Laskeudumme jälleen Joulurauhaan. Monelle on tärkeää saada hiljentyä ja rauhoittua vuoden aherruksen jälkeen, ja viettää aikaa läheisten kanssa. Tämä kaikki on aivan oikein, mutta samalla muistakaamme myös Joulun perimmäinen sanoma – Vapahtaja on syntynyt maailmaan! On tärkeää, että pidämme esillä Joulun kristillistä puolta. Pääsiäispupu ei kuollut puolestamme Golgatalla, ja yhtä vähän joulua vietetään Joulupukin syntymäjuhlana. Kristittyjen velvollisuus on huolehtia, että tässä maassa, jonka hyvinvointi ja kehitys on vuosisatojen ajan perustunut kristilliseen arvomaailmaan, saadaan kristillistä joulua juhlia ja kertoa sen perusteista uusille sukupolville myös tulevina aikoina.

Käytäessä Joulun viettoon on hyvä muistella myös kulunutta vuotta iloineen ja suruineen, onnistumisineen ja pettymyksineen.

Maailman mittakaavassa tämä vuosi jää historiaan ennen kaikkea Ukrainan sodan johdosta. Historian suuri pyörä käännähti jälleen yhden surullisen kierroksen. Samalla meitä on jälleen muistutettu siitä, mitä kansan yksimielisyys ja maanpuolustustahto voivat saada aikaan. Toisin kuin moni olisi helmikuun lopussa uskonut – Kiova on edelleen vapaa.

Sota on vaikuttanut välillisesti myös Suomeen, joka on joutunut hakemaan uudelleen paikkaansa maailmassa. Moni meistä, jotka olemme Suomessa kannattaneet hyviä idänsuhteita ja yhteistyön rakentamista suureen naapuriin, olemme saaneet katkeran muistutuksen maailmanpolitiikan realiteeteista. Nämä pettymykset ja taloudelliset menetykset, mitä Suomi on kokenut idänkaupan hiipumisen myötä, ovat toki mitätöntä verrattuna ukrainalaisten kärsimyksiin. Neuvostoliiton viimeinen johtaja Mihail Gorbatshov menehtyi kuluvan vuoden aikana, mutta hänen poliittinen perintönsä tuhoutui jo paljon aikaisemmin, kuten hän kuuluu kuolinvuoteellaan surreen.

Maailmanhistorian lehdille vuosi 2022 jää myös suuren kuolemantapauksen johdosta. Britannian, Kanadan, Australian, Uuden-Seelannin ym. maiden kuningatar, kunnioitettu Elisabet II, kallisti päänsä viimeiseen lepoon 70 kunniakkaan hallitusvuoden jälkeen syyskuun alussa. Koko sivistynyt maailma kunnioitti hänen poismenoaan. Ne arvot ja periaatteet, jotka ohjasivat hänen elämäänsä ja toimintaansa kuningattarena, ovat parhainta osaa ihmiskunnan yhteisestä kulttuuriperimästä.

Omassa pienessä elämässäni ei ole mitään erityisen suuria asioita tapahtunut kuluneen vuoden aikana. Olen elättänyt itseäni lakimiehenä. Yrittäjänä toiminen ja itsensä työllistäminen on ollut haastavaa. Kaikkien alvien ja yelien jälkeen rahaa jää yllättävän vähän käteen, kun enää ei tule säännöllistä kuukausipalkkaa. Kaikki laskut olen kuitenkin saanut maksettua. Kokemuksena tämä on ollut kasvattava, ja melkein tekisi mieli sanoa, että soisipa jokaisen politiikassa toimivan joutuvan joskus vastaavaan tilanteeseen.

Toukokuussa kävin muutaman päivän matkan Berliinissä, missä asuva ystävä hyväntahtoisesti majoitti minut. Ennen matkustelin paljon, mutta vuoden 2017 jälkeen en ole käynyt juuri missään kauempana. Sairastapaukset perhepiirissä ovat pitäneet minut loppuvuoden pitkälti pohjoisessa, kuten tietysti myös työni. Loppuvuodesta olin pari kuukautta piiritoimistolla jälleen ”kiireapulaisena”, kunnes uusi työntekijä aloitti työnsä.

Elämän luonnollisen kiertokulun mukaisesti myös tänä vuonna olen menettänyt läheisiä ihmisiä. Hyvä perhetuttavamme Anja Ylitalo, jonka tunsin läheisesti lapsuudestani saakka, menehtyi maaliskuussa. Olin äitini kanssa mukana hänen hoidossaan viimeisinä elinaikoina. Perheellemme läheinen sukulaistäti, kauppatieteen lisensiaatti Irmeli Koponen nukkui marraskuussa pois Rovaniemellä. Molemmat poismenot tulivat pitkän sairastelun jälkeen. Sen sijaan hyvä ystäväni ja yhteistyötoveri, Rovaniemellä kristillistä kirjakauppaa pitänyt Mirja Mäntymäki kuoli äkillisesti syyskuussa. Suru ja järkytys ystävien parissa on ollut suuri.

Alkuvuodesta käytiin ensimmäiset aluevaalit. Niissä tulin valituksi uuden Lapin hyvinvointialueen aluevaltuustoon, ja minut valittiin myös pelastus- ja valmiuslautakunnan varapuheenjohtajaksi. Lupasin vaaleissa, että koitan olla jonakin. Tämän lupauksen tahdon pitää. Huoli sote-palveluiden saatavuudesta, etenkin meidän oloissamme pitkien välimatkojen maakunnassa, on perusteltu. Yritämme tehdä parhaamme, että lappilaiset saavat laadukasta palvelua, hoivaa ja turvaa.

Elokuussa lupauduin ehdokkaaksi ensi keväänä käytäviin eduskuntavaaleihin. Olen aiemmin ollut rakentamassa monia kampanjoita ja mukana politiikassa yli 20 vuotta, mutta en ole koskaan ollut itse ehdokkaana. Päätös oli vaikea tehdä, ja helpommalla olisin päässyt toiseeen vaihtoehtoon päätymällä. Kun kuitenkin ehdolle suostuin, niin tietysti teen tosissani töitä. Yksin en siinä kuitenkaan pärjää. Jokaisen, jonka mielestä edustamiani arvoja ja toimintatapoja tarvitaan eduskunnassa, tuki kampanjassa on tarpeen. Perinteinen maalaisliittolainen maailmankatsomus on se pohja, jolta koetan näissäkin vaaleissa ponnistaa.

Vietän joulua hiljaisesti Kemijärvellä omaisten parissa, ja toivon pääseväni joulun jälkeen pitkästä aikaa käymään Helsingissä. Eilen kävin Levärannalla tapaamassa sukulaisia, erityisesti siellä vieraillutta kummityttöäni (2,5 v.), jota olen leikkisästi joskus täällä nimittänyt myös perintöprinsessaksi. Koska äidinpuoleisessa suvussamme ei ole pientä väkeä ja sukupuutto uhkaa meitä vakavasti, niin kuluneen vuoden aikana on ollut ilahduttavaa ja mieltäni virkistävää seurata kuitenkin toiselta puolelta, kuinka veljieni (isän ja äitipuolen pojat) perheet ovat kasvaneet. Se luo tietysti tulevaisuudenuskoa.

Edesmennyt kuningatar lausui kerran joulupuheessaan: ”Jeesus Kristus oli monien torjuma ja parjaama, vaikka hän ei tehnyt mitään väärää. Nyt miljardit ihmiset seuraavat hänen opetustaan ja pitävät häntä elämänsä johtotähtenä. Minä olen yksi heistä.” – Muistetaan Jouluna myös juhlan perimmäinen sanoma: ihmiskunnan suurin joululahja, joka annettiin Betlehemissä yli 2000 vuotta sitten.