Arvoisa puheenjohtaja, hyvä kokousväki. Kun sain tämän Seurakuntarakenteiden kehittämisen päälinjat -asiakirjan käsiini ja tutustuin siihen, ensimmäinen reaktioni oli: "ei tämä nyt niin paha ollut kuin minä kuvittelin." Tämä asiakirja sisältää kyllä monia uhkakuvia, jos sitä työstetään siten, että samaa mallia aletaan ajaa kaikkialle maahan, mutta on minun annettava myös kiitosta.

Tuolla maallisella puolella olen tottunut siihen, että kuntauudistusten yhteydessä kyllä kuunnellaan, muttei kuitenkaan kuulla. Hieman ennakkoluuloisesti odotin, että niin se menee täällä kirkossakin, niinhän sen täytyy mennä. Että ensin muka pyydetään mielipiteitä, ja sitten tuodaan esitys, että nämä ja nämä seurakunnat on elinkelvottomina lakkautettava. Kun tätä esitystä lukee, on todettava, että seurakuntia on aidosti kuultu. Ja se näkyy tässä asiakirjassa. Tämä on tietysti hyvä asia, kiitos siitä.

Se, että lähiseurakunta säilyisi edelleen hengellisen toiminnan perusyksikkönä ja että rakenteita kehitetään nykyrakenteen pohjalta, on tullut tähän asiakirjaan epäilemättä seurakuntien, perustyömme todellisten asiantuntijoiden mielipiteiden pohjalta. Teen kuitenkin muutaman huomion tämän esityksen johdosta.

Sivulla 18 lukee: "Alueellinen erilaisuus huomioon ottaen korostettiin, että rovastikuntamallia ei tule kuitenkaan soveltaa kategorisesti koko maahan, vaan sen rinnalla on säilytettävä mahdollisuus keskikokoisiin, itsenäisiin, elinkelpoisiin seurakuntiin ja seurakuntayhtymiin siellä, missä myös kunnat säilyvät itsenäisinä." Tämä täytyisi säilyttää periaatteena myös niissä tapauksissa, että seurakuntarakennetta aletaan uudistaa yhtymämallin pohjalta. On nimittäin sellaisia seurakuntia, joilla ei ole tarvetta lähteä mihinkään yhtymiin.

Esimerkiksi tuolla Lapissa on suuri Rovaniemen seurakunta. Suuri sekä pinta-alaltaan että jäsenmäärältään. Se pärjää oikein hyvin. Mutta mitä merkitsisi, jos esimerkiksi nykyisestä Rovaniemen rovastikunnasta muodostettaisiin seurakuntayhtymä? Siinä olisi kuusi seurakuntaa, joista Rovaniemi olisi jäsenmäärältään suunnilleen 2/3 koko jäsenmäärästä. Me muut saisimme lähettää pari kolme edustajaa kukin 100 tai 200 kilometrin automatkan päähän Rovaniemen seurakuntatalolle juomaan kahvia, veisaamaan virsiä ja kuuntelemaan, mitä rovaniemeläiset ovat päättäneet, esimerkiksi ennen meidän seurakunnallemme kuuluneen ja rakkaudella vaalitun maaomaisuuden ja hautausmaiden suhteen.

Seurakuntien omaisuuden siirtyminen yhtymän haltuun ei ole ongelmatonta. Varsinkin kiinteän omaisuuden kohtalo voi huolettaa monia. Toivon tähän kehitettävän erilaisia malleja eri alueiden tarpeista ja traditioista lähtien. Seurakunnathan ovat voineet omistaa samoja kiinteistöjä satojen vuosien ajan, metsiä on hoidettu ja rakennuksia käytetty paikallisten tarpeiden mukaan. Nytkö ne siirtyisivätkin sellaisen seurakuntayhtymän hallittavaksi, jonka ylimmässä päättävässä elimessä entinen omistaja on vain murto-osalla edustettuna?

Olen kuullut omassa seurakunnassani sanottavan, että mitä kaikki säästötalkoot ovat hyödyttäneet, jos meidät pistettäisiin väkisin samaan yhtymään esimerkiksi Rovaniemen kanssa. Eikö silloin olisi viisainta myydä kaikki omaisuus, mitä irti lähtee, ja perustaa säätiö, jonka tarkoituksena on sitten tukea Kemijärven alueella tehtävää hengellistä työtä. En pidä tätä yhtymämallia huonona, mutta siihen on siirryttävä vain vapaaehtoiselta pohjalta. Eri asia ja realiteetti tietysti on, jos tämä valtion puolella käynnistetty suurkuntahanke toteutuu julkisuudessa esillä olleiden tietojen mukaisesti. Silloinhan on seurakuntien pakko yhdistyä suurkunnan alueella tai perustaa seurakuntayhtymä. Mutta en nyt oikein usko, että se ihan tässä muodossaan toteutuu.

Siis, vapaaehtoiselta pohjalta, ja yhtymät muodostettava alueellisten tarpeiden mukaisesti, ei jättiyhtymiä eikä jättiseurakuntia, jos niitä ei alueella haluta.


Sivulla 21 käsitellään hallintoa. Pohdin, miten käy perusseurakuntien, tai sanotaanko lähiseurakuntien, alaisille jaostoille tai johtokunnille. Nehän juuri tukevat toiminnallista työtä, jota nämä seurakunnat tekevät. Niitä ei saa unohtaa, ja niiden valinta on pidettävä perusseurakunnilla. Olen myös sitä mieltä, että niin seurakuntaneuvostojen kuin yhteisen kirkkoneuvostonkin puheenjohtaja - voisiko se olla sittenkin maallikko? Meillä on täällä kirkossa hieman erikoinen tilanne, että asiaa esittelevä viranhaltija on sen toimielimen jäsen, jolle esitys tehdään. Nykytilannetta olen kuullut perusteltavan teologisilla syillä. Mutta heikkeneekö kirkkoherran asema, lakkaako hän olemasta seurakunnan johtaja, jos hän ei johda puhetta kirkkoneuvoston kokouksissa, vaan tekee sinne vain esittelyn? Muuttuisiko meno seurakunnissa jumalattomammaksi, jos luottamuselimissä kirkkoherra siirtyisi selvään esittelijän rooliin?

Sivulla 26 todetaan, että esitetyssä mallissa yhtymätasolla pystytään perustamaan virkoja, joihin sisältyy työskentelyvelvoite useammassa eri seurakunnassa. Tämähän olisi hyvä. Nythän voi olla tilanteita ja onkin, joissa joku henkilö hoitaa esimerkiksi puolet ajastaan lähetyssihteerin tointa ja puolet ajasta tekee lapsityötä. Yhtymässä olisi yksi työntekijä, joka voisi täysipäiväisesti hoitaa esimerkiksi sitä lähetyssihteerin virkaa ja keskittyä siihen työhön kouluttautumiseen. Mutta eikö tämä toki ole mahdollista jo nyt? Eikö nykyiselläänkin seurakunnilla ole mahdollista käyttää yhteisiä työntekijöitä ja ostaa toistensa palveluita?

Lopuksi vielä muutama sana seurakuntavaaleista tässä yhtymäjärjestelmässä. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että sekä seurakuntaneuvostot että yhtymävaltuustot tulee valita suoralla kansanvaalilla. Olen ollut vähän ihmeissäni, kun olen saanut täällä käytäväkeskusteluissa aika nihkeää asennetta kohdata tätä ajatusta, tätä nykyistä tilannetta kohtaan. Ikään kuin se olisi ihan älytön työ, että samassa vaalitoimituksessa valittaisiin kaksi toimielintä. Voin kertoa, että minun omaiseni tuolla Yhdysvalloissa äänestävät huomenna paitsi presidentinvaaleissa, niin samalla lapulla aika monesta muustakin asiasta.

Jos yhtymävaltuusto kerran päättää veroprosentista ja talousarviosta, eli on yhtymän alueen ylin seurakunnallinen toimielin, olisi todella demokratian romuttamista ja jo perustuslain hengen vastaista ottaa tämä vaali pois seurakunnan veronmaksajilta. Esityksen sivulla 22 todetaan sitä paitsi, että perustuslakivaliokunnan lausuntokäytäntökin tukee suoraa vaalia.

Joku voisi sanoa, että valitaanhan se kirkolliskokouskin välillisellä vaalilla. No, niin se tehdään, toistaiseksi. Eihän sitä tiedä, vaikka meidätkin joskus valittaisiin suoralla vaalilla, en tiedä, olisiko se huono juttu. Onko kuitenkaan mikään peruste, se, miten meidät valitaan, muuttaa sitä, että ylin seurakunnan toimielin, tai yhtymän toimielin, valitaan suoralla vaalilla? Meidän ei pitäisi ehkä puhua niin tuskaisin äänenpainoin kahden vaalin järjestelmästä, ikään kuin äänestäjien olisi paljon työläämpää kirjoittaa kaksi lappua kuin yksi lappu. Ei ongelma ole vaalitapa, vaan se, että ihmiset ylipäätään eivät ole kiinnostuneita, ylipäätään eivät käy äänestämässä. Muttei sekään ole peruste luopua kansanvaalista. Ne äänestävät, joita kiinnostaa.

Ja jos ne eriväriset laput ovat ongelma, siirryttäköön yhtymissä käyttämään yhtä äänestyslappua. Siinähän voi olla ylhäällä pallo ja sen pallon vieressä teksti "Yhteiseen kirkkovaltuustoon". Ja alhaalla on toinen pallo ja sen vieressä teksti "Seurakuntaneuvostoon". Ja jos joku ei tällaista äänestystä hallitse ja täyttää sen lapun väärin, hylättäköön se ääni, ei kirkko siihen kaadu. Meillä oli joku kirjoittanut seurakuntavaaleissa siihen ympyrään keskelle: "Tule kanssani, Herra Jeesus", ja sekin ääni hylättiin, enkä minä pidä sitä kovin suurena vahinkona.

Siitä, että yhtymissä säilytetään sekä yhtymävaltuuston että seurakuntaneuvoston vaali suorana vaalina, olen kuullut täällä tiivistettävän minusta ihan ansiokkaasti: "Jos demokratia ei toimi hyvin, ratkaisu siihen ei ole se, että se lopetetaan kokonaan." Täällä on puhuttu paljon maallikkojen roolin vahvistamisesta seurakuntien vastuunkannossa. Toivon, että tämä tavoite näkyy niissä päätöksissä, joita seurakuntarakenteiden suhteen mahdollisesti tehdään. Kiitos.