Hyvät aatesisaret ja -veljet!
Kansanliikkeemme tilanne, vaikka täällä onkin hyvä tunnelma, on gallupien valossa hyvin vaikea. Siitä selviäminen vaatii edelleen todella syvällistä itsekritiikkiä ja kasvojen pesua. Toivottavasti meillä on siihen rohkeutta. Kaikki ei toki ole omaa syytämme. Näyttää siltä, että sote-palveluiden uhkaava keskittyminen yritetään lisätä ihmisten mielissä syntilistaan, vaikka nykyhallituksen epärealistiset leikkaustavoitteet eivät toki ole meidän vikamme.
Katson kuitenkin eteenpäin - tuleviin vaaleihin. Kerttu Saalasti jo sanoi, että vaalit ovat aina edessäpäin. Sauli Niinistön vahvan presidenttikauden jälkeen ylivoimaista ennakkosuosikkina ei ole. Monella suomalaisella on korkea kynnys äänestää Kokoomuksen ja Vihreiden ehdokkaita, yhtään heidän ansioitaan väheksymättä. Toivon, että Keskustan osalta presidentinvaalien strategisia valintoja tekevät tahot huomioivat tämän. Tietenkin tärkeintä ovat oman ehdokkaan vahvuudet eivätkä toisten heikkoudet - mutta eiköhän Kyösti Kallio saanut v. 1937 aika monta ääntä siksi, että hän ei ollut Ståhlberg eikä Svinhufvud.
Sitten vielä eurovaaleihin. Tarvitsemme listalle monia valtakunnallisesti tunnettuja keskustalaista. Vetoan erityisesti eduskuntaryhmän jäseniin ja entisiin ministereihin - olette saaneet paljon puolueelta, nyt on annettava! Aito keskinäinen kilpailu tuo nostetta listalle. Lapissa jännitämme, minkä ratkaisun Katri Kulmuni tekee. Mielellämme pitäisimme hänet kyllä Lapin edustajana Eduskunnassa, mutta ymmärrämme, että hänen ehdokkuudellaan EU-vaaleissa voisi olla jopa ratkaiseva merkitys Keskustan vaalimenestykselle.
