Surullisin mielin luin maanantaiaamuna Keskustan kunniapuheenjohtaja, puolueemme kolminkertaisen presidenttiehdokkaan, pitkäaikaisen ministerin, kansanedustajan ja europarlamentaarikko, tohtori Paavo Väyrysen blogin, joka löytyy osoitteesta: http://www.paavovayrynen.fi/2016/01/25/uusi-alku/

Liityin Keskustaan 15-vuotiaana pitkälti Paavon persoonan innoittamana, joten hänen ilmoituksensa vetäytyä puoluetoiminnasta tuntuu tietysti pahalta. Se, että puolueen kunniapuheenjohtaja ja luultavasti ansioitunein elossa oleva puolueemme poliitikko kokee, ettei hänen ajatuksilleen ja edustamalleen linjalle ole Keskustassa enää sijaa, on tietysti hirvittävän vakava paikka koko Keskusta-liikkeelle.

 

Ymmärrän Paavon ratkaisua, vaikka kovin rajulta se kieltämättä tuntuu. Itsekin kannan huolta siitä, että puolue unohtaa aatteensa, oikeistolaistuu liikaa, ei vastusta tarpeeksi keskittämispolitiikkaa Suomessa eikä liittovaltiokehitystä Euroopan unionissa. Löperö maahanmuuttopolitiikkakin huolestuttaa monia, Paavo on siitäkin jo kauan varoitellut. Paavon esittämä kritiikki kannattaa ottaa vakavasti. Paavon linja nosti puolueen presidentinvaaleissa, vuoden 2011 eduskuntavaalitappion jälkeen, vaikka puoluejohto teki kaikkensa, ettei Paavo olisi päässyt ehdokkaaksi.

 

Varmasti Paavo haluaa yhä vaikuttaa Suomen asioihin, tapahtuuko se nyt erilaisen kansalaisaktiivisuuden kautta? Jään mielenkiinnolla odottamaan. Esimerkiksi Yhdysvalloissa on monia hyvin vahvoja kansanliikkeitä, jotka vaikuttavat poliittisesti, pitävät kokouksia ja tilaisuuksia ja valitsevat kulloisissakin vaaleissa, ketä ehdokkaita tukevat, vaikkeivät olekaan rekisteröityneet erillisiksi puolueiksi. Syntyykö jotain tällaista?

 

Minulta on kysytty, että perustaako Paavo uuden puolueen. En tiedä. Haluan kuitenkin yhä toivoa, että Keskusta voisi palata sille alkiolais-kekkoslaiselle linjalle, jolla se on Suomea rakentanut vaikeiden aikojen ylitse. Ennenkin on kyllä kovaa linjataistelua käyty.

 

Enemmän aiheesta Paavo kertoo uudessa kirjassaan Eihän tässä näin pitänyt käydä. En ole kirjaa vielä lukenut, mutta heti kun saan käsiini, niin ostan ja tutustun suurella mielenkiinnolla.

 

Blogissaan Paavo kirjoittaa lopuksi meille keskustalaisille: "Toivon, että Keskustaan lukeutuvat kannattajani jatkavat toimintaansa puolueessa ja pyrkivät vaikuttamaan sen poliittiseen linjaan." Tämän mukaan on siis toimittava.

 

Joka tapauksessa Suomi tarvitsee edelleen, entistä kipeämmin, niitä arvoja, joiden puolustamiseksi Paavo Väyrynen on tehnyt elämäntyönsä. Historian lahjomaton vaaka tulee kerran antamaan tälle elämäntyölle sille kuuluvan arvon.

 

Jotkut lestadiolaiset ovat pahoittaneet mielensä, kun on sanottu Paavon haukkuneen lestadiolaisia. Siitähän ei ollut kyse. Hän arvosteli sitä, että jotkut lestadiolaiset poliitikot ovat liittoutuneet Keskustassa arvoliberaalin siiven kanssa. Tuskin väite ihan perätön on. Tällä ei tarkoitettu tietenkään yleisesti kaikkia lestadiolaisia, jotka ovat pitkään olleet keskeinen ja rakentava osa Keskusta-liikettä.

 

Jatketaan kaikesta huolimatta työtä oikeudenmukaisemman yhteiskunnan, köyhän asian, tasapuolisen aluekehityksen ja itsenäisen Suomen puolesta. Aate elää ja Kekkosen perintö velvoittaa.