Niin kauan kuin olen ollut mukana poliittisessa toiminnassa, on kotiseudullani esitetty arveluja mahdollisesta ehdokkuudestani eduskuntavaaleissa. Ehkä siitä pitäisi olla ilahtunut ja imarreltu, että minun on ajateltu täyttävän ne edellytykset, joita kansanedustajaksi pyrkivällä tulisi olla. Osa esityksistä on toki matkan varrella tehty enemmän tai vähemmän kielteisessä hengessä, ja niiden tarkoituksena on ollut selittää minun poliittista toimintaa itsekkäillä motiiveilla.
 
Tulin lukiolaisena mukaan paikalliseen Keskustapuolueen toimintaan. Keväällä 2003, jolloin olin 18-vuotias, käytyjen eduskuntavaalien aikana mm. muuan konkaripoliitikko esitti arvioitaan, että en lähtenyt Kemijärveltä ehdokkaaksi asetetun, täysin poliittista kokemusta vailla olevan ja vastikään Lappiin muuttaneen henkilön tueksi sen vuoksi, että pyrin pitämään Itä-Lapin ”tyhjänä”, ja minulla on 2007 vaaleissa näin itselläni paremmat mahdollisuudet. Tuin tuolloin ranualaista ehdokasta, joka oli silloin Keskustan piirijärjestön puheenjohtaja ja jonka äänet menivät kaikki samaan, yhteiseen pottiin.
 
Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa tuin Brysselistä Suomeen paluun tehneen Paavo Väyrysen ehdokkuutta ja olin monin tavoin mukana hänen vaalityössään.
 
Tuolloin levitettiin samoja puheita, että siksihän se Janne tukee Paavoa, että Itä-Lapista ei taaskaan pääse ketään läpi, ja kenttä on vapaa vuonna 2011. Eräs nimimerkkikirjoittaja, jonka henkilöllisyys oli varsin pian yleisessä tiedossa Kemijärvellä, vihjaili, että minulle on luvassa joku palkkio työstäni. Ymmärrän toki, että joidenkin on vaikea uskoa, että joku lähtee tekemään ilmaista työtä ilman henkilökohtaista hyötyä. Noh, en minä palkkion toivossa Paavoa tukenut, vaan aatteen takia. (Opiskelijana muuten kustansin omista rahoistani Kemijärvellä pidetyssä tukitilaisuudessa jaetut makkarat, joita meni muistaakseni vähän yli neljäsataa.)

Vuoden 2007 vaaleissa tein jonkin verran työtä myös Keskustanuorten ehdokkaan Susanna Viitalan hyväksi.
 
Se, miksi en tukenut itälappilaisia ehdokkaita 2003 ja 2007 vaaleissa, johtui yksinkertaisesti siitä, että en katsonut heillä olevan edellytyksiä tulla valituksi. Lappi on sen verran pieni vaalipiiri, että voimat on kerättävä sellaisten hyvien ehdokkaiden taakse, joilla on mahdollisuudet päästä läpi ja jotka voivat tehdä ansiokasta työtä.
 
Vuoden 2011 vaaleissa tähän avautui viimein mahdollisuus, kun omasta seutukunnastamme ehdokaslistalle asetettiin varatuomari Eeva-Maria Maijala. Olin voimakkaasti mukana hänen vaalityössään. Maijala valittiin eduskuntaan Keskustan listan ääniharavana. Tällöin loppuivat myös puheet, että en kannata itälappilaisen ehdokkaan valintaa, koska haluan pitää "pelikentän avoimena".
 
Tein vaalityötä voimakkaasti myös Keskustanuorten ehdokkaan Katri Kulmunin puolesta. Rohkenen väittää, että kulutin ainakin kaksi kuukautta elämästäni eduskuntavaaleihin. En ollut edes missään ansiotyössä, vaan elin säästörahoillani ja käytin melko tarkoin sen voiman ja osaamisen, mikä minulle oli vaalikampanjoinnista kertynyt, näiden kahden naishenkilön vaalityöhön.
 
Eduskuntavaalien jälkeen tarkoitukseni oli siirtyä pois aktiivisesta politiikasta, enemmän lakipuolelle, johon olen saanut koulutuksen. Eeva-Maria valitsi eduskunta-avustajakseen ystäväni Matti Lustigin, jota saatoin suositella hänelle ja joka oli aiemmin toiminut Janne Seurujärven avustajana. Loppukesästä Matti sai toisen työpaikan, ja kun minulla ei muuta työtä ollut, niin päätin nyt suostua Eeva-Marian pyyntöön lähteä avustajaksi.
 
Olen erittäin tyytyväinen työhöni, vaikka arastelinkin pitkään ottaa työtä vastaan. Eduskunta-avustajan tehtävä on avannut huikeat näköalat eduskunnan, maamme ylimmän valtioelimen, toimintaan. Olen saanut tehdä työtä osin Helsingissä ja osin maakunnassa.
 
Eduskunnassa työskentely on myös kirkastanut minulle, mitä menestyksellinen kansanedustajana toimiminen vaatii.
 
Mitä tuleviin eduskuntavaaleihin Lapin osalta tulee, niin tärkeintä on se, että a.) Keskusta onnistuu kokoamaan iskukykyisen ehdokaslistan, jolla voidaan uskottavasti taistella neljännen kansanedustajapaikan ottamisesta meille takaisin ja että b.) listalla on henkilöitä, joilla on henkilökohtaisten ominaisuuksien puolesta edellytykset hoitaa kansanedustajan arvokasta ja vaativaa tehtävää menestyksekkäästi.
 
Minulla on se käsitys, että voin olla edistämässä näitä tavoitteita vähintään yhtä hyvin siinäkin tapauksessa, että en ole itse pyrkimässä ehdokaslistalle.
 
Toki yhteisten asioiden hoito eri muodoissaan kiinnostaa minua, mutta tärkeintä on kokonaisuus. Ehdokkuuteni eduskuntavaaleissa voisi johtaa äänten hajoamiseen ja estää monen hyvän ehdokkaan valinnan ilman, että itse kuitenkaan tulisin valituksi. Sitä paitsi on niin monia muitakin tapoja vaikuttaa yhteiskuntamme asioihin kuin asettuminen itse kansanedustajaehdokkaaksi.
 
Tieto kypsyy taidoksi vain kokemuksen kautta. Ei ole hyväksi, jos samasta vaalipiiristä kansanedustajat vaihtuvat jatkuvasti yhden kauden istuttuaan. Historia on täynnä esimerkkejä pitkäaikaisista kansanedustajista, joista on tullut ajan myötä ministereitä ja jotka ovat voineet voimakkaastikin vaikuttaa omien maakuntiensa kehittymiseen.
 
Itä-Lapista on vihdoin saatu oma keskustalainen kansanedustaja, jolla on edellytykset toimia useiden vaalikausien ajan maakuntamme kehityksen kannalta elintärkeiden asioiden hyväksi. Vaikka poliittiset profiilimme ovatkin jossain määrin erilaiset, niin en pidä realismina ainakaan 2015 vaaleihin mennessä sellaista tilannetta, että äänet riittäisivät meidän molempien läpimenoon. Tämän sanomista jotkut ovat ehkä vältelleet, mutta minä sanon sen suoraan, kuten tapani on. Haluan olla tekemässä työtä sen hyväksi, että Maijala valitaan jatkokaudelle.
 
Lisäksi uskon ja toivon, että valtiotieteen tohtori, Keskustan kunniapuheenjohtaja Paavo Väyrynen lähtisi ehdokkaaksi täältä Lapista vuoden 2015 eduskuntavaaleissa. EU-vaalit ovat toki ensin ja toivon puolueemme edun tähden, että Paavo voisi olla mukana myös niissä. Se poliittinen ajattelu, jota Paavo Väyrynen edustaa, palauttaa puolueemme voittojen tielle. Presidentinvaalit jo tämän osoittivat.
 
Ymmärrän ne ajatukset, että nuorestakin polvesta täytyisi olla ehdokkaita. Mutta heitäkin löytyy. Viime vaaleissa ensimmäiselle varasijalle tullut ja alle 300 äänen päähän valinnasta jäänyt Katri Kulmuni Torniosta lähtenee tuleviin vaaleihin hyvistä asemista.
 
Eikä ole salaisuus sekään, että toivon Lapin Keskustanuorten entisen puheenjohtajan ja sittemmin useita vastuullisia tehtäviä hoitaneen Susanna Viitalan tällä kertaa lähtevän ehdokkaaksi. Susanna kieltäytyi ehdokkuudesta 2011 keväällä opiskelu- ym. tilanteeseensa vedoten. Nyt hänellä olisi erittäin hyvät mahdollisuudet rakentaa menestyksekäs kampanja.
 
Ja jos ihmistuntemukseni ei kovin huono ole, niin taitaa muitakin nuoria, jotka ovat sangen innokkaasti ottamassa vastaan erilaisia tehtäviä, olla kärkkymässä kansanedustajaehdokkuutta vuoden 2015 vaaleihin Lapista. Niinpä minun ei tarvitse olla senkään vuoksi mukana, että 1980- ja 90-luvuilla syntyneitä ehdokkaita olisi riittävästi.
 
Näin muuten eräänä yönä unen, jossa Keskustan lappilaiset kansanedustajat valittiin seuraavien nimien (tässä aakkosjärjestyksessä) joukosta: Katri Kulmuni, Markus Lohi, Eeva-Maria Maijala, Janne Seurujärvi, Susanna Viitala ja Paavo Väyrynen. En muista, oliko unessa kolme vai neljä heistä menossa läpi. Mutta läpimenijät vaihtelivat aina ääntenlaskun edetessä, eli joku voisi sanoa sen ennustavan tiukkaa vaalitulosta.
 
Kaikki edellä mainitut nimet ovat todella varteenotettavia ehdokkaita. Uskoakseni vahvoja yllätysnimiäkin voi vielä nousta esiin.
 
Olen siis erittäin mielelläni lähdössä mukaan tuleviin eduskuntavaaleihin, mutta en ehdokkaan, vaan äänestäjän ja kampanjatyöntekijän roolissa. Toivon, että kaikki ne tahot, jotka rakentelevat kuvioitaan tuleviin eduskuntavaaleihin, ottavat tämän kantani huomioon, mikäli minun nimeäni aiotaan ehdokasspekulaatioissa pyörittää.