Tänä aamuna huomasin jossakin maininnan, että Ison-Britannian kuuluisan kuningattaren Victorian kuolemasta tuli tänään kuluneeksi 114 vuotta. Kotimaataan ja koko Brittiläistä Imperiumia hallinnut, Intian keisarinnan arvonimeäkin käyttänyt ja kokonaiselle aikakaudelle nimensä antanut kuningatar oli aikansa tunnetuimpia ja ihailluimpia ihmisiä. Monenlaisesta kohtaamastaan arvostelusta huolimatta hän jäi historiaan suurena hahmona ja hallituskautensa symbolina.

Kuollessaan kuningatar oli Euroopan "isoäiti". Hovien välisten avioliittojen johdosta hänen jälkeläisiään hallitsi monia Euroopan maita. Niinpä vaikka Britannian ja Saksan välit olivat tuolloin jo melko kireät, niin Saksan keisari Vilhelm oli valvomassa kuningatar Victorian kuolinvuoteella ja nosti myös tämän ruumiin vuoteesta arkkuun. Kuningatar Victoria oli hänen - samoin kuin Venäjän keisarinna Alexandran - isoäiti.

Kuninkaallisilla avioliitoilla oli tarkoitus lujittaa maiden välisiä siteitä. Tämä ei kuitenkaan estänyt Saksaa, Englantia ja Venäjää ajautumasta keskenään veriseen sotaan. No, useinhan sukulaisten väliset riidat ovat ns. tavallisenkin väen parissa kaikkein raadollisimpia.

Kuningatar Victoria on koko Britannian historian pitkäaikaisin hallitsija, oltuaan kuningattarena 63 vuotta ja 7 kuukautta. Tätä ennätystä tosin on lähestymässä Britannian nykyinen kuningatar Elisabet II.

Nykypäivänä monarkioiden merkitys on tietysti toista kuin yli vuosisata sitten. Tavallisten ihmisten ja kuninkaallisten välinen kuilu oli paljon suurempi kuin tänä päivänä. Mutta myös silloin niin kuninkaalliset kuin alamaiset joutuivat taipumaan mahtavamman majesteetin edessä.

Eräs suomalainen sanomalehti uutisioi kuningatar Victorian kuolemasta:

"Maailman historian lehdille eilinen päivä kirjoitetaan huomattavana merkkipäivänä, sillä silloin k:lo puoli 7 illalla ummisti silmänsä ikuiseen lepoon Englannin vanha kuningatar Victoria, mahtavan kansansa äiti ja nykyajan hallitsijoista kunnioitetuin. Juuri ehdimme päästä uuteen vuosisataan ja kuningatar Victoria seurasi mukana. Kansansa ja koko ihmiskunta oli melkein unhottanut, että tämä ihmeellinen hallitsijatarkin on luonnon lakien alainen, hänen mahdollista kuolemaansa harva lienee ajatellut. Mutta Luojan lait ovat horjumattomat. Niiden alle täytyy taipua maailman mahtavimpienkin. Lyhyt sairaus vaan, äkillinen aivotoiminnan hervastuminen katkaisi mitä vaikutusrikkaimman elämän."

Emme voi elää elämäämme ajatellen jatkuvasti ajallisen matkamme päättymistä. Olen joskus kuullut sanottavan kauniisti - "On totta, että jonakin päivistäni minä kuolen. Mutta kaikkina muina päivinä minä elän." - Elämää ei kannata käyttää kuoleman pelkäämiseen. Mutta samalla on muistettava, että jokainen meistä ylittää kerran rajan. Eivät mahtavimmatkaan hallitsijat ole siltä välttyneet. He tekivät täällä aikanaan monenlaisia valtiollisia toimia ja elivät suurten väkijoukkojen seuraamina. Mutta hekin astuivat vuorollaan jokainen sen rajan ylitse kuin jokainen meistä. Miten meille silloin käy?
 
Kuningatar Victoria oli aikansa luultavasti tunnetuin ihminen. Hänen kuviaan oli kaikkialla maailmassa - hän hallitsi maailmanlaajuista imperiumia, jonka "yllä aurinko ei koskaan laskenut". Mutta lopulta hänkin oli vanha, sairas ja hauras pieni nainen, joka makasi muutamia viikkoja vaikeasti sairaana, lopulta näkökykynsä menettäneenä ja täysin avuttomana vuoteessaan ennen kuin kuoleman majesteetti vapautti hänet vaivoistaan.
 
Raamattu viitoittaa meille tien Golgatan ristin juurelle. Siellä on kuoleman valta jo voitettu. Kaikki suuret uskonnot heijastavat ihmisten kaipuuta kuolemattomuuteen ja Luojansa yhteyteen. Jokaisessa näissä uskonnoissa on varmasti monia hyviä elämänohjeita. Mutta kristinuskon ja muiden uskontojen välinen perustavanlaatuinen ero on siinä, että kristinuskossa on kyse pohjimmiltaan henkilökohtaisesta suhteesta elävään persoonaan, Vapahtajaan, Jeesukseen Kristukseen. Muiden uskontojen perustajat makavat kuolleena haudoissaan, Jeesuksen hauta on tyhjä! Haluammeko tarttua hänen käteensä sitten, kun olemme päättämässä maallista vaellustamme? Ratkaisu on tehtävä jo tässä elämässä tai tässä ajassa. Jeesus ei pakota ketään. Maailma ei ole syntynyt sattumalta emmekä ole sokean evoluution tulosta. Maailma on luotu ja Raamattu kertoo Jumalan ihmeellisen pelastussuunnitelman myös langennelle maailmalle. Voimme valita Hänen rakkautensa ja iankaikkisen elämän tai torjua sen. Meille käy uskomme mukaan.