Aikakirjat tietävät kertoa, että tänään, 9.9.2015, Britannian ja monien kansanyhteisömaiden hallitsija, kuningatar Elisabet II, on hallinnut 63 vuotta ja 216 päivää. Se merkitsee sitä, että hänen hallituskautensa pituus ohittaa maineikkaan edeltäjän, kuningatar Victorian valtakauden pituuden. Kuningatar Elisabet on tänään maansa historian pitkäaikaisin hallitsija.

Kuningatar Victorian osalta osaisimme sanoa hallituskauden pituuden jopa minuutilleen. Monarkiassahan hallitsija astuu yleensä valtaan automaatisesti edeltäjän kuoltua. Koska kuningatar Victorian edeltäjän, hänen setänsä Wilhelm IV:n, kuolinaika on minuutilleen tiedossa, samoin kuin Victorian itsensä, voidaan hänen valtansa aika määritellä tarkoin. Elisabetin osalta emme voi täysin varmasti sanoa, millä hetkellä hän ohittaa kuningatar Victorian "ennätyksen". Elisabetin isän, kuningas Yrjö VI:n, kuolinhetki kun ei ole tarkasti tiedossa. Hän meni nimittäin illalla nukkumaan ja aamulla hänet löydettiin kuolleena vuoteestaan.

Elisabet oli kuningattareksi tullessaan, 6.2.1952, vasta 25-vuotias. Tuon päivän jälkeen niin hänen maassaan kuin maailmassa on tapahtuntu paljon. Kuningatar on pysynyt kansakuntansa symbolina omalla arvokkaalla, vähäeleisellä tavallaan halki ajan myrskyjen. Hänet tunnetaan kaikkialla maailmassa. Ja vaikka hänen mahdollisuutensa vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon onkin rajallista, on hän ollut hallituksilleen suunnaton voimavara ja kansakunnan edustaja maailmalla. Toisin kuin monissa muissa maailman maissa, Britannian monarkki on edelleen mukana päätöksenteossa.

Henkilökohtaisesti olen aina ihaillut suuresti velvollisuudentuntoista ja skandaaleista pidättäytynyttä hallitsijatarta. Kuningatar on ymmärtänyt monarkian arvokkuuden merkityksen isänmaallisten tunteiden kohteena ja ylläpitäjänä. Samalla tämä mahtava, rikas ja kuuluisa hallitsija, on avoimesti kertonut olevansa uskova kristitty ihminen. Kun hän puhuu uskostaan, hän tekee sen todella vakuuttavasti.

Viime vuonna kuningatar herätti suurta huomiota rohkeudellaan, kun islamistiterroristien uhasta huolimatta hän meni laskemaan seppeleen sotaveteraanien muistomerkille. Samalla rohkeudella hän ja hänen perheensä näyttivät esimerkkiä taistelussa Hitleriä vastaan viime sodan aikana.

Ystäväni tietävät, että jos puhun "kuningattaresta", ilman että mainitsen mitään erisnimeä arvon yhteydessä, niin kyseessä on Britannian kuningatar.

Joskus minulta on kysytty, eikö minun pitäisi olla tasavaltainen? Olihan pitkälti juuri Maalaisliiton ansiota, ettei Suomesta tullut kuningaskuntaa. Suomen lyhytaikainen kuningaskuntahanke on kuitenkin aivan oma lukunsa. Sitä ei voi verrata vuosisataiset perinteet omaavaan brittimonarkiaan.

Eikä meidän kannata ivata heitä, jotka olivat tuomassa Suomeen kuningasta. Huomioiden vapaussodan tapahtumat ja rikkinäiset sisäiset olot, Suomen ulkomaansuhteita ja sisäistä vakautta haluttiin ymmärrettävästi lujittaa vanhan eurooppalaisen hallitsijasuvun tuomisella maahan. Maailmanpoliittinen tilanne kuitenkin kääntyi pian Saksan keisarikuntaa vastaan ja käytännössä suuret länsivallat estivät saksalaisen kuninkaan lopullisen valinnan. Maamme perinteet olivat tietenkin toisenlaiset kuin vanhoissa monarkioissa. Oli parempi, että nuori itsenäinen valtio sai kehittyä tasavaltalaisen hallitusmuodon pohjalta.

Britannian ja monen muun maan perinteet ja kulttuuri puhuvat sen sijaan kuningasvallan puolesta. Jokainen maa kehittyköön oman kulttuurinsa pohjalta, omista lähtökohdistaan.

Jumala kuningatarta varjelkoon!