Olen palannut Amerikan-matkaltani, joka oli varsin mielenkiintoinen ja opettavainen. Kerron siitä myöhemmin. Nyt ajattelin kommentoida muutamalla sanalla ajankohtaisia asioista Suomesta.

Helsingin Sanomien mukaan Suomessa järjestetään paljon vähemmän kansanäänestyksiä kuin muissa länsimaissa. Tämä tuskin on kenellekään suuri uutinen. Koko historiamme aikana kansa on äänestynyt muissa kuin henkilövaaleissa vain kahdesti, kieltolaista päätettäessä sekä EU:hun liityttäessä.

Sveitsiläistutkijan mukaan Suomessa poliitikoilla on yksinoikeus päättää asiakysymyksissä ja ihmiset passivoituvat. Tämä on totta. Olen samaa mieltä, edustuksellisen demokratian periaate on viety liian pitkälle. Kansa kokee, että sitä tarvitaan vain kerran neljässä vuodessa. Todellisen kansalaisyhteiskunnan ihanteesta ollaan vielä kaukana. Aikanaan kansalaiset pystyivät kyllä toteuttamaan monia demokraattisen osallistumisen muotoja poliittisten puolueiden sisällä, mutta puolueiden jäsenmäärien vähentyessä tämäkin tie on näivettymässä.

Poliitikot ja politiikkaan mielivät usein vakuuttelevat hurskaasti, että eduskunta- ym. vaaleissa voi ottaa kantaa erilaisiin asioihin valitsemalla näkökantojaan edustavia henkilöitä. Tämä ei kuitenkaan ole vielä riittävää. Mikä takaa, että ehdokas on eduskunnassa samaa mieltä vielä vaalien jälkeen.

Esimerkiksi Suomen kansan suuri enemmistö ei halua presidentistä vallatonta keulakuvaa, puutarhakutsujen emäntää ja taidenäyttelyjen avaajaa. Kansanäänestys olisi hyvä tapa katsoa, onko puolueiden, erityisesti Kokoomuksen jatkuvasti jatkuvaa presidentin ulkopoliittisen vallan riisumiseen tähtäävää lässytystä syytä jatkaa. Ikävin esimerkki - ei vain kansan vaan - kansojen tahdon yli kävelemisestä on Lissabonin sopimukseksi naamioidun EU-perustuslain hyväksyttäminen ilman kansanäänestyksiä. Irlannin kansa sentään äänesti koko Euroopan puolesta, mutta se koetetaan muiluttaa nyt ruotuun keinolla millä hyvänsä.

Leipää ja sirkushuveja toki joskus tarjotaan. Kansa saa äänestää joskus kunnallisissa kansanäänestyksissä. Pelkosenniemi päätti aikanaan selvin lukemin itsenäisyydestään. Tästä Kemijärven päättäjien enemmistö viis veisasi ja myös Pelkosenniemen silloinen poliittinen eliitti. Nykyinen Pelkosenniemen johto on toista maata. He eivät ole elämöineet itsellään, vaan ovat tehneet sitkeätä ja pitkäjänteistä työtä kotikuntansa hyväksi. Toivottavasti se kantaa hedelmää.

Niin, ja saahan Suomen kansa tänään ensimmäistä kertaa valita missinsä suoralla kansanvaalilla. Se äänestys vain tuo minulle mieleen, sori vaan, jotkut diktatuurimaan vaalit, jossa kansa pääsee valitsemaan yhden kymmenestä samanlaisesta valmiiksi asetetusta ehdokkaasta. Olen iloinen, että muutkin kuin minä ovat älähtäneet nähtyään iltapäivälehdistä missifinalisteista otetut kamalat kuvat. Tai oikeastaan minä en nähnyt kuin yhdet kylkiluut, minkä jälkeen suljin selaimen.

En ole ainoa, joka ihmettelee, miksi julkisuudessa ja erityisesti mallimaailmassa nostetaan jalustalle sairaalloisen laihoja ja yleensä kammottavan näköisiä androgyynisiä olentoja, joita on hyvin vaikea edes tunnistaa naisiksi. Eikä tässä ole vain kyse estetiikasta ja miesten halusta nähdä terveitä vartaloita ja naisellisia muotoja. Kuinkahan moni nuori tyttö on kärsinyt itsetunto-ongelmista ja ajautunut syömishäiriöihin, kun oma vartalo ei ole sopinut siihen kuvottavaan, anorektiseen ideaaliin, jota tänä päivänä niin monesti tuutista tarjotaan.

Ihmettelen, missä on keltaisen lehdistön ja mallimaailman vähäisinkään moraali. Useamman kuin yhden kerran olen lukenut roskalehtien hehkutusta, kun joku jo ennestään vastenmielisen laiha julkkisnainen on laihtunut vielä entisestään. Jos nämä eivät edistä syömishäiriöiden lisääntymistä maassamme, niin mitkä sitten?

 

EU-VAALEISTA

Nekin kun tulevat, niin joku sana sanottakoon. Moni on sanonut minulle, että mitä niissä kannattaa äänestää. Suomen ääni ei siellä kuitenkaan kuulu. Ja Keskusta on ajanut EU-perustuslakia ja nykyinen hallitus on tehnyt sellaista EU-politiikkaa, että eikö kannattaisi äänestää edes Perussuomalaisia ja vähän näpäyttää nykyistä johtoa. Näiden ajatusten takana on kieltämättä totuuden siementä. Mutta kaikesta huolimatta on parempi käydä äänestämässä ja äänestää Keskustaa.

Suomen Keskusta on kuitenkin Suomen puolueista ainoa, jolla on paitsi halua myös edellytyksiä edistää koko maan tasapuolista kehittämistä. Nykyisessä hallituksessa on nähty, miten Kokoomus on vastustanut alueellistamista ja sosialidemokraattien suhtautuminen maakuntiin tunnetaan jo vanhastaan. Keskustan aluepoliittinen linja toki tarvitsee kirkastusta ja henkilövaihdoksiakin on varmasti tulossa ennen seuraavia eduskuntavaaleja.

Ja niin kauan kuin olemme EU:ssa, tarvitsemme sinne yhteistyökykyisiä ja mahdollisimman osaavia edustajia. Suomesta tuskin löytyy voimaa liittovaltion murtamiseen. Se tulee sitten, kun suuremmat maat heräävät huomaamaan kansalliset etunsa. Englannin Konservatiivien tuleva vaalivoitto on suuri askel kohti suuren utopian loppua.

Perussuomalaiset tulevat luultavasti ottamaan maahanmuuttopolitiikan keskusteluun. Se on oikein. On ollut järkyttävää, että vallalla saisivat olla vain Astrid Thorsin ja Vihreiden edustamat "totuudet". En jaa läheskään kaikkia Perussuomalaisten, varsinkaan sen äärisiiven, maahanmuuttoa koskevia käsityksiä, mutta ihmettelen, miksi eri näkökantoja ei saisi tuoda keskusteluun. Maahanmuuttoa on aina ollut ja sitä tulee olla jatkossakin, mutta hallitsemattomana se voi johtaa samanlaisiin seurauksiin kuin monessa Euroopan maassa on nähty. Tulee joskus mieleen, että kaikkien liberaaleinta ja "suvaitsevaisinta" politiikkaa kannattavat ovat useimmiten hyvin yksisilmäisiä ja ahdasmielisiä ajattelultaan - taistolaisten henkisiä perillisiä, jotka eivät voi sietää erilaista näkemysten esittämistä ja perustelua.

Puolueet ovat asettaneet jo suuren osan ehdokkaistaan. Keskustan ehdokaslistan ehdoton kärkinimi on Anneli Jäätteenmäki, edellisten vaalien ääniharava. On sanottu, että miten Keskustalla on varaa pitää tällaista kykyä poissa kotimaasta. Kuitenkin jokainen Annelille annettu ääni lisää hänen poliittista painoarvoaan ja on edistämässä hänen poliittisen linjansa ja hänen näkemysten vahvistumista myös kotimaassa ja puolueen sisällä.

Tulevat presidentinvaalit ovat Nato-vaalit. Mistä löytyy realistista, suomalaiseen arkijärkeen nojaavaa ulkopolitiikkaa kannattava ehdokas, joka voi menestyä Kokoomuksen Nato-ehdokkaalle? Tässäkin yksi syy lisää antaa Anneli Jäätteenmäelle sellainen äänivyöry, että se ei voi olla vaikuttamatta kotimaan politiikkaan.

Keskustan ehdokaslistalle on asetettu tällä hetkellä yhteensä 12 ehdokasta. Joukossa on vain yksi kansanedustaja. Koska koko maa on vaalipiirinä, tarvitsemme lisää valtakunnallisesti tunnettuja ehdokkaita. Kokoomus ja SDP ovat onnistuneet tällä hetkellä saamaan enemmän tällaisia henkilöitä listalleen. Uskon, että meidän listallemme tulee vielä koko maassa tunnettuja ehdokkaita. Ehdokkaamme ovat kyllä hyviä, mutta on kova työ saada kannatusta koko valtakunnassa.

Oma Keskustanuorten piirini, Lapin Keskustanuoret, ovat asettaneet ehdokkaaksi EU-vaaleihin piirin pj. Timo Tapanisen. Olen tuntenut hänet monien vuosien ajan, esittänyt häntä mm. Suomen Keskustanuorten varapuheenjohtajaksi ja moniin muihinkin tehtäviin. Tunnen hänen aluepoliittisen linjansa ja tiedän hänen tahtovan tehdä kovasti työtä pohjoisen maakuntamme hyväksi. Toivon Tapanisen saavuttavan mahdollisimman laajan kannatuksen.

SDP, Kokoomus, Vihreät ja Vasemmistoliitto ovat hekin asettaneet yli puolet ehdokkaistaan. RKP oli ennen vaaliliittokumppanimme, mutta nyt vaaleihin mennään omilla listoilla. Kristillisdemokraatit ja Perussuomalaiset puolestaan ovat pitäneet entisen vaaliliittonsa. Tämä oli varmasti viisasta, kuten pienpuolueiden vaaliliitot yleensäkin. Eduskunnan ulkopuoliset puolueet ovat nekin osallistumassa vaaleihin paitsi Kommunistinen Työväenpuolue, joka boikotoinee vaaleja edellisvaalien tapaan. Sen sijaan ainakin Itsenäisyyspuolue, Köyhien Asialla -puolue, Suomen Kommunistinen Puolue sekä Suomen Senioripuolue ovat ilmoittaneet osallistuvansa ja asettaneet jonkin verran ehdokkaitakin. Läpi pienten ehdokkaista ei tietenkään mene yksikään, mutta näille puolueille annetut äänet voivat viedä ratkaisevia ääniä suurilta puolueilta ja vaikuttaa näin niiden välisiin voimasuhteisiin.