Vaalit on käyty. Sauli Niinistö valittiin suoralla kansanvaalilla ensi kierroksella presidentiksi. Kova suoritus. En ole kaikilta osin ollut tyytyväinen hänen lausuntoihinsa. Suomen ulkopolitiikan hän on kuitenkin hoitanut melko hyvin, etenkin suhteemme itäiseen suurvaltaan, vaikka ajat ovatkin vaikeat.

Laura Huhtasaaren tulos vaikuttaa melko hyvältä, kun huomioi hillotolppalaisten lähdön viime kesänä Persuista. Persut kannattaa ottaa vakavasti.

Sama pätee myös omalta listaltaan ehdokkaana olleeseen Paavo Väyryseen, joka kampanjoi omilla rahoillaan sekä pienen ja ideologisesti sangen kirjavan ryhmittymän tukemana. Ohitti entisen puolueensa ehdokkaan, mitä ei kannata vähätellä.

Pekka Haavisto ei noussut toiselle kierrokselle eikä punavihreä kupla onnistunut puhaltamaan uutta Haavisto-ilmiötä. Vihreille tämä tuskin antaa nostetta. Mutta silti on myönnettävä, että toinen sija on näissä vaaleissa hyvä saavutus.

Muiden ehdokkaiden on kyllä vaikea selittää tulosta menestykseksi millään mittarilla. Etenkin Keskustan kannattaa ottaa vaalitulos vakavasti ja tehdä perusteellinen analyysi sekä tarvittaessa rohkeitakin johtopäätöksiä. Keskustalla oli hyvä ehdokas. Syyt surkeaan tulokseen pitää hakea muualta. Myöskään Paavo Väyrysen ja hänen edustamansa linjan Keskustalle muodostamaa uhkaa ei kannattaisi kuitata vain ajattelemalla, että yksi ehdokas muiden joukossa.