Viime päivien uutiset ovat herättäneet muutamia ajatuksia. Puran niitä tähän muutamalla sanalla.

---

Eilen uutisoitiin uudesta puoluekannatuksen gallupista, jossa Keskusta oli noussut selvästi ykköseksi. Ymmärtääkseni tähän on kaksi syytä. Ensimmäinen niistä on meistä riippumaton. Kataisen sosialistihallitus näyttäytyy kansalle sisäisesti hajanaisena ryhmittymänä, joka on yksimielinen ainoastaan keskittämispolitiikan innossaan, kuntien pakkoliittäjänä ja lähidemokratian tuhoajana. Jotkut vääräleuat ovatkin vinoilleet, että Kataisen hallitus on niin surkea, että jopa Keskusta vaikuttaa sen rinnalla uskottavalta vaihtoehdolta.

Toinen syy on se, että Keskusta on oikeasti kohtuullisen yhtenäinen, ja uskoakseni siinä on paljon ansiota suositulla uudella puheenjohtajallakin. (Enempää kuin "kohtuullisesti" yhtenäinen ei aito kansanliike normaalioloissa voi ollakaan.) Olen ollut Keskustan puheenjohtajavaalissa häviävällä puolella niin Lahden 2010 kuin Rovaniemen 2012 puoluekokouksissa. Mutta näiden kokousten jälkeisillä tapahtumilla on eroa. Lahden puoluekokouksen jälkeen alettiin palkita "oikealla puolella" olleita näkyvillä tehtävillä eikä kokouksen jälkeen onnistuttu luomaan yhtenäisyyttä muulla kuin itsepetoksella. Sen sijaan Rovaniemen kokouksen jälkeen myös puoluekokouksessa "hävinnyt" osapuoli on saanut vastuuta ja puolueella on selvästi määrätyt yhteiset tavoitteet maakuntien Suomen pelastamiseksi ja keskittämispolitiikan kääntämiseksi.

---

Avioliittolain muuttamisen puolesta on mediassa huudettu kyllästymiseen asti. Usein argumentit ovat onttoja tai puolinaisia, mutta tärkeintä on mielikuvien luominen.

Se, että meillä on jo laki rekisteröidystä parisuhteesta, on haluttu unohtaa keskustelusta, ja seksuaalivähemmistöihin viitataan kuin Etelä-Afrikan Apartheidin mustaan väestönosaan. Siihen kysymykseen ei haluta tai ei osata vastata, että jos avioliitto ei ole enää miehen ja naisen välinen, niin millä perusteella se on vain kahden ihmisen välinen? Ruotsissa jo ääriliberaalit vaativat moniavioisuuden hyväksymistä. Sitäkin voi puolustaa samoilla itkuisilla argumenteilla, että mitä me olemme kieltämään toisten onnea ja rakkautta jne.

Täysin samojen oikeuksien vaatijoilla yksityiskohdatkin unohtuvat helposti. Mitä tapahtuisi esim. isyysolettamalle? Nythän jos naimisissa oleva nainen synnyttää lapsen, niin lapsen isäksi merkitään automaattisesti aviomies. Mitä jos lesboparin toinen puoliso synnyttää lapsen? Tuleeko toisesta naispuolisosta silloin isä? Entä jos molemmat ovat yhtäaikaa raskaana? Voiko eduskunta säätää luonnonlakeja, ja onko se yhteiskunnalle hyväksi?

Viime päivien pohjanoteeraus oli Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) tiedote, jossa vaadittiin vihapuheen kieltoa. Tiedotteen tekstissä rinnastettiin perinteisen avioliittokäsityksen puolustajat ja rasistiset uhkailijat toisiinsa. Suvaitsevaisuutta on liberaaleissa piireissä toki ennenkin riittänyt vain sangen rajoitetusti toisinajatteleville. Mitä jos vaikka Päivi Räsänen olisi rinnastanut Setan väen ja rasistit toisiinsa? Voi sitä huutoa, itkua, loukkaantumisen määrää ja kirkostaeroamiskampanjoita, jota arvoliberaali media nostattaisi.

Kaiken tämän suututtamana ja tympäisemänä minua ilahdutti Internetistä löytämäni pieni ajatelma: "I refuse to apologize for being Conservative. I was raised to think for myself." (Kieltäydyn pyytämästä anteeksi, että olen konservatiivi. Minut kasvatettiin ajattelemaan itse.)

---

Maailman terveysjärjestö WHO on kehottanut maailman maita kieltämään kaikenlaisen tupakanmainonnan. Totesin tästä uutisesta, että pitkällä tähtäimellä myös tupakan myynti, ostaminen ja hallussapito tulisi kieltää. Ainakin niin kauan kuin tupakoinnin aiheuttamien sairauksien hoitaminen kustannetaan minun ja muiden tupakoimattomien yhteisillä verovaroilla.

Ja näin olisi jo tehty, jos tupakka nyt keksittäisiin. Mutta koska niin monet valtiolliset päättäjät ovat tästä paheesta riippuvaisia, ja tupakkateollisuus lobbaa asiaansa aktiivisesti, niin muutos vie aikansa. Uskon, että jonain päivänä tupakkatuotteiden kielto on kuitenkin edessä - ja tulevat sukupolvet nauravat meidän aikaamme samalla tavalla kuin me niitä sukupolvia, jotka sallivat elohopean syömisen ja reiän poraamisen kalloon normaalina lääketieteen parannuskeinona.

Juttelinkin eilen vanhan koulukaverini kanssa siitä, miten asenteet tupakointia kohtaan ovat muuttuneet. Vielä meidän ollessamme 10-15-vuotiaita, oli tupakointi jonkinlainen murrosikäisen kapinoinnin ja "kovan" nuoren tunnuspiirre. Nykyään yhä harvempi nuori polttaa. Koulujen välituntien "tupakkaringit" ovat alkaneet kadota. Tupakointi ei ole ihailtava ja kadehdittava, vaan halveksittava asia, jonka katsotaan osoittavan pikemminkin luonteenheikkoutta. Tosin valitettavaa on, että edelleenkin on väestönosaa, jossa tupakointi on yleistä jopa raskaana olevilla naisille. Sekä se, että esimerkiksi niin ikään syöpää aiheuttavan nuuskan käyttö on urheilijapiireissä lisääntynyt.

---

Turun Sanomat uutisoi, että ns. pantarangaistus on kaksinkertaistanut totaalikieltäytyjien määrän. Eli ne henkilöt, jotka eivät suostu käymään armeijaa eivätkä edes siviilipalvelusta, voivat suorittaa rangaistuksen kotona, kunhan suostuvat ottamaan pannan jalkaansa, millä tavoin heidän liikkumistaan seurata.

Eli he saavat maata kotona joutilaana - mitä tämä porukka todennäköisesti muutoinkin tekisi!

Meillä on Suomessa asepalvelus, armeijan aseeton palvelus ja siviilipalvelus. Niin kauan kuin järjestelmä perustuu yleiseen asevelvollisuuteen ja suurin osa käy armeijan, niin tällä mennään. Mutta se edellyttää sitä, että suurin osa Suomen miehistä on edelleen valmiita puolustamaan tätä maata ase kädessä.

Totaalikieltäytyjiä kohtaan en tunne mitään myötätuntoa. He ovat isänmaanpettureita ja rangaistus, joka heille nykyisen lain mukaan annetaan, on täydellisen riittämätön. En jaksa ymmärtää, miksi Amnestyn kaltaiset järjestöt hyysäävät heitä. Eikö maailmassa ole todellisia ihmisoikeusloukkauksia puolustettavaksi?