Kävin tänään Oulussa, junalla lähdin aamulla Rovaniemeltä seitsemältä ja illalla olin takaisin kahdeksaksi. Päivä siinä reissussa aina menee. Kävin maakuntakirjastossa eräitä vanhoja arkistoja tutkimassa. Sitä ikään kuin tekee aikamatkan menneisyyden maailmaan. Se on valaisevaa. Ihminen, joka ei tunne aikaa ennen syntymäänsä, jää ikuiseksi lapseksi.

Oulussa tunnen aina itseni Kalle Päätaloksi, joka maalaistollona saapuu suuren "kivikaupungin" asemalle. Siitä pitää ihmisvilinään sitten suunnistaa. Oulu on kuitenkin kotoisampi kuin Helsinki. Siellä puhutaan sentään murretta, joka on lähellä omaani. Tuli lähes liikuttava olo, kun sievä tyttö aseman kioskilla antoi rahasta takaisin ja sanoi kolomekymmentä senttiä. Oulussa on paljon kemijärveläisiä, tai oikeammin entisiä kemijärveläisiä nuoria, jotka ovat lähteneet opiskelemaan ja jääneet sille reissulleen. Toivottavasti joku heistä palaakin. Minullakin on monia ystäviä Oulussa, mutta tällä reissulla en ehtinyt kenenkään tykönä kyläilemään.

Viime päivinä Suomessa on keskusteltu kansanedustajaehdokkaiden vaalirahoituksesta. Laki tai ainakin sen tulkinta on mahdollistanut vaalirahoitusilmoitukset, joista tosiasialliset lahjoittajat eivät käy ilmi. On hyvä, että asia on tullut keskusteluun. Kansanedustaja Timo Kallin ensimmäinen kannanotto oli harkitsematon, mutta hyvä että siitä alkoi laajempi mielipiteidenvaihto. Vaalirahoituksesta pyritään tekemään aikaisempaa läpinäkyvämpää. Ei voi olla oikein, että lakia saa kiertää. Jos rahoitus on tarkoitettu suoraan vaalityöhön, niin pelkän tukiyhdistyksen nimen ilmoittaminen rahoittajana on keinotekoinen ratkaisu. Lainmuutos on paikallaan asian selkiyttämiseksi.

Helposti on kuitenkin nähtävillä, että joillakin tahoilla on kiusaus lähteä revittelemään asiasta. Oppositio esiintyy puhtaana ja kirkkaana. Puhutaan poliittisesta kriisistä. Iltapäivälehdet julistavat, että ihmisten kiinnostus politiikkaan laskee entisestään. Tekisipä mieli sanoa, että menkää käymään oikeasti korruptoituneissa maissa ennen kuin alatte lietsoa äänestysaktiivisuuden alenemista. Vallan paras vahtikoira on valveutunut kansa ja journalismi on sille välttämätön apu, mutta on kyllä typerää tulkintaa toistella sitä, että nyt entistä harvempi äänestää. Päin vastoin, ihmisiä on innostettava äänestämään - jos nykyiset päättäjät eivät kelpaa, niin ne pitää vaihtaa, mutta äänestämättä jättämällä ei maailma muutu.

Tänään A-Talk ohjelmassa keskusteltiin vaalirahoitusasiasta. Olen samaa mieltä ohjelmassa puhuneen kansanedustajan kanssa siitä, että on todella väärin leimata vaalirahoitusta antaneet yrittäjät jotenkin epämääräisiksi ja "likaisiksi". Kyllä yrittäjillä on oikeus tukea ehdokkaita siinä missä muillakin. Onhan ay-liikekin tukenut ehdokkaita, onko se jotenkin oikeampaa. Kyllä monilla vasemmiston ehdokkaita tukevilla ammattiyhdistyksillä on myös porvarillisia jäsenmaksun maksajia, heidänkin rahoillaan rahoitettiin sitten mm. kuuluisaa SAK:n Oiva Lohtanderin tähdittämää suursyömäri -tv-mainosta; onko se vasemmisto-opposition mielestä jotenkin puhtaampaa kuin yrittäjien antama tuki.

Mitä jos jokaisen ehdokkaan pitäisi kampanjoida omalla rahalla? Eihän silloin olisi varaa kampanjoida muilla kuin rikkailla kokoomuslaisilla ainakaan nykyisen kaltaisissa eduskuntavaaleissa. Kyllä niin yksityisillä kuin yrityksillä tulee olla oikeus tukea suomalaista demokratiaa olemalla mukana eri puolueiden ja ehdokkaiden vaalityössä. Se on aivan eri asia kuin lahjukset tai muu sellainen. Olen siinä käsityksessä, ainakin toivon niin, että Suomessa sellaisia ei pahemmin harrasteta. Uskaltaisiko joku kansanedustaja edes ottaa sellaisia vastaan ja tehdä niiden perusteella päätöksensä? Kyllä totuus yleensä tulee esiin ja sellaisen kansanedustajan ura olisi siinä paikassa ohi, samoin olisi mennyttä lahjusten antajan maine.

Jos minulla olisi paljon rahaa, niin varmasti tukisin hyviä keskustalaisia ehdokkaita eri vaaleissa huomattavilla summilla. Ja vaikka ei olisi paljoa rahaa, niin muuten voi osallistua kannattamansa ideologian edistämiseen. Esim. viime eduskuntavaalien alla maksoin muutamia Susanna Viitalan vaalimainoksia, organisoin pari Paavo Väyrysen vaalitilaisuutta Kemijärvellä ja yhden toritapahtuman. Paitsi rahallista tukea, voi tehdä myös ns. vaalityötä jakamalla esitteitä tai paistamalla makkaroita. Tällaisia tukijoita lienee kaikilla vähänkään vakavammilla ehdokkailla.

p.s. Olen minäkin ottanut vastaan vaalirahaa. En ole ilmoittanut mihinkään, kun ei ole käsketty. Nimittäin seurakuntavaaleissa. Lähetin n. 60 vaalikirjettä ja mummi tai ukki (en muista kumpi) maksoi postimerkit. Lisäksi ostin omalla rahalla pari lehtimainosta, maksoivat yhteensä muistaakseni 80 euroa. Pitäisiköhän seurakuntavaaleihinkin vaatia vaalirahoitusselvitys, ehkäpä. Vaikka eihän niissä monikaan mainosta. Tulee nimittäin vaatimattomampi vaikutelma, kun ei kampanjoi mitenkään. Että uskovat, että en minä oikeasti sinne halaja, mutta kun väkisin pyydettiin ehdokkaaksi. Eräs rouvashenkilö oli kauhistellut, että on se rietasta menoa, kun seurakuntavaaleissakin julkaistaan lehdessä vaalimainoksia. Voin sanoa omalta kohdaltani: halusin tuoda sanomani julki ja pyrin tosissani kirkkovaltuustoon. Halusin ja haluan edelleen olla tuomassa näkemyksiäni ja arvomaailmaani seurakunnan hallintoon. Jos se on kunnianhimoa, niin pyydän sitä anteeksi.