Olen ollut useamman viikon matkoilla, ensin Etelä-Suomessa ja sitten Italiassa; välissä vietin kyllä juhannuksen perinteisesti Kemijärvellä, tarkemmin sanottuna kotikylälläni Levärannalla, jossa vireä kyläyhteisömme järjesti tuttuun tapaan rantajuhlan Lanton rannassa. Sille rannalle esi-isäni saapuivat talvella 1877 ostettuaan sieltä Lantalan eli Kaisamatin tilan. Isoukkini isä, perheen vanhin poika Krister Adolf oli isänsä selässä suuressa konttirepussa, pää pisti ulos kontin suusta ja sieltä hän katseli maailmaa, kun matkaa taitettiin jalan. Juhannuksen aikoihin samana vuonna perheeseen syntyi kolmas poika, joka sai nimen Karl Edward. Hänestä tuli myöhemmin kunnallismies ja tehtailija K.E. Kaisamatti. (Nimitys tehtailija ei tarkoita pontikankeittoa, jos joku sitä luulee, vaan hänellä oli pieni limonaditehdas.) K.E. oli vuosikymmenten ajan Kemijärven valtuustossa ja lukuisissa muissa luottamustehtävissä. Lestadiolaisen uusheräyksen piiriin kuulunut K.E. oli myös kirkkovaltuutettu ja siinä tehtävässään hän ei totisesti kuulunut niihin, jotka vaikenevat seurakunnassa. K.E:n yhteiskunnallinen toiminta kesti lähes 60 vuotta, hän vetäytyi julkisesta elämästä vasta kolme vuotta ennen kuolemaansa, joka tapahtui pitkänäperjantaina vuonna 1963.

Mutta se K.E. Kaisamatista tällä erää ja nyt nykypäivään. Kun palasin Suomeen, niin huomasin lehdistä, että pari viikkoa sitten julkaistu seitsemän keskustalaisen kaupunginvaltuutetun kirjoitus on osunut joitakin tahoja arkaan paikkaan. Kyseessähän oli niiden keskustalaisten valtuutettujen kirjoitus, jotka vastustivat valtuuston kokouksessa sellutehtaan pakkolunastuksen hakemista. Fakta on, että pakkolunastuksen hakeminen ei hyödyttänyt ketään eikä pelastanut yhtään työpaikkaa. Tätä ei kukaan voi kiistää. Massaliike on totta kai tehnyt hyvää työtä erityisesti siinä, että Kemijärven tilanne kaikkinensa on saanut julkisuutta, mutta kaikki liikkeen esitykset eivät ole mielestäni olleet loppuun saakka harkittuja. Massaliikeen johdon julkisissa kannanotoissakin on ollut paljon keskinäisiä ristiriitaisuuksia ja muuttuvaa tietoa. Ainakin se on suorastaan pelottavaa, jos halutaan levittää sellaista henkeä, että Massaliikettä tai sen johtajia ei saisi arvostella. On hyvä, että valtuutetut kertovat avoimesti äänestyskäyttäytymisensä syyt ja ihmiset voivat sitten niitä punnita. Paikallinen mediahan ei ole juuri kriittiseen asioiden tarkasteluun kyennyt. Lapin radiokin epäili kateuden hajottavan massaliikkeen rivit; ikään kuin Kemijärven valtuuston pitäisi kumileimasimena vielä yksimielisesti hyväksyä kaikki, mitä sille syötetään, ilman tietoa, mistä rahat pakkolunastukseen tai uuteen tehtaaseen saataisiin jne. Voi, voi...

Sen sijaan, että pakkolunastuksen vastustajien perustelut kumottaisiin tosiasioilla, keskustelu siirretään ainakin muutamissa kirjoituksissa epäolennaisuuksiin, lähinnä eräiden valtuutettujen persoonakohtaiseen mollaamiseen. Puhutaan rintamakarkureista, kyläpolitikoinnista ym. Sehän tässä suurimpana huolena monella onkin: miten saataisiin näyttämään siltä, että pakkolunastusta vastaan äänestäneet tulisivat kuntalaisten silmissä leimatuiksi sellutehtaan lopettajiksi, jotta nämä eivät keräisi äänivyöryä syksyllä. On jopa väitetty, että nämä yhdeksän valtuutettua olisivat vaatineet lopettamaan taistelua Kemijärven ja metsäteollisuuden puolesta. Jos näin todella olisi, niin tulisin julkisesti haukkumaan heidät niin rumilla sanoilla kuin vain osaisin. Mutta käsitykseni on, että siitä ei ole kyse. Valtuustossa yhdeksän valtuutettua vain uskoi erilaisiin keinoihin kuin enemmistön 25 valtuutettua. Demokratiassa on luonnollista, että on erilaisia näkemyksiä. Minäkin soitin juuri pitkän puhelun eräälle ystävälleni, joka äänesti valtuustossa pakkolunastuksen hakemisen puolesta ja aivan asiallisessa hengessä puhelu sujui.

Mainittuihin lehtien kirjoituksiin voisi laatia vaikka kuinka pitkiä vastauksia, mutta ainakaan minä en kesälomalla yksinkertaisesti laiskuuttani jaksa lähteä tekemään kirjoituksia. Olen sanonut ennenkin, että kun tosiasiat kerrotaan, niin kuntalaisten enemmistö tekee järkevät ja harkitut valinnat. On toki heitäkin, jotka luulevat, että ihmisille voi syöttää vaikka miten paksua pajunköyttä, kunhan sen tekee tarpeeksi kovalla äänellä. He ovat kuitenkin väärässä.

No, riittää tältä erää tästä aiheesta. Kesänviettoa pitäisi jatkaa, vaikka ilma ei oikein kesäinen olekaan. Tosin minua se ei haittaa, kun en ole helteestä isommin pitänyt ja olin juuri viikon Silvio Berlusconin ja Anna Falchin valtakunnassa - siellä oli lämmintä 30 ja 40 asteen välillä eli enemmän kuin tarpeeksi. Venetsia oli mielenkiintoinen vierailukohde, jonka voi yhä kohdata historialliset ominaispiirteensä säilyttäneenä, tosin valitettavan täynnä turisteja. Totta se on, että kanaalit halkovat keskustaa ja niitä pitkin gondolit yhä kulkevat. Pyhän Markuksen aukion kuuluisat pulutkin parveilevat yhä tutuilla seuduillaan, vaikka niiden ruokkiminen on keväällä kielletty. Kieltoa ei näytetty noudatettavan.

Kemijärvellähän valiteltiin aikanaan Kuumaniemen koululla asuvista puluista. No, ehkä pulut voisivat nyt jäädä sinne - koulurakennushan on niin huono, ettei siellä voi ihmisiä enää olla, puhumattakaan mistään kelonveistomuseosta (näinhän ainakin meille korkeat tahot lupasivat, kun Kuumaniemen kouluväki piti siirtää Hillatien lukioon). Ehkäpä joku projektinikkari voitaisiin palkata suunnittelemaan Kuumaniemen koulusta pulutaloa. Veikko Perälä sanoi aikanaan, että Kemijärven vaakuna on hänen mielestään maailman kaunein esine, mutta kun nykyisistä kellokkaistamme moni on kiihkeästi halunnut luopua jopa omasta vaakunastamme, niin ehkäpä joku voitaisiin palkata (tietysti kaupungin varoilla) suunnittelemaan kaupungille uusi vaakuna, jota koristaisi pulun kuva. Vaakunan ympärille voisi kirjoittaa mietelauseeksi vaikkapa Kari Suomalaisen vanhan riimitelmän: "Tarkoitus onko tän elon raskaan, / ett' kaikki peittyvi pulun paskaan."

No joo, leikki sijansa saakoon... Vakavasti puhuen: toivotan kaikille hyvää kesää. Nautitaan puhtaasta luonnosta. Eihän maailmassa ole kauniimpaa paikkaa kuin Kemijokivarsi. Palataan asiaan syksymmällä!