Olen käyttänyt tällä istuntoviikolla neljä puheenvuoroa. Kaikki puheenvuorot kirjoitetaan ylös ja julkaistaan pöytäkirjan mukana. Liitän tähän mukaan omat puheenvuoroni.

* * *

Keskusteltaessa suunnitelmasta kirkolliskokouksen hyväksymien tulevaisuustoimeksiantojen eteenpäin viemisestä sekä raportista asiaan liittyvästä seurakuntien ja hiippakuntien kuulemisesta puhuin seuraavasti:

Arvoisa puheenjohtaja. Haluan kiinnittää huomiota ainoastaan tähän tehtyyn, seurakunnille ja muille tahoille lähetettyyn kyselyyn. Omassa seurakunnassani Rovaniemellä hieman ihmeteltiin tätä väittämää "Hiippakuntavaltuustojen lakkauttamista koskeva uudistus selkeyttäisi ja yksinkertaistaisi hiippakuntahallintoa". Tähän piti vastata kyllä tai ei. Tämä oli monien mielestä hyvin johdatteleva kysymys. Tässähän ei kysytty, että pitäisikö hiippakuntavaltuustot lakkauttaa, vaan että selkeyttäisikö ja yksinkertaistaisiko se. Voihan selkeyttämistä ja yksinkertaistamista olla monikin asia. Jos koko Suomessa olisi yksi seurakunta, niin sekin selkeyttäsi hyvin paljon, mutta onko se hyvä asia, on sitten toinen juttu. Toivon, että tämä kysymyksenasettelun sanamuoto muistetaan silloin kun vastauksista tehdään johtopäätöksiä.

Puheessa viittasin seurakunnille tehtyyn kyselyyn tulevaisuustoimeksiantojen pohjalta. Mielestäni kysely oli johdatteleva. Vastauksena tähän sanottiin, että kirkolliskokoushan oli päättänyt lakkauttaa hiippakuntavaltuustot, ja sen takia sen lopettamisesta kysyttiin niin kuin kysyttiin. Kuitenkin siitä olisi voinut kysyä vähemmän asenteellisesti, jos aidosti haluttiin kartoittaa seurakuntien mielipiteitä. Luultavasti monessakaan seurakunnassa ei hiippakuntavaltuustojen rooli ole auennut. Nyt kirkolliskokouksessa useissa puheenvuoroissa pohdittiin, tehtiinkö väärä päätös, kun linjattiin hiippakuntavaltuustojen lopettamisesta. Itsehän varoittelin siitä jo tuolloin. Maallikkojen edustusta siinä vain heikennetään. Päin vastoin, hiippakuntavaltuustojen roolia tulee kehittää. Niiden lopettaminen on melko vähäinen askel hallinnon keventämisessä, päätösvallan keskittämisessä sen sijaan isompi.

* * *

Selvityksestä avioliittoon vihkioikeudesta luopumisesta puhuin seuraavaa:

Arvoisa puheenjohtaja, hyvä kokousväki. Edellisen puhujan ajatuksiin voin täysin yhtyä, mutta keskityn tässä nyt puheenjohtajan ohjeistuksen mukaisesti vain muutamaan kohtaan. Olen samaa mieltä, että kirkon tulee säilyttää vihkioikeutensa. Se koetaan tärkeäksi palveluksi ja kirkolliset toimitukset ovat valitettavan monelle ihmiselle ainoa kosketus kirkon toimintaan, ei vain toimituksen kohteena oleville henkilöille vaan häiden, ristiäisten, hautajaisten osallistujille, siis tälle juhlaväelle. Mutta kun piispainkokous tässä lausuu, etteivät näkemyserot avioliittoasiasta saisi muodostua kirkkoa jakavaksi asiaksi, niin kaunis toivehan se on, mutta sehän on jo sellaiseksi muodostunut. Tämä selvityksessä tehty kompromissiesitys ei ole mikään ratkaisu kirkon koossa pysymiseen. Se merkitsisi kirkon luopumista Raamatullisesta avioliittokäsityksestä ja sen seuraukset tulisivat olemaan kansankirkolle kohtalokkaat. Minä toivon, että kirkon päättäjät voisivat todeta selvästi sen, mikä on jo lukemattomien aloitteiden pohjalta täällä todettu, kirkolliskokousistuntokausi toisensa jälkeen, mikä on kirkon ja Raamatun avioliittokanta ja käyttää voimia jatkossa muihin kysymyksiin. Erityisesti minä toivon, että kirkkomme papit ja piispat muistaisivat mitä ovat tehtävän vastaanottaessaan luvanneet. Kiitos.

* * *

Seurakuntavaaleja koskevien säädösten muuttamisesta puhuin seuraavaa:

Arvoisa puheenjohtaja. Olen ymmärtänyt, että seurakuntavaalien varsinainen vaalipäivä haluttiin siirtää pois isäinpäivältä, koska ajateltiin, että päällekäisyys isäinpäivän kanssa laskee äänestysprosenttia. Lakivaliokunta on tähän yhtynytkin ja esittää tosiaan siirrettäväksi vaalipäivää eteenpäin. On tietysti hieno asia, että isäinpäivän merkitys koetaan kirkossa tärkeäksi. Kyllä sitä kannattaakin juhlia, isyys on itseisarvo. Mutta epäilen kuitenkin, että muutos sinällään tuskin tulee äänestysaktiivisuuteen kovin paljon vaikuttamaan. Ne joilla kiinnostaa, äänestäisivät kyllä isäinpäivänäkin ja ennakkoäänestysmahdollisuus on kuitenkin olemassa. Mutta on mielenkiintoista nähdä miten nyt tätä uutta ennakkoäänestyspäivää lauantaita tullaan käyttämään. Luulen, että hyvin toteutettuna äänestyspaikkojen osalta se voi aktiivisuutta lisätäkin. Joustavuus äänestyspaikkojen suhteen on joka tapauksessa kannatettava asia.

Entisessä kotiseurakunnassani Kemijärvellä äänestysaktiivisuus nousi aikanaan - muistan kun olin vaalilautakunnassa silloin - 14,6 %:sta 23,5 %:iin, ja syynä tähän oli mielestäni ennakkoäänestyspaikkojen kattava sijoittaminen, esimerkiksi paikallisiin ostoskeskuksiin, yksittäisten ehdokkaiden aktiivinen jalkatyö kampanjassaan sekä paikkakunnalla käyty julkinen
keskustelu seurakunnallisista kysymyksistä.

Tämän äänestysaktiivisuuden, joka tässä on kuitenkin nyt tämän esityksen taustalla, näin ymmärrän, tämä matala äänestysaktiivisuus, haluan todeta tässä yhteydessä vain sen, että näissä kirkon valtakunnallisissa seurakuntavaalikampanjoissa on viime kertoina kehotettu ihmisiä tekemään kirkosta itsensä näköisiä, uskomaan hyviin tekoihin ja osoitettu sympatiaa tietyille kirkkopoliittisille linjauksille. Äänestysaktiivisuutta nämä kampanjat eivät ole nostaneet, vaikka rahaa niissä on varmasti palanut. Minä toivon, että näistä opitaan, näistä aikaisemmista kampanjoista, ja niiden mahdollisista virheistä, ja jos johonkin sanomaan keskitytään niin kirkon ydinsanomaa ja seurakunnan ydinsanomaan ja seurakunnan tarjoamien palveluiden ympärille.

Ymmärrän tuon edustaja Palmusen huolen, joka on varsinkin pienemmissä seurakunnissa aivan aiheellinen. Ehdokkaiden läheisistä muodostuu monesti aika suurikin piiri, kun se tiukasti katsotaan, mutta tämä on kuitenkin se linjaus, joka valtakunnallisesti on omaksuttu sen takia, että vaalit näyttävät myös puolueettomilta ja riippumattomilta. Minä olen ollut itse aikanaan tilanteessa, että olin vaalilautakunnan jäsenenä ja olin ehdokkaana. Ja olin siellä ostoskeskuksessa ja kaikki muutkin siellä olleet, sitä yhtä vaaliavustajaa lukuun ottamatta, olivat ehdokkaita. Yllättäen me olimme se TOP5, suurin piirtein se porukka, eli itsemme mainoksina istuttiin siellä K-kaupan aulassa. Oli se mukavaa meille, mutta ei se oikein hyvältä näyttänyt ja tuli muutama ruma palautekin. Tämä nyt ainakin poistuu ja vaikka se vaalilautakunnan jäsenistä voi olla kurjaa, niin ehkä se on kuitenkin hyvä uudistus.

* * *

Kirkon nelivuotiskertomuksesta tulevaisuusvaliokunta oli antanut mietintönsä, jonka johdosta puhuin seuraavaa:

Arvoisa puheenjohtaja. Kiitän tulevaisuusvaliokuntaa hyvästä mietinnöstä. Se sisältää monia tärkeitä huomioita ja soisinpa seurakuntakentällä tämän asiakirjan tulevan luetuksi. Erityisen tärkeää on mielestäni kodin roolin ymmärtäminen ja vahvistaminen kristillisen uskon ja arvojen siirtämisessä sukupolvelta toiselle. Kun kodeissa on jo lapsena saanut oppia iltarukouksen ja luottamuksen Jumalan johdatukseen, on se antanut monen ihmisen elämälle tässäkin maassa kestävän perustan. Kotien kristillistä kasvatusta vahvistamalla vahvistamme myös kirkon tulevaisuutta tässä maassa. Ja tämä kasteen merkityksen korostaminen, johon tässä on viitattukin, on äärimmäisen tärkeä.

Mietinnön havainnot uskonnonvapauden yksipuolisesta ulottuvuudesta yhteiskunnassamme ja julkisessa keskustelussa ovat myös paikallaan. Kirkon on käytettävä tässä rohkeasti ääntään. Kristillisiä käsitteitä, arvoja ja perinteitä ei saa häivyttää suomalaisesta yhteiskunnasta.

Mietinnössä viitataan myös kirkon edustajien käymään yhteiskunnalliseen keskusteluun ja esitetään, että seuraavassa tulevaisuusselonteossa on tarkasteltava kirkon roolia yhteiskunnallisessa keskustelussa. Maailmalla kirkko on eri aikoina usein ollut aktiivinenkin poliittinen toimija, ja tuloksia siitä on monenlaisia. Esimerkiksi edesmenneen paavin, Johannes Paavali II:n, ansioita ateistisen marxilaisen järjestelmän kaatamiseksi Itä-Euroopassa muistellaan yhä lämpimästi.

Kirkon on tietysti kannettava huolta yhteiskunnallisten epäkohtien korjaamisesta. Sanoihan jo Jeesus, että köyhät teillä on aina keskuudessanne. Samalla meidän täytyy muistaa, että kristityilläkin voi olla keskenään eriäviä käsityksiä yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta ja etenkin siitä, miten niihin tulisi parhaiten puuttua. Jo kirkon jäsenkehityksen kannalta voi olla vaarallista, jos kirkon äänellä esitetään ratkaisuehdotuksia yksittäisiin poliittisiin kiistakysymyksiin. Perusteltuja yhteiskunnallisia näkemyksiä kun voi todella olla monenlaisia. Esimerkiksi ihminen, joka vastustaa verojen korottamista, ei välttämättä ole silti vähäosaisten peruspalveluiden vastustaja. Tai ihminen, joka kannattaa tiukempaa maahanmuuttopolitiikkaa ja kantaa huolta islamin nousun seurauksista Euroopassa, ei silti välttämättä ole rasisti.

Kansankirkossa on varmasti mukana kaikkien puolueiden kannattajia ja kirkon on varottava, ettei se leimaudu jonkin yksittäisen suuntauksen äänitorveksi. Mutta on kuitenkin selvää, että kirkon tulee pitää heikoimmassa asemassa olevien ihmisten tilannetta esillä ja ennen kaikkea puolustaa ihmiselämän pyhyyttä kohdusta luonnolliseen kuolemaan saakka.