kaarina%2520soppela-normal.jpgKemijärvellä ja laajemminkin maakunnassa pitkän yhteiskunnallisen uran tehnyt Kaarina Soppela vietti hiljattain merkkipäiväänsä. Vaikka asianomainen ei ole halunnutkaan julkisia huomionosoituksia, niin rohkenen kunnioittaa hänen elämäntyötään pienellä kirjoituksella.

Kaarina Soppela polveutuu kahdesta levärantalaisesta kantasuvusta. Hänen vanhempansa olivat tilallinen Johan Kaarle Kaisamatti (1904–49) ja emäntä Alli o.s. Kyyhkynen (1910–85). Isänisä, Lanton Kalle, oli tunnettu kunnallismies. Lapsuutensa Kaarina vietti Kemijoen rannalla maaseutuyhteisössä. Kotona opetettiin rehellisyyden ja työnteon kunnioittamiseen. Perusarvot olivat koti, uskonto ja isänmaa.

Nuoruudessaan Kaarina työskenteli myyjänä ensin Rovaniemellä ja sitten Kemijärvellä Koivuniemen Jallun ja Allin kaupassa. Suoritettuaan kauppakoulun Rovaniemellä hän tuli Kemijärven kauppalan ja sitten kaupungin palvelukseen lähes 40 vuoden ajaksi edeten lopulta sivistysosaston toimistopäälliköksi.

Helmikuussa 1962 Kaarina kohtasi tulevan aviomiehensä kevätmarkkinoiden aikaan järjestetyissä iltamissa Kemijärven työväentalolla. Aliupseerikoulun ampumakilpailussa voittamallaan kuntoisuuslomalla ollut nuori sotilas tuli hakemaan tanssiin. Siihen aikaan työväentalolla pidettiin paljon myös yleisiä rientoja. Niinpä kahden vankkumattoman maalaisliittolaisen elämänlangat kietoutuivat yhteen vieraan aatteen kokouspaikalla.

Kaarina ja Unto Soppela ovat saaneet kolme lasta ja heillä on nyt yksi lapsenlapsikin.

Ensin ay-toiminnassa ja puoluejärjestössä mukana ollut Kaarina Soppela tuli kunnallispolitiikkaan vuonna 1980. Pitkälle uralle on mahtunut jäsenyyksiä ja puheenjohtajuuksia lukuisissa kunnallisissa ja maakunnallisissa julkishallinnon tehtävissä, samoin Pohjolan Osuuspankissa. Kemijärveläisenä naisena hän on ollut rikkomassa paikallisia lasikattoja mm. ensimmäisenä naispuolisena kaupunginvaltuuston puheenjohtajana. Edelleen Kaarina kuuluu mm. Lapin sairaanhoitopiirin valtuustoon ja johtaa kaupungin vuokrataloyhtiöitä.

Jo 1980-luvulla Kaarina Soppelalle annettiin lempinimi ”Kemijärven Rautarouva” tuolloisen Britannian pääministerin, mahtavan Margaret Thatcherin mukaan.

Oma yhteistyöni Kaarina Soppelan kanssa alkoi kunnalliselämän parissa reilut kymmenen vuotta sitten. Olen oppinut tuntemaan hänet asioihin perehtyvänä ja laillisuutta kunnioittavana luottamushenkilönä, jonka yhteiskunnallisen toiminnan päämääränä on kotiseudun etu.

Joskus mekin olemme toki ajautuneet asioissa vastatusten, ja silloin ”Lanton veri” on voinut puolin ja toisin kuohahtaa, mutta kaikissa tilanteissa olen voinut luottaa Kaarinan henkilökohtaiseen rehellisyyteen. Sovitusta on pidetty kiinni. Luottamus on yhteistyön perusta, luottamus on ystävyyden perusta.

Vuosina 2011–13 sain seurata melko läheltä, kuinka Kaarina Soppela hoiti kaupunginhallituksen puheenjohtajuutta taitavasti erittäin vaikeissa olosuhteissa. Surukseni huomasin, miten raadollista poliittinen elämä voikaan olla. Tosiasioihin toimintansa pohjaava Kaarina sai osakseen monenlaista perätöntä syytöstä. Lohduttauduin ajatuksella, että kateus
täytyy ansaita eikä ruutia tuhlata nollaan.

Omalle yhteiskunnalliselle toiminnalleni on ollut suuriarvoista oppia, että olen saanut työskennellä Kaarina Soppelan kaltaisen henkilön kanssa yli kymmenen vuoden ajan. Kaarina jos kuka kotikaupungissamme olisi ansainnut kunnallisneuvoksen arvonimen. Mutta ainutlaatuinen ”Kemijärven Rautarouvan” nimi häneen on jo lähtemättömästi liitetty ja se lienee vielä arvokkaampaa.

Lämpimästi onnitellen ja armorikkaita vuosia edelleen toivottaen,

Janne Kaisanlahti