Äkkiä nämä vaalit sittenkin tulivat. Ennakkoäänestys alkaa ja vajaan parin viikon päästä kaikki on jo ohi. Saamme tietää, että miten tämä päättyy. Valtakunnan tasolla keskustelu tuntuu keskittyvän toisten mainoksiin. Se on sinällään surullista, mutta tähänhän on tultu, että mielikuvat ratkaisevat ideologioiden hämärryttyä. SAK:n mainos saattoi hyvinkin ratkaista vaalin tuloksen, siksi hyvin se osoitti, mikä mahti demareilla tässä yhteiskunnassa on ay-liikkeen kautta. SDP:llä on kannatukseen nähden suhteettoman suuri valta ja ainoa todellinen vastavoima sille on vahvistuva Keskusta.
Olen sitä mieltä, että tulevaan hallitukseen tarvittaisiin Keskustan lisäksi myös Kristillisdemokraatit. Keskustassakin on mielestäni ollut viime vuosina sellaisia linjauksia, joita peruskannattajakunnan on vaikea hyväksyä. Viimeisimpänä virheenä naisparien hedelmöityshoidot, joita hallitus ajoi ohittaen yltiöliberalismin hengessä lapsen oikeuden molempiin vanhempiinsa. Tätä hallituksen "ansiota" en voi kiitellä. Jos seuraava hallitus on ns. porvarihallitus, olisi KD:n mukaanottaminen hallitukseen välttämätöntä, sillä Kokoomus ei ole tunnettu köyhän asian puolustamisesta ja siinä työssä Keskusta tarvitsee hallituksessa tukea.
Olen minäkin saanut muutamassa tilaisuudessa kiertää, vaikka en ehdokas olekaan. Kävin puhumassa nimismies Juha Tuhkalan vaalijuhlassa sunnuntaina. Yleisö ei varmaankaan tiedä, että sinne lavalle kuuluu aika hyvin, mitä katsomossa puhutaan. Kuulin jonkun katsojan toteamuksen, että "eikö tuo ole Väyrysen kannattaja". Olenhan minä, mutta mielelläni kävin puhumassa myös Juha Tuhkalan tilaisuudessa, sillä hänkin on hyvä ehdokas. Tilaisuudessa meitä vaalivoittoon kannusti Lapissa kierroksella ollut Keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen. Äänestin Korhosta puoluekokouksessa ja valinta oli ehdottoman oikea.
Koillis-Lappi-lehdessä julkaistiin maanantaina kirjoitukseni tai pikemminkin vastine. Yhden ehdokkaan vaaliliitteessä julkaistiin uutinen, jossa lueteltiin Kemin lyseon lukion "varjovaalissa" valittuja ehdokkaita. Vaikka Susanna Viitala oli vaalin ehdoton ääniharava, ei hänen nimeään oltu mainittu. Minusta se oli vähintäänkin tökeröä, sillä jutun lukeneet ihmiset ovat ihmetelleet, että miten Kemin tyttö ei ole omassa kotikaupungissaan pärjännyt. No, nytpä luulisi asian olevan selvä. Susannahan sai vaalissa 92 ääntä ja kukaan muu keskustalainen ei saanut enempää kuin yhden äänen. Kannattaisi olla tarkka, mitä kirjoittaa.
Nyt siis on aika lähteä uurnille. Muistutan, että äänestämättä jättäminen on kaikkea muuta kuin protesti. Se on ääni vallassa olevalle linjalle. Joka haluaa vahvan äänen Lapista eduskuntaan, äänestäköön sellaista ehdokasta, jolla on edellytykset toimia meidän tavallisten lappilaisten äänitorvena. Ehdoton ykkönen ehdokkaistamme on valtiotieteen tohtori Paavo Väyrynen. Perustelut löytyvät kotisivuiltani. Jos jostain syystä en voisi äänestää Paavoa, niin sitten valitsisin jonkun muun Keskustan ehdokkaista, vaikkapa Juha Tuhkalan, Janne Seurujärven tai Susanna Viitalan. Hyviä ehdokkaita ja varmasti alueemme puolesta. Kaikkein huonoin vaihtoehto mielestäni on äänestää SDP:tä tai Kokoomusta taikka Kokoomuksen apupuolue Vihreitä, jotka saattavat nyt varmistaa kokoomuslaisen ehdokkaan läpimenon Lapista.
En haluaisi kovin mollata SDP:tä tai Kokoomusta, sillä tunnen monia hyviä poliitikkoja kummastakin puolueesta. Kuitenkin pitkällä tähtäimellä toivon puoluekarttamme muodostuvan sellaiseksi, että tämä iänikuinen tapa "kaksi hallituksessa ja yksi eteisessä" suurten puolueiden osalta loppuisi ja voisimme muodostaa vaikkapa Keskustan, Kristillisten ja Perussuomalaisten hallituksen, mahdollisesti RKP:lla ja Vasemmistoliitolla täydennettynä. Siinäpä olisi pohatat ja SAK:n mahtajat ihmeissään...
