Kesä alkaa olla mennyt. Joku naapurustossa soittaa haitarilla Metsäkukkia, tai sitten vain pitää levysoitinta kovalla. Kuuluu nimittäin tänne sisälle, vaikka on ikkunat kiinni.

Yliopistokin alkaa taas kohta. Innostuin ilmoittautumaan vielä yhteen kesätenttiin, jonka toinen tenttivaatimus on vaikeasti luettava ruotsinkielinen opus. Melkein kaduttaa tenttivalinta, kun kirjassa on usempi kuin yksi sellainen lause, josta en ymmärrä ainoatakaan sanaa.

Tänään on satanut. Kuivuutta on riittänyt jo ihan tarpeeksi, ihan kuin maataloudella ei olisi tarpeeksi vaikeuksia muutenkin. Mutta tästä ei voi syyttää EU:ta.

Kesälomani on sujunut osin kesätenttien merkeissä ja myös jonkin verran ruumiillista työtä tehden kotikylässäni Levärannalla, jossa mummolan asuinrakennus, vanha hirsitalo, sai uuden laudoituksen. Sata vuotta nuo hirret kestivätkin, vuodesta 1906. Silloin sen rakensi ukkini isoukki nahkuri ja tilallinen Matti Gehör yhdessä tyttären Briita Kaisan ja vävynsä Risto Kaisamatin kanssa. Tänä kesänä mummin ja ukin apuna kävi vuorotellen jälkeläisiä lomillaan ja vanhempi pikkuveljistäni vietti siellä koko kesän.

Kemijärven Keskustanuorten retken teimme Helsinkiin. Laskimme kukkatervehdyksen presidentti Urho Kekkosen haudalle. Tutustuimme myös lukuisiin nähtävyyksiin. Kiasmakin tuli nähdyksi ja yksi kerta riitti. Ei voittanut Ateneumia ainakaan minun arvoasteikollani.

Katselin tässä A-Studiota. Siinä käytiin puolalaisella maaseudulla. Vanha mies kertoi, että ennen valtiontila työllisti koko kylän. Nyt tila on rappiolla ja suurin osa kyläläisistä työttöminä. Miehen mielestä alamäki alkoi, kun Walesa tuli valtaan. Me täällä lännessä olemme oppineet pitämään Walesa Puolan vapahtajana, mitä hän tietyssä mielessä olikin, niin että aivan hätkähdin, kun joku puolalainen arvosteli Walesaa. Kommunismin kaatuminen, missä myös edesmenneellä Paavi Johannes Paavali II:lla oli ansionsa, on näin demokraattiseen yhteiskuntajärjestelmään uskovan mielestä epäilemättä hyvä asia. Kansalaisvapauksista ei "kansandemokratioissa" voinut kuin haaveksia. Mutta onko talouspolitiikassa kaikesta valtionjohtoisuudesta pakko luopua? En ymmärrä, että mikä itseisarvo siinä on. Vapaus on tyhjä sana kodittomana ja nälkäisenä, muistaakseni Indira Gandhi jossakin puheessaan lausui.

Jätän asian enemmittä analyyseittä, äärimmäisen oikeiston silmissä leimauduin kai kommunistiksi jo äänestäessäni Halosta presidentinvaalien toisella kierroksella...