirjat sinne.

Onhan Rovaniemi minulle toki jo lapsuudestani tuttu kaupunki ja sitä paitsi isoukkini, kolmen sodan veteraanin, Akseli Huttusen kotikunta. Hän muutti vuonna 1937 perheineen Rovaniemeltä Kemijärvelle. Lapsuudestani muistan useat vierailut hänen leskensä, isomummini, luona. Sama Harjulampi, joka näkyi hänen asuntonsa parvekkeelta, näkyy myös minun Rovaniemen-asuntoni parvekkeelta. Joku voisi sanoa, että yksi ympyrä on nyt sulkeutunut. Omalta kohdaltani tosin uskon – jos Korkein päiviä suo – että jossain vaiheessa vielä palaan Kemijärvelle myös henkikirjojeni osalta.

Uskon olevan viisautta oppia, että ihmisellä on sittenkin vain rajallinen määrä voimia. Olisin toki voinut jatkaa kaupunginvaltuutettuna vielä jäljellä olevat pari vuotta, mutta pahoin pelkään, että kunnallispolitiikan kautta mahdollisuuteni vaikuttaa Kemijärven asioihin olisivat myös tämän toisen valtuustokauteni loppuajan olleet yhtä vähäiset kuin tähänkin saakka. Sen ajan ja energian, jota olen niin monet vuodet joutunut kuluttamaan kunnallispolitiikkamme ”sisällissodissa”, toivon vapautuvan nyt joihinkin muihin, ja toivoakseni tuloksellisempiin, tehtäviin.

Luotan siihen, että ystäväni ja tukijani – ainakin todelliset sellaiset – ymmärtävät ja tukevat päätöstäni. Voin vakuuttaa, etten ole tehnyt sitä hetken mielijohteesta, vaan pitkään harkittuani ja kieltämättä myös raskain sydämin.

Olen kiitollinen monista kokemuksista ja opeista, joita olen matkan varrella saanut. Samalla on myönnettävä, ettei suora luonteeni oikein sopeutunut kunnalliselämämme moniin kiemuroihin.

Jo lukioikäisenä uhkailtiin poliittisen urani katkaisemisella, jos en tue tiettyä ehdokasta eduskuntavaaleissa. Taannoin oman valtuustoryhmän jäsen kertoi avoimesti tärkeässä kuntauudistusäänestyksessä antaneensa ratkaisevan äänen vastoin minun kantaani vain, jotta ”poika ei kuvittele itseään viisaammaksi kuin on”. Tosiasioita päätöksenteon taustoista ei olisi saanut kertoa julkisuuteen – se on kuulemma riitelyä.

On ollut hyvin turhauttavaa huomata, että asioita ei vastusteta välttämättä itse asian sisällön vuoksi, vaan asian esittäjän vuoksi. Yli kymmenen vuoden ajan toimintani motiiveja on koetettu Kemijärvellä selittää sillä, että olen menossa eduskuntavaaleihin. Mutta en ollut ehdolla vaaleissa v. 2007 enkä v. 2011 – en myöskään ensi keväänä 2015.

Muistan ikäni, kuinka taannoin suhteellista vaalia kaupunginhallituksesta käytäessä eräs valtuutettu alkoi kauhistella, miten kaikki tämä johtuu vain Janne Kaisanlahden ahneudesta ja vallanhimosta. Noloksi hän meni sitten huomattuaan, että minä en ollut ehdokkaana ollenkaan koko vaalissa. Mutta tämä kuvastaa hyvin sitä ennakkoasennetta, mitä valtuustosalissa olen vuodesta toiseen saanut kokea.

Viime kunnallisvaaleissa äänestäjät vaihtoivat yli puolet valtuustosta. En keksi näin suurelle muutokselle muuta selitystä kuin sen, että kuntalaiset olivat kyllästyneet jatkuviin lehtiotsikoihin kunnallispolitiikan kiistoista ja jatkuvasti tehdyistä laittomista päätöksistä. Niinpä vaalien jälkeen ykköspaikoille yritettiin nostaa uudet kasvot takeeksi toimintatapojen muutokselle. Luottamuspaikkaneuvottelut olivat kuitenkin hyvin vaikeat. Tavoitteessamme kasvojen uudistamiseksi lopulta epäonnistuimme – kahden valtuutetun vetäydyttyä hankkeesta, varmistettuaan itselleen omat paikat kaupunginhallituksessa.

On kysytty, miksen pyrkinyt esim. valtuuston puheenjohtajaksi? Olenko pakoillut vastuuta tyytyen vain helppojen irtopisteiden keruuseen? Vastaus on yksinkertainen. Minulla ei olisi ollut riittävää kannatusta Kemijärven Keskustan ryhmässä. Kun Mauno Kerkeläkin päihitti minut aikanaan Kemijärvellä puoluevaltuuston edustajaa koskevassa äänestyksessä, niin miten olisin voinut voittaa Keskustan valtuutettujen parissa erittäin suositun Heikki Nivalan? Ehdokkuuteni olisi lisännyt eripuraisuutta, johon kuntalaiset ovat jo riittävän kyllästyneitä.

Vaikka minua ja eräitä läheisiä yhteistyötovereitani onkin erinäisissä lehtikirjoituksissa ja radiohaastatteluissa syytetty riitelijöiksi, niin liennytyksen ja sovinnon rakentamisen nimissä luovuin myös toisesta ehdokkuudesta. Ja silloin oli kyse paikasta, johon kenties olisin voinut oikeasti tulla valituksikin.

Toimin Keskustan Lapin piirin varapuheenjohtajana nimittäin jo vuoden 2013 ajan. Yhdessä saimme piirin toimintaan monenlaista uutta – järjestimme mm. erilaisia uusia yleisötapahtumia, kehitimme piirin tiedottamista ja toritapahtumia sekä teimme retken Kantalahteen. Olisin mielelläni jatkanut tehtävässä. Valintani varapuheenjohtajaksi tapahtui Rovaniemellä syksyllä 2012 Keskustan Lapin piirin kokouksessa. Kokouksen jälkeen eräät Kemijärven Keskustan johtavat henkilöt alkoivat purnata, kuinka minua ei olisi pitänyt valita tehtävään. Heillä oli piirihallitukseen oma ehdokas, mutta koska he eivät ymmärtäneet tehdä omaa henkilöesitystään esityslistan oikeassa kohdassa, valintani tuli ainakin näennäisesti yksimieliseksi.

Kun sama purnaus jatkui vielä seuraavana vuonna, niin ilmoitin ennen kokousta, etten ole enää käytettävissä piirin hallitukseen – ja tilalleni valittiin nyt kemijärveläinen kaupunginvaltuutettu ja lukuisia muita tehtäviä hoitava Lea Soppela, joka oli kovasti tehtävää halunnut. Kieltämättä houkutti päästää asia äänestykseen ja katsoa, miten siinä olisi käynyt. En kuitenkaan enää jaksanut kuunnella sitä huutamista, että ”kemijärveläiset vaan riitelee” ja luovuin tehtävästä vapaaehtoisesti. Vielä tässäkin kokouksessa Kemijärven Keskustan edustajat katsoivat tarpeelliseksi käyttää puheenvuoron, jossa paheksuttiin, kuinka olin vuotta aikaisemmin ”vienyt” heidän paikkansa – vaikka he olisivat aivan hyvin voineet jo tuolloin tehdä vastaesityksen, mikäli kokoustekniikka olisi ollut hallussa.

Kemijärvellä olisi paljon mahdollisuuksia, mutta päätöksenteon tulee perustua tosiasioihin, raskainakin aikoina. Hetkellisen suosion keräämisen perusteella ei kunnallispoliittisia ratkaisuja tulisi tehdä. Etenkin ns. Massaliikkeen aaltojen velloessa kylmä harkinta unohtui usein. Se, että tohdin arvostella mm. jo etukäteen tuhoon tuomittua pakkolunastushakemusta, leimasi minut Kemijärvellä joissain piireissä ”maanpetturiksi”. Toki auliisti myönnän, että kynäni terävyyttä olisin voinut joskus hieman pehmentää. Silti yhdestäkään kannanotostani ei ole voitu osoittaa, että olisin kirjoittanut niissä perättömyyksiä.

Kunta ja julkinen valta yleensäkään ei voi työllistää kaikkia eikä se ole talouselämän moottori, vaan mahdollistaja. Kuitenkin kuntapuolella voidaan luoda elinkeinoelämää tukevia puitteita. Kemijärvellä olisi erittäin tärkeätä panostaa yrittäjyyden ja erityisesti matkailuelinkeinon edellytysten parantamiseen. Kunnan elinkeinopuolen siirtäminen oman elinkeinoyhtiön vastuulle olisi toteutettava kiireellisesti eikä hanketta saisi vesittää jättämällä se vain osittaisuudistusten varaan.

Edellisen kaupunginjohtajan jätettyä tehtävänsä – pitkän, raskaan ja monia epäasiallisia piirteitä sisältäneen prosessin jälkeen – myös uusi kaupunginjohtaja pitäisi saada valituksi. Siinäpä sitä haastetta riittääkin! Aikanaan tein parhaani, että Janne-Veikko Perälä olisi valittu kaupunginjohtajaksi. Kun hän ei kuitenkaan kelvannut valtuuston enemmistölle eikä varsinkaan Keskustan ryhmän johtaville henkilöille, niin pyrin parhaani mukaan tukemaan valituksi tullutta Olli-Pekka Salmista. Voin sanoa, että ei Salmista Kemijärvellä helpolla päästetty.

Uuden kaupunginjohtajan valintaan toivon päättäjille viisautta – ja uudelle kaupunginjohtajalle vahvaa luonnetta sekä kykyä pysyä erossa kunnallispolitiikan eri valtakeskittymien vaikutusvallasta.

Valtuustovuosiltani kiitän erityisesti Kaarina Soppelaa, Ahti Majavaa, Kaarlo Jankkilaa, Timo Kyyhkystä ja Tarja Perälää hyvästä yhteistyöstä.

Kirjojen vaihtuminen johtaa valitettavasti siihen, etten voi olla nyt ehdokkaana Kemijärvellä syksyn seurakuntavaaleissa. Olen toiminut kirkkovaltuustossa lähes kaksi kautta, jälkimmäisen puheenjohtajana. Olen yrittänyt tehdä parhaani vastatakseni siihen luottamukseen, jonka olen vaaleissa saanut.

Viime vuosina luottamushenkilöt on alettu seurakunnassa nähdä enemmän voimavarana ja hallintokulttuuria on uudistettu. Irma Kortelaisen ja minun aloitteestani syntynyt pitkällinen hautausmaahankekin saatiin päätökseen, välillä melko kovankin väännön jälkeen. Tänä vuonna on mm. Vanhalle hautausmaalle perustettu uusi uurna-alue.

Samalla toimiessani kirkkovaltuuston puheenjohtajana – toisin kuin ehkä jonkin verran pelättiin – perinteisestä arvopohjasta ja esim. hyvästä lähetyskannatuksesta eri herätysliikkeiden hyvää työtä tekevien lähetysjärjestöjen kautta on voitu pitää kiinni. Tästä olen hyvin iloinen. Itse en kuulu mihinkään herätysliikkeeseen, mutta toivon niiden työlle menestystä ja kirkkoon suvaitsevaisuutta myös perinteisesti ajattelevaa väkeä kohtaan. Kemijärven seurakunnan toivon voivan jatkossakin toimia murtumattomalta pohjalta.

Kiitän seurakunnan puolelta kaikesta yhteistyöstä varsinkin talouspäällikkö Esa Kujalaa sekä kirkkoherranviraston ystävällisiä rouvia – ja luottamushenkilöistä erityisesti Irma Kortelaista sekä keväällä edesmennyttä Eila Hyvöstä, joiden tukeen saatoin luottaa vaikeinakin aikoina.

Uskon Kemijärven ja Itä-Lapin tulevaisuuteen. Olen ostanut Kemijärveltä ”kakkosasunnon” sekä rantakiinteistön. Lähimmät omaiseni asuvat Kemijärvellä. Hoidan Kemijärvellä edelleen tehtäviä eri yhdistyksissä (Kotikiekerö, Pro Rovajärvi, Amerikka-yhdistys), puoluejäsenyyteni pysyy Levärannan Keskustan paikallisosastossa ja kirjoitan parhaillaan kemijärveläisen liikenaisen Lyyli Perungan elämäkertaa. Toivon synnyinseudulleni kaikkea hyvää ja toivon joskus löytäväni luontevampia kanavia tämän alueen hyvinvoinnin edistämiseen.

On kysytty, aionko astua politiikkaan Rovaniemellä. Tähän olen vastannut, ettei minun tarvitse sinne enää astua, kun olen siellä jo ollut. Esim. viime kunnallisvaaleissa olin mukana useiden hyvien ystävieni kampanjoissa. Koska Rovaniemellä siis on vastuullisilla paikoilla monia henkilöitä, joilla on monilta osin samanlainen arvomaailma ja katsantokanta kuin minulla, niin en katso olevani velvollinen osallistumaan kunnallispolitiikkaan sillä tavalla, että olisin henkilökohtaisesti pyrkimässä joihinkin luottamustehtäviin. En ole siis lähdössä Rovaniemellä vuoden 2016 kunnallisvaaleihin.

Tämän syksyn seurakuntavaaleihin sen sijaan katson velvollisuudekseni osallistua, kun toimin myös ev.-lut. kirkon kirkolliskokouksen jäsenenä. Niinpä keskusteltuani Keskustan Rovaniemen kunnallisjärjestön vastuuhenkilöiden kanssa olen antanut suostumukseni olla ehdokkaana seurakuntavaaleissa Rovaniemellä Keskustan ehdokaslistalla.

995808_10151624532242114_365811438_n-nor

Kuva kotikylästäni Kemijärven Levärannalta, Kemijoen varrelta.