Kirjoitan tällä kertaa muutaman sanan lähestyvistä seurakuntavaaleista. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntiin valitaan uudet kirkkovaltuustot ja joihin seurakuntiin myös seurakuntaneuvostot. Ehdokasasettelu päättyy 15.9.2010. Ensi kertaa äänestää saavat näissä vaaleissa jo 16 vuotta täyttäneet.

Toivon, että mahdollisimman moni niistä kirkon jäsenistä, jotka kokevat itsensä kristityiksi, voisi harkita lähtevänsä ehdokkaaksi. Kirkko tarvitsee uusia toimijoita. Sen sanoma Jumalan rakkaudesta Jeesuksessa Kristuksessa on ikuinen ja muuttumaton. Mutta jokaisen ajan haasteisiin on voitava vastata niillä toimintatavoilla, jotka kuhunkin aikaan parhaiten sopivat.

Seurakunnan luottamushenkilön yksi tehtävä on olla seurakuntalaisten äänitorvi seurakunnan ja koko kirkon hallinnossa. Kirkkovaltuusto on seurakunnan hallinnon päättävä elin. Kirkkomme laatimassa vaaliesitteessä seurakunnan luottamushenkilön tehtäviksi on lueteltu:

  • tuo seurakuntalaisten näkökulmaa päätöksentekoon
  • varmistaa seurakunnan toiminnalle riittävät ja oikein suunnatut resurssit
  • luo kirkon julkisuuskuvaa
  • puolustaa seurakunnan avoimuutta viestinnässä ja päätöksenteossa
  • päättää työntekijävalinnoista ja toiminnan suuntaviivoista
  • antaa osaamisensa seurakunnan käyttöön

Kuluneen kevään aikana Kemijärvelle herätti voimakasta kuohuntaa seurakunnan työntekijävalintoihin liittyvät kysymykset, joiden yhteydessä sivuuttiin myös naisen pappina toimiseen liittyviä näkemyksiä. Minulta on kysytty, voiko Kemijärven seurakunnassa toimia luottamushenkilönä, jos hyväksyy naisen papin virkaan. Voin vastata, että kyllä voi. Olenhan minäkin toiminut ja moni muu. Olen siinä käsityksessä, että hyvin suuri osa seurakunnan luottamushenkilöistä naisen toimimisen pappina. Tällä hetkellä asia ei sikäli ole ajankohtainen omassa seurakunnassamme, kun meillä ei ole yhtään naispuolista pappia eikä tietääkseni meillä ole sellaisia paljon vieraillutkaan. Toivoisin kyllä, että joskus saisimme vieraaksemme myös naispuolisen papin eikä se jäisi kiinni siitä, että jotkut työntekijät ja seurakunta-aktiivit eivät sitä ehkä hyväksyisi. Mutta samalla muistutan meitä kaikkia siitä, että papin sukupuoli ei ole kirkkomme tärkein kysymys. Kirkko on olemassa, jotta syntyisi usko Kristukseen.

Joitakin ehkä askarruttaa, miten paljon ylimääräistä aikaa ehdokkuus ja mahdollinen valinta merkitsisi. Mitään suuria kampanjoitahan näissä vaaleissa ei ole ollut tapana käydä. Parasta vaalityötä taitaa olla muistutella omaa lähipiiriä äänestämään. Valituksi kun voi tulla jo hyvin pienellä äänimäärällä äänestysaktiivisuuden ollessa valitettavan alhainen.

Seurakuntavaalit eivät ole poliittiset vaalit. Siksi on joskus herättänyt ihmetystä, miksi vaalit käydään monissa seurakunnissa puoluepoliittisin listoin. Olen vastannut sitä kysyttäessä, että eihän se ole ehkä kovin tyylikästä, mutta mikä on sitten parempi tapa kerätä listat? Joissakin seurakunnissa listoja onkin tehty herätysliikejaon mukaan. Kuitenkin sitten tulisi ongelmaksi, mihin sijoittuisi se suuri osa kirkkokansaa (minä mukaanlukien), jotka eivät kuulu mihinkään herätysliikkeeseen, vaan ovat ns. yleiskirkollisia. Puolueilla on valmis koneisto ja kokemusta ehdokashankintaa varten. Kun puolueissa toimiminen ei sinällään ole syntiä, niin mitä pahaa puolueen nimeä kantavan listan asettamisessa on? Käytännössä kirkkovaltuuston työssä puoluepolitiikka ei ole paikkajakojen jälkeen näkynyt.

Kemijärvellä oman puolueeni Keskustan lisäksi ainakin SDP ja Kokoomus keräävät ehdokaslistoja seurakuntavaaleihin. Tietääkseni myös useampia poliittisia tunnuksia vailla olevia listoja ollaan keräämässä. Henkilökohtaisesti pidän hyvänä, mitä enemmän ehdokaslistoja saadaan. Seurakuntalaisille tulee aito valinnanmahdollisuus ja käydään reilu vaali.

Nyt vetoan teihin hyvät kemijärveläiset, olletikin te, jotka olette kannustaneet minua toiminnassani kirkkovaltuutettuna. Ryhtykää ehdokkaaksi! Tarvitsemme uusia vastuunkantajia. Varsinkin kun monia istuvia kirkkovaltuutettuja on jäämässä pois. Itse asetun - jos Jumala suo - jälleen ehdokkaaksi. Mutta jos tulen valituksi, niin en minä siellä yksin mitään voi tehdä. Tarvitsen hyviä yhteistyötovereita. Tarvitsen apuanne. Olen saanut paljon myötätuntoa kuluneen kevään aikana ja olen siitä todella kiitollinen, ilman sitä en jaksaisi. Mutta nyt tarvitsen myötätunnon lisäksi muutakin. Harkitkaa siis omalta kohdaltanne ja keskustelkaa lähipiireissänne, mistä löytyisi hyvä ehdokas. Aikaisempaa ehdokaskokemusta ei tarvitse olla mistään vaaleista, kirkon jäsen, ajatteleva ja toimelias kristitty, sellaisia tarvitsemme.

Jos voit ajatella ehdokkuutta, niin ota yhteyttä minuun tai esimerkiksi kunnallisjärjestön puheenjohtajana toimivaan äitiini, joka on Keskustan ehdokaslistan asiamies, tarja(at)tarjakaisanlahti.net. Jos et halua olla ehdokkaana Keskustan ehdokaslistalla, niin ota yhteyttä mieluisaa listaa keräävään tahoon. Mutta älä pidä rimaa turhan korkeana, sitä se ei ole. Kirkko on pyhä Kristuksen tähden, mutta me seurakunnan luottamushenkilöt niin kuin työntekijätkin olemme aivan tavallisia ihmisiä, syntisiä kuten kaikki ihmiset Raamatun mukaan ovat.

Vetoan myös niihin blogiani lukeviin kristittyihin, jotka kuuluvat johonkin muuhun evankelis-luterilaiseen seurakuntaan Suomessa. Antakaa nimenne käyttöön vaaleissa. Valituksi tulevat sitten ne, jotka tulevat, seurakuntalaisethan sen päättävät. Mutta olkaa tarjoamassa vaihtoehtoa ja rakentamassa myös tällä tavoin Kristuksen kirkkoa. Se työ, jos se vilpittömin sydämin tehdään, ei varmasti valu hukkaan.

Moni ystävistäni kannatti, kuten minäkin, tohtori Miikka Ruokasen valintaa arkkipiispaksi. Hän kehotti kannattajiaan ympäri maata ryhtymään ehdokkaaksi seurakuntavaaleihin.

Toivon, että me kaikki voimme rukoilla Jumalaa johdattamaan kirkkokansaa niin, että paljon sopivia henkilöitä löytyisi ehdokkaaksi syksyn seurakuntavaaleihin.