En ole varmaankaan koko poliittisen toimintani aikana saanut niin paljon yhteydenottoja kuin kuluneen viikon aikana, alkaen viime sunnuntai-illasta, jolloin presidentinvaalien tulokset julkaistiin. Olen aika vähän ottanut kantaa puolueen asioihin viime aikoina eikä minulla ole enää muita luottamustoimiakaan Keskustassa kuin oman paikallisosastoni sihteeriys. Mutta saamieni yhteydenottojen perusteella kirjoitin Suomenmaahan pari päivää sitten kirjoitukseni "Onko kaikille tilaa Keskustassa?", joka on myös edellisen blogipäivitykseni aihe.

Palautteen sisältö on ollut selkeä viesti - huoli keskustalaisen kansanliikkeen tilasta, kokemus että toiminta on hyödytöntä ja että puolue kadottaa kosketuksen kenttään ja kansan tuntoihin, kuten kävi ennen vuoden 2011 vaaleja. Vaikka yksittäisistä kysymyksistä on suuriakin mielipide-eroja, niin näitä samoja huolia tuntevat nyt niin konservatiivit kuin liberaalit, kaupunkilaiset ja maalaiset. Viesti liiasta oikeistosuuntauksesta on myös hyvin selkeä.

Viime päivinä keskusteluun on noussut Keskustan mahdolliset puoluekokousvalinnat, ja niiden ympärille muodostunut poikkeuksellinen tilanne. Siinä on olemassa myös vaara, että keskustelu menee väärille urille. Riippumatta siitä, ketkä viisi henkilöä valitaan puoluejohtoon kesäkuussa, Keskustan on mentävä eteenpäin ja rakennettava toimintansa vahvalle ideologiselle perustalle.

Luonnollisesti itse jatkan Keskustan jäsenenä kaikissa tapauksissa. Mutta toivon, että havahdumme näkemään, että puolueen ongelmat ja vaarat tulevien vaalien suhteen ovat todelliset. Meillä on siitä suuri vastuu kansakunnan ja historian edessä.