Suomen eduskuntavaalijärjestelmän uudistamista pohtinut työryhmä jätti erimielisen mietintönsä. On sanottu, että puutteellinen esityskin on parempi kuin ei esitystä ollenkaan. Uudistus on kuulemma niin tarpeellinen. Olen täysin eri mieltä. Puolueiden olisi omien äänimäärien ja edustajapaikkakehityksen laskemisen sijasta huomioitava kokonaisuus. Nyt tehty esitys sisältää monia epäkohtia ja merkitsee perustavanlaatuista muutosta yli sata vuotta vallineeseen järjestelmään nähden.

Valitus vaalijärjestelmämme heikkoudesta alkoi siitä, kun huomattiin, että joistakin vaalipiireistä valitaan vähän ja joistakin paljon. Niistä, joista valitaan vähän, tarvitaan suhteellisesti suurempi osuus kannatusta puolueelle, jotta se saisi yhdenkään paikan, verrattuna suuriin vaalipiireihin. Uudeltamaalta pääsee pienikin puolue läpi, Pohjois-Karjalasta tuskin mitenkään. Ongelmat kuitenkin poistuisivat, jos asutus jakautuisi maassamme tasaisemmin. Tehkää siis arvoisat puoluejohtajat sellaista politiikkaa, että maakunnat kukoistavat ja kasautuminen pääkaupukiseudulle päättyy. Tällöin poistuu myös ongelma vaalipiirien muuttamisesta.

Olen kylläkin sitä mieltä, että vaalipiirien yhdistäminen - pitkistä välimatkoista huolimatta - olisi sekin parempi ratkaisu kuin nyt kaavailtu vaalialuejärjestelmä. Tämän järjestelmän mukaan jokainen äänestäjä saisi muka äänestää oman vanhan vaalipiirinsä ehdokasta, mutta koko valtakunnan äänimäärä kuitenkin ratkaisisi, mistä puolueista valitut tulevat. Siis ketä vaikkapa uusmaalaiset äänestävät, vaikuttaisi lopulta siihen, kuka tulee Lapista valituksi.

Ja on muistettava sekin, että monin paikoin Eurooppaa on käytössä enemmistövaalitapa. Esim. Britannia on jaettu pieniin vaalipiireihin, joista kustakin tulee valituksi vain eniten ääniä saanut ehdokas. Meidän järjestelmämme on siis kaikkea muuta kuin epädemokraattinen.

Lisäksi vaalialuesysteemi sisältää suomalaiselle järjestelmälle vieraan äänikynnyssäännön. Nyt esitetään, että puolueen on saatava vähintään 3,5 % äänistä päästäkseen eduskuntaan. Kannattavatko suuret puolueet tätä sen vuoksi, että ajatellaan RKP:n, KD:n ja Perussuomalaisten notkahtavan sen alle ja näin häviävän olemattomiin, minkä seurauksena isojen puolueiden paikkamäärä ja kannatus kasvaisi? Ei näin ahne saa olla. Olen suuren puolueen jäsen, mutta mielestäni kaikille pitää silti antaa mahdollisuus. Vaaliliitot ja erilaiset pienpuolueet ovat olleet osa eduskuntavaalitapaamme sadan vuoden ajan. Mitä pahaa niistä on kenellekään koitunut? Kyllä uusillekin yrittäjille on annettava mahdollisuus päästä eduskuntaan, mitä järkeä muuten on edes säätää laissa, että 5000 kannattajakortilla saa uuden puolueen kasaan.

Vähintäänkin omituinen on ollut Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soinin kannanotto asiaan. Hän on puolueväkensä yllätykseksi kannattanut 2 %:n äänikynnystä. Jos tällainen äänikynnys olisi ollut voimassa vuosien 1995 ja 1999 eduskuntavaaleissa, ei Soinilla olisi nyt puoluetta, jota johtaa. Muutenkin Soini on esittänyt merkillisiä näkemyksiä viime aikoina. Vielä muutamia viikkoja sitten hän ilmoitti vastustavansa Nato-jäsenyyttä, nyt hän on valmis Norjan mallin mukaiseen Nato-jäsenyyteen (Uusi Suomi 11.4.2008). Kannatuksen kasvaessa tietysti halut päästä hallitukseen kasvavat ja Kokoomus tarvitsee Nato-myönteisiä apupuolueita. Protestipuolueilla on vain tapana tuhoutua silloin, kun ne pääsevät vastuuseen. Niin kävi SMP:llekin, kun ei ollut enää herroja, joita haukkua.

Kotiseutuni tilanteestakin muutama sananen. Eilen Massaliikkeen puolelta ilmoitettiin, että mitään lunastuslupaa ei aleta odottaa, vaan voimat keskitetään uuden tehtaan rakentamiseen. Tätähän minä esitin jo monta viikkoa sitten. Lunastuslupaprosessi mahdollisine valituksineen kestää pitkään ja lopputulos on melko selvä jo ennalta. Jos rahoitus uuden tehtaan rakentamiseksi on olemassa, niin mitä hyötyä tällä tarpeettomalla pakkolunastuksen hakemisella on?

Nythän pakkolunastushakemus pitäisi perua, jos sitä ei enää siis tarvita. Eikö tätä olisi voitu ajatella jo silloin, kun valtuusto teki asiasta päätöksen? Yksityinen ihminen voi käyttäytyä lain puitteissa miten haluaa, mutta kaupunki julkisyhteisönä ei saisi poukkoilla miten sattuu. Kemijärven kaupungin päätöksenteko on pohjautunut viime aikoina enemmän tunneseikkoihin kuin faktoihin ja se on valitettavaa.

Muutamat tahot ovat pyrkineet mustaamaan niiden yhdeksän valtuutetun mainetta, jotka äänestivät pakkolunastushakemusta vastaan. Omalta kohdaltani on todettava, että olen kuullut tuskailua vain eräiltä asiaa kannattaneilta valtuutetuilta ja heidän omaisiltaan. Monet muut ovat taas ihmetelleet, pohtiiko kaupunki tekemiään päätöksiä loppuun saakka.

Lapin Kansassa Kemijärven yrittäjien edustaja pahoitteli sitä, että kaupunginjohto ei ole huomioinut paikallisia yrittäjiä nykyisen kriisitilanteen selvittelyssä. Tähänkin kritiikkiin pitäisi suhtautua asiallisesti ja pohtia, missä menettelytavoissa on parantamisen varaa. Kunnollinen vastaus tähän ei ole pelkkä virkamiesten kehuminen ja sen pahoittelu, että julkista keskustelua asiasta käydään. Länsimaiseen demokratiaan kuuluu avoin keskustelu ja myös kritiikin esittämisen mahdollisuus. Yksityinen sektori on talouden moottori myös kunnissa. Kunta ei voi työllistää kaikkia sen enempää kuin valtiokaan, emme elä kommunismissa. Siksi Kemijärven on annettava itsestään mahdollisimman yrittäjäystävällinen kuva. Nyt tarvitsemme paljon uusia yrityksiä seutukunnallemme, sähköradan myötä vahvistuva infrastruktuuri luo siihen hyvät edellytykset.