Tänään vietetään Eurooppa-päivää. Kuvassa olen Euroopan parlamentin lehterillä Susannan kanssa joku vuosi sitten. Ajattelen, että EU:sta riippumatta Suomi on osa Eurooppaa, kuten Britanniakin on. Vuonna 1994 olisin äänestänyt EU-jäsenyyttä vastaan, kuten enemmistö kotiseutuni ihmisistä, etenkin maaseudulla, teki. EU:ssa kuitenkin nyt olemme, todennäköisesti jatkossakin. On tärkeää, että siellä puolustetaan kansallista etua ja etsitään liittolaisia maista, joissa suhtaudutaan kielteisemmin yhteisvastuun kasvattamiseen ja federalismin lisäämiseen.

Lähin viiteryhmä meille monestakin syystä ovat Pohjoismaat. Meillä ei ollut maaorjuutta, meillä yhteiskunta perustuu vapaiden talonpoikien maailmaan, ja edelleen yhteiskuntajärjestyksessä ja kulttuurissa on paljon yhteistä. Toivon, että voimme edelleen kehittää Pohjoismaista yhteistyötä ja puhua Eurooppaan päin monissa kysymyksissä yhdellä äänellä. Sillä äänellä on jo silloin painoarvoa.

PS. Tämän päivityksen tarkoitus ei ole osaltani pohjustaa tulevia EU-vaaleja. Olin viimeksi niissä vaaleissa mukana, sain vähän yli 8000 ääntä. Jokaisesta olen kiitollinen. En nyt kuitenkaan pyri toista kertaa ehdokkaaksi, mikä myös tiedoksi ehdokkaita pohtiville tahoille. Keskustalla on sitä paitsi nykyisellään hyvät mepit ja toivon heidän työlleen menestystä.