Tänään televisioitiin Keskustan puheenjohtaja-ehdokkaiden paneeli. Ensin ajattelin, että en näe sitä, kun en saanut vastaanotinta päälle, mutta huomasin, että sehän näkyy nykyään myös Internetin välityksellä. Sinällään minun päätökseenihän tuo esiintyminen ei vaikuttaisi suuntaan eikä toiseen. Olen valtiotieteen tohtori, yrittäjä Paavo Väyrysen kannalla ja se kanta on horjumaton. Minä en välitä siitä, nouseeko tai laskeeko oma poliittinen asemani sen takia, ja millaista suosiota tai epäsuosiota saan poliittisilta yhteistyötovereiltani. Kannatan Paavo Väyrystä, koska hänen edustamansa poliittinen linja on lähimpänä omaani ja koska uskon hänellä olevan parhaat edellytykset suunnata Keskusta jälleen vaalivoittojen tielle. Äsken käydyt presidentinvaalitkin tämän osoittivat.

Kommentoin vain lyhyesti omia mielipiteitäni paneelista. Siihen osallistuivat siis puheenjohtajasta käytävään jäsenäänestykseen mukaan tulevat ehdokkaamme - ensimmäisen kauden kansanedustaja Juha Sipilä, pitkäaikaisempi kansanedustaja Mauri Pekkarinen nykyiseen puoluejohtoon varapuheenjohtajana kuuluva Tuomo Puumala sekä puolueen kunniapuheenjohtaja Paavo Väyrynen.

Lisäksi paneeliin osallistui puolueen nykyinen varapuheenjohtaja Timo Kaunisto, joka ei riittävän piirijärjestön/osastojen tuen puuttumisen vuoksi voinut osallistua jäsenvaaliin. Puoluekokouksessahan voi jokainen virallinen kokousedustaja tehdä esityksen puheenjohtajasta. Esimerkiksi kerran eräs mieshenkilö kävi esittämässä itseään ja sai sitten tuhatpäisestä kokousväestä muistaakseni kaksi ääntä.

Kaikki ehdokkaat puhuivat kohtuullisen hyvin. Olisikin aika erikoista, jos näin ei olisi. Jokainen heistä on tullut ainakin kerran valituksi eduskuntaan ja harvoin kovin huonoilla puhe- ja esiintymistaidoilla sinne nykypäivänä päästään. Jokainen heistä pärjäisi ainakin kohtuudella vaalipaneeleissa. Tämä on tärkeää. Nykyinen puheenjohtaja esimerkiksi jäi vähän muiden puoluejohtajien jalkoihin vuosi sitten keväällä eräissä tv-paneeleissa. Mutta esiintymistaitoa tärkeämpää on poliittinen linja.

Selkeimmin viisikosta erottuivat Mauri Pekkarinen ja Paavo Väyrynen. Se täytyy sanoa, vaikka olenkin itse nuori ihminen, että kyllä se kokemus näkyy. Puuhun ei mennä latvasta käsin. Nuoria tarvitaan oppimaan ja kasvamaan politiikkaan, monesti hyvinkin vastuullisille paikoille. Mutta kriisitilanteessa on kautta ihmiskunnan historian yleensä turvattu kokemukseen. Eikä Keskusta ole näin pahaa tappiota kärsinyt koskaan koko historiansa aikana.

Jotakin asioita jäi ohjelmasta mieleen.

Tuomo Puumala toi kahdesti esiin, että "jätetään historian käyminen historiankirjoittajille". Itse en näe asiaa näin. Niin ihmisyksilön kuin puolueen ja kokonaisen kansakunnan on jatkuvasti tarkkailtava omia tekemisiään ja opittava virheistään. Paitsi että virheet on tunnistettava, on niistä tehtävä oikeat johtopäätökset.

Keskusta on tehnyt pahoja virheitä. Muuten emme tässä olisi.

"Historiaamme emme voi paeta enempää kuin maantiedettäkään. Menneiden tapahtumien, läheisten ja kaukaisten, vaikutukset elävät meissä ja yhteiskuntamme instituutioissa. Niitä koskevaa tietoa ei pidä torjua, tieto päin vastoin vapauttaa. Ja viisas on se, joka ottaa opin omasta historiastaan, oman tulevaisuutensa hyväksi." Näin sanoi Urho Kekkonen.

Juha Sipilä puolestaan toi esiin, että peiliin on katsottava, kun Mari Kiviniemi ei tavoitellut jatkokautta. Että osasimmeko tukea häntä riittävästi puheenjohtajana. Voihan sitäkin pohtia. Mutta en ymmärrä tätä, että pitäisi jotain kollektiivista tuskaa ja häpeää kantaa siitä, että Kiviniemi jäi pois kahden vuoden jälkeen. Kyllä minä esimerkiksi tein valtavasti työtä kahden naisehdokkaan hyväksi 2011 vaaleissa - ja sitä kautta Kiviniemen 2. hallituksen syntymisen puolesta. Samanlaista järjestöväkeä kuin minä on keskustakenttä täynnä. Mutta se ei vain riittänyt.

Oma käsitykseni on, että Mari Kiviniemi jättäytyi pois jäsenvaalista ja puheenjohtajakisasta, koska oli täysi syy olettaa, että hän olisi hävinnyt sen selvin numeroin, Kaunistoa lukuun ottamatta luultavasti kaikille muille ehdokkaille.

Paavo Väyrynen ihmetteli puheita riitelystä. Niitä ihmettelen minäkin. Avoin, reipas keskustelu ei ole riitelyä. Valitettavan usein lauseet, "riitely pitää lopettaa" ym. merkitsevät sitä, että avoin keskustelu halutaan tukahduttaa.

Keskustelussa tuotiin esiin, että ei ole suuria linjaeroja. Ei tietenkään siten ole, etteikö tässä samaa puoluetta oltaisi. On suuria asioita, jotka yhdistävät. Siksi olemme keskustalaisia. Mutta kyllä nykyisten pj-ehdokkaiden väliltä on monia eroja myös linjoissa löydettävissä. Niiden hakemista ei pidä pelätä. Juuri nythän vertailua on tehtävä, jotta tiedetään, kenen linjalla maakuntien luottamus puolueeseen palautetaan.