Keskustanuorten liittokokous on pidetty. Henkilövaalista tuli varsin jännittävä ja puheenjohtajan henkilö ratkesi ymmärtääkseni ensi kertaa liikkeemme historiassa arvan välityksellä. Ensimmäisellä kierroksella nimittäin eniten ääniä sai Joonas Könttä (75 ääntä) ja toiseksi eniten ääniä saivat sekä oma ehdokkaani Sallamaarit Markkanen että Teppo Säkkinen. Molemmat saivat 51 ääntä. Arpaonni suosi sitten Teppo Säkkistä, joka pääsi toiselle kierrokselle Könttää vasten keräten myös enimmät äänet ja tullen valituksi.

Olen kohtuullisen vakuuttunut, että jos Markkanen olisi päässyt toiselle kierrokselle, olisi hän tullut myös valituksi. Mutta laulun sanoin: ”Arpa kohtalon on aina arvaamaton…”

Keskustaliikkeessä on usein henkilövalintojen jälkeen lainattu Johannes Virolaisen sanoja: ”Kansanvalta on puhunut ja pulinat pois.” Laillisia valintoja on kunnioitettava.

Toivon onnea ja viisautta uusille vastuunkantajille. Keskusta-liike menestyy, jos sen vastuulliset ymmärtävät liikkeemme moninaisuuden ja onnistuvat sitouttamaan erilaiset keskustalaiset toimimaan yhteisen aatteen, puolueen ja isänmaan hyväksi.

Tätäkin henkilövaalia voisi toki analysoida sangen syvällisesti, mutta ehkä sen paikka tulee myöhemmin, jos on tarpeellista. Itse en kuvittelekaan kykeneväni puolueettomaan analyysiin. Muutaman sanan rohkenen kuitenkin sanoa, kun kampanjat on nyt käyty.

Jälkikäteen voin sanoa, että valitsin ehdottomasti itselleni oikein, kun menin kesällä mukaan Markkasen kampanjaan. Tässä upeassa kampanjassa on ollut hyvä olla. Olemme kokeneet hienoa yhteisöllisyyttä. Nämä päivät jäävät arvokkaiden muistojen joukkoon.

Ehdokkaista Könttä ja Markkanen kävivät selvästi näyttävimmät kampanjat kiertäen kumpikin ahkerasti ympäri maata. Tämä nostatti myös jonkun verran piikkejä heitä kohtaan. Mutta Keskusta-liikkeessä on tärkeä taito kohdata ihmisiä ja ymmärtää ns. kenttätyön merkitys.

Joissakin arvioissa Markkasta väitettiin liian oikeistolaiseksi. Minä en tällaisia piirteitä hänestä tunnistanut. Hän toki korosti yrittäjyyden merkitystä ja muistutti sosiaaliturvan sisältämien ongelmien tunnustamisen tärkeydestä. Nämä ovat tärkeitä keskustalaisia painotuksia, joita meillä tulisi pitää esillä nykyistä enemmän. Vain työllä ja yrittäjyydelle Suomi selviää. Valtiolla ei ole jaettavanaan omaa rahaa, on vain veronmaksajien rahaa.

Henkilövaalit saavat usein ihmisten huonoimmat piirteet esiin. Siihen nähden kisa pysyi kohtuullisen siistinä. Perättömien puheiden levitykseltä ei kuitenkaan täysin vältytty. Mutta sekin kuuluu ihmiselämän ja poliittisen elämän luonteeseen, ei kai sille mitään voi.

Markkasen kampanjassa oli alusta loppuun saakka hyvä henki. Sallamaarit piti tärkeänä, että lokakampanjoihin ei lähdetä, ja linjasi tiukasti: ”Liete kuuluu pelloille, ei kampanjointiin.”

Historialliseksi kokouksen tekee se, että puheenjohtajaehdokkaita oli peräti viisi ja heistä kolme naista. Keskustanuoret olisivat voineet yli 20 vuoden jälkeen valita naispuolisen puheenjohtajan. Tietenkään ketään ei pidä valita vain siksi, että on nainen, mutta voiko se niinkään olla, että aina miesehdokas on se paras? Monesti olen kohdannut niin poliittisessa elämässä kuin muutenkin ilmiön, että naiset eivät tue naisia, vaan haukkuvat toisiaan ja tukevat mieluummin miehiä eri tehtäviin.

Sylvi Kekkosen sanoin: ”Pientä on miesten sortamisen halu naisiin nähden verrattuna naisten sortamisen haluun toisiinsa nähden.”

Kuolemansynneistä kateus taisi olla se, joka myös teki työtä Markkasta vastaan. Sain moneen otteeseen kuulla piikittelyä, että te käytte missikisoja jne. – Mutta ei kai se nyt ole ehdokkaan vika, jos hän sattuu olemaan ulkoisesti edustava ja pukeutuu fiksusti. Ei vielä sellaisen perusteella tietenkään kannata äänestää, emmekä sitä odottaneetkaan, mutta ei sen pitäisi olla kuitenkaan syy jättää äänestämättä.

Kun on ollut mukana kampanjassa, joka sitten häviää, niin olisi valheellista väittää, että on hyvä mieli ja tyytyväinen olo. Teimme sen, minkä voimme, mutta se ei riittänyt. Olen tietysti pettynyt. Emme onnistuneet eikä se tosiasia selittelyllä muuksi muutu. Mutta ei tämä aika mennyt hukkaan. Paremman maailman puolesta kannattaa taistella. Markkanen kokosi yhteen todella erilaisia ihmisiä ympäri maata. Hauskuutinkin omassa puheessani liittokokousyleisöä, että ajatelkaa – jos esimerkiksi niin erilaiset ihmiset kuin vaikkapa Aleksi Eskelinen ja minä on Markkanen saanut samaan kampanjaansa, niin mihin tämä ihmeellinen savolainen nainen puheenjohtajana pystyisikään!

Sykähdyttävin hetki liittokokouksessa oli, kun hävityn äänestyksen jälkeen poistuin kokoussalista ja kohtasin aulassa tyylikkään rouvashenkilön, joka esitteli itsensä Sallamaarit Markkasen äidiksi. Keskustelimme hetken ja kohtaamisesta jäi lämmin tunne. Ajattelin, että hän on kasvattanut hienon tyttären isänmaalle.

Olen ollut ja olen jatkossakin monesta asiasta eri mieltä Sallamaarit Markkasen kanssa. Mutta olen todella ylpeä ja koen itseni etuoikeutetuksi, että olen saanut tutustua häneen ja olla mukana hänen puheenjohtajakampanjassaan. Sitä kautta olen saanut tutustua moniin uusiin ihmisiin, erityisesti hänen kotimaakuntansa väkeen. Minua tämä kampanja on kasvattanut ja uskoakseni kaikkia muitakin siihen aktiivisesti osallistuneita. Olemme oppineet ymmärtämään toisiamme paremmin. Olemme oppineet enemmän ihmisenä olemisesta.

Kiitän lämpimästi Sallamaarit Markkasta ja kaikkia hänen tukiryhmäänsä, SM-liigaan, kuuluneita keskustanuoria, joihin olen saanut tutustua, kaikesta yhdessä koetusta. Uskon, ettei tämä ollut viimeinen kampanja tässä elämässä, jossa voin käyttää iskulausetta – on savolaisen naisen aika.