Tulin yöjunalla Helsinkiin, pistäydyin täällä hetken pienellä asunnollani, ja matka jatkuu Turkua kohti kirkolliskokoukseen. Jos en tulisi enää ensi keväällä valituksi seuraavalle vaalikaudelle, niin tämä istuntoviikko jää osaltani viimeiseksi.

Olen toiminut Suomen ev. lut. kirkon kirkolliskokouksen ja lakivaliokunnan jäsenenä 12 vuoden ajan. On ollut suuri etuoikeus saada vaikuttaa kirkon asioihin ja edustaa Oulun hiippakuntaa tässä arvokkaassa luottamustehtävässä. Olen saanut myös tutustua moniin mielenkiintoisiin ihmisiin tätä kautta. Hyvin arvokkaita kohtaamisia olen saanut myös monien sellaisten ihmisten kanssa, joiden teologinen linja on kovin kaukana omastani.

Näiden 12 vuoden aikana on paljon muuttunut. Kun kirkolliskokous on tähän asti kokoontunut Turun kristillisellä opistolla, niin nyt saman kokouspaikan nimeksi on tullut pelkkä Linnasmäen opisto. Ajankuva sekin.

Kirkolliskokousedustajan tehtävän otin vastaan puutteeni syvästi tunnistaen ja tiedostaen. Olen pyrkinyt tukemaan niitä ratkaisuja, joissa kirkko voisi säilyä kirkkona niin, että sen ydintehtävä - evankeliumi ja lähetyskäsky, parannussaarna ja julistus Golgatan sovitustyöstä - ei katoa kaiken muun alle. Tässäkin mielessä on tärkeää, että perinteiset herätysliikkeemme voivat jatkossakin toimia kirkkomme yhteydessä.

Samalla on todettava, että kirkkomme on kansankirkko. Sen seinien sisälle mahtuu monenlaisia järjestöjä ja jumalanpalvelusyhteisöjä. Kirkkomme tekee myös paljon hyvinvointiyhteiskunnan aukkoja paikkaavaa työtä, diakoniasta perheneuvontaan. Myös hautausmaiden hoito kuuluu kirkkomme toimenkuvaan. Kirkon kynnys on pidettävä matalana myös sellaisille ihmisille, jotka eivät ole uskonnollisia, eikä sovi unohtaa kirkon merkitystä suomalaiselle yhteiskunnalle. Mutta tämä ei saa merkitä sitä, että "suola käy mauttomaksi". Kirkko ei ole tästä maailmasta eikä se saa liiaksi mukautua tämän maailman menoon.

Kirkolliskokouksessa olen edustanut erityisesti Pohjois-Suomen pitkien välimatkojen alueita. Ensimmäisellä kaudellani saimme kaadettua ns. pakkoyhtymämallin, jossa jokainen seurakunta olisi pakotettu osaksi isompaa seurakuntayhtymää. Varojen vähetessä joudumme varmasti tekemään vielä hallinnon keventämistä ja yhdistämistä. Mutta koko Suomea ei kannata pakottaa yhteen muottiin, vaan on sallittava tilaa luovien ratkaisujen löytymiselle.

Esirukouksia toivoen myös nyt alkavalle istuntoviikolle