Sinikka-t%C3%A4din%20kanssa.jpg

Surullisin mielin, mutta ylösnousemukseen uskoen olen ottanut vastaan tiedon Sinikka-tädin poismenosta. Hän nukkui pois tänä aamuna kotonaan Rovaniemellä lyhyen, mutta vaikean sairauden murtamana.

Muistan Sinikan suorasanaisena ihmisenä, joka keskusteli analyyttisesti eri asioista. Jotkut sanovat, että meissä on vähän samaa näköäkin. Lapsuudessani hän pysähtyi usein puolisonsa Jussin kanssa Martinvaaran mökillemme, jonka yhteydessä ukki piti kesäisin matkamuistomyymälää. Sinikka oli itsekin aikanaan työskennellyt kioskiyrittäjänä, olihan jo lapsuuskodista annettu kovan työnteon ja yrittäjyyden ihanteet. Sisarustensa tavoin Sinikka oli lähtöisin Kemijärven Alakylästä, Rovajärven rannalta Rovalan porotilalta, jossa syntyi Johan Eemil ja Hilda Josefiina Kaisanlahden 14-lapsisen perheen kahdentenatoista. Lapsuusmaisemat Rovajärvellä olivat myöhemmälläkin iällä tuttuja kesänviettopaikkoja. Sinikka asui nuoruudessaan pääkaupunkiseudulla ja myöhemmin jälleen Lapissa, Rovaniemellä. Kuolinpäiväänsä seuranneena päivänä hän olisi täyttänyt 73 vuotta.

Suruviestin kantauduttua nousivat mieleeni suruvärssyn sanat:

Päättyessä pitkän päivätyön,
jälkeen tuskan, vaivan, tumman yön
kajastaapi sätein kirkkahin
iäisyyden aamu ihanin.

Lepää rauhassa. Sinikka Kaisanlahti 27.6.1943-26.6.2016