Viime päiviä Suomea ja somea eli sosiaalista mediaa on kuohuttanut ns. kaljakohu tai "kaljagate". Sen mukaan gallupjohdossa oleva Keskusta kieltäisi vahvemmat keskikaljat vähittäismyynnistä, eli tavallisista ruokakaupoista, huoltoasemilta ym. ja jatkossa ne pitäisi ostaa Alkosta.

Kysehän oli siitä, että kaksi vuotta sitten Keskusta laati ohjelmapaperin alkoholipoliittisista linjanvedoistaan. Esitys on pääasiassa hyvä. Siinä on kuitenkin mukana tämä esitys siitä, että vahvemmat kaljat siirrettäisiin Alkoon. Tämä kohta herätti paljon kritiikkiä eikä sitä otettukaan sitten mukaan puolueen vaaliohjelmaan. Kuitenkaan tätä aiempaan alkoholipoliittista linjausta ei tältä osin missään suoraan kumottu, joten ihmisille syntyi mielikuva, että Keskusta nyt ajaa tällaista asiaa yli kaiken.

Eräät puolueen parista tehdyt julkitulot vahvistivat tätä käsitystä. Asian olisi voinut paremminkin hoitaa. Moni keskustalainen ystävänikin on perustellusti ihmetellyt, että kun kannatus on nyt hyvää luokkaa, niin tällaisen kiistanalaisen asian ottaminen kärkiteemaksiko nyt on asia, jolla vaalimenestystä itse tärvellään?

Nyt puolueen puheenjohtaja Sipilä on viheltänyt tämän kaljakeskustelun poikki ilmoittamalla, ettei Keskusta aja keskikaljan poistamista vähittäismyynnistä eikä kaupoissa myytävien alkoholijuomien pitoisuusrajaa lasketa. Muut puolueet varmasti meuhkaavat asialla vielä pitkään ja lyövät Keskustaa. Ollaan vain rauhallisia tästä ja keskitytään oikeasti suuriin vaalikysymyksiin.

Kalja-asiasta voi perustellusti olla monenlaista mieltä. Itse en kannattanut tätä esitystä silloinkaan, kun se kaksi vuotta sitten tehtiin ja annoin siitä kyllä palautetta jo silloin. En kannattanut enkä kannata keskikaljan poistamista ruokakaupoista. Jotkut ovat mielipidettäni kenties ihmetelleet.

Olenko minä nyt siis puolustamassa alkoholinkäyttöä? En tietenkään. Mutta Suomesta ei kuitenkaan alkoholia tulla poistamaan ja jos sitä myydään, niin älköön sen myyntiä muutettako sellaiseksi, että sillä muutoksella vahingoitettaisiin maakuntien kyläkauppojen ja lähikauppojen myynnin kannattavuutta. Näillä meille niin tärkeillä kauppaliikkeillä on tarpeeksi vaikeaa muutenkin. Kun niiden asiakkaat lähtevät ostamaan keskikaljaa keskustaajamien kauppoihin, niin samalla he ostavat sieltä muutkin ostoksensa. Ja Alkosta voi tarttua sitten mukaan myös väkevämpiä juomia.

En muutenkaan usko, että kielloilla saadaan kovin suuria aikaan näissä asioissa. Valistus ja henkilökohtaiseen vakaumukseen kasvaminen alkoholikysymyksessä ovat paljon tehokkaampia keinoja taistella alkoholia ja sen yhteiskunnalle aiheuttamia suunnattomia kuluja vastaan.

Omalla asialla en tässä ole. Olen ollut koko aikuisikäni ehdottoman raitis. Tämä päätös syntyi minulle jo siinä vaiheessa, kun ikätoverini alkoivat käyttää alkoholia. Perinteisen raittiusliikkeen kirjoituksilla (kuten Alli Tryggin ja Matti Heleniuksen tuotannolla) ja myös tunnettujen raittiusaatteen edustajien tarinoilla on ollut minuun aina suuri vaikutus.

Muistan lapsena liikuttuneeni jopa kyyneliin saakka lukiessani tarinaa Yhdysvaltain suuresta presidentistä ja sotapäälliköstä, mustien orjien vapauttajasta ja maansa hajoamiselta pelastaneesta Abraham Lincolnista. Hän oli lähtöisin todella köyhistä oloista. Yhdeksänvuotiaana hän seisoi äitinsä kuolinvuoteella.

Äiti ei voinut jättää pojalleen mitään aineellista perintöä. Niinpä hän antoi tälle perintönään vaatimuksen ehdottomasta raittiuslupauksesta. Tämän Abraham Lincoln lupasi. Kun hänestä sitten oli lopulta - monien vaikeuksien, vaalitappioiden, sairauksien ja monien katkerien menetysten jälkeen - tullut kuuluisa lakimies ja lopulta maailman mahtavimman valtion johtaja, kertoi aina häpeilemättä käsityksensä menestyksensä salaisuudesta: "Suurin syy menestykseeni on ollut, että olen ehdottomasti pitänyt äidilleni antaman lupauksen enkä ole milloinkaan maistanut väkijuomia."

Kun Abraham Lincoln oli tullut valituksi Yhdysvaltain presidentiksi, piti hän ystävilleen pienet juhlat kodissaan ennen muuttamista Valkoiseen Taloon. Pidettyään puheen palvelija toi kaikille juhlijoile pikarit ja presidentti pyysi kohottamaan maljan. Vieraat ajattelivat, että kun hän on sentään presidentti, niin hän tarjoaa nyt vieraille kuohuviiniä tai jotain muuta alkoholijuomaa. Mutta vieraat joutuivat huomaamaan hämmästyksekseen, että palvelija alkoikin kaataa heidän laseihinsa kirkasta --- lähdevettä!

Sitten presidentti lausui: "Hyvät herrat, juokaamme toistemme onneksi malja terveellisintä juomaa, minkä Jumala on ihmiselle antanut; se on ainoa juoma, mitä olen käyttänyt tai sallinut muiden talossani käyttää, ja omantuntoni tähden en voi nytkään poiketa tästä tavasta — se on puhdasta lähdevettä, jota jo Aatamikin joi."

Enkä usko, että juhlista tuli yhtään sen huonommat tai tylsemmät. Presidentillä ainakin oli luonnetta ja persoonaa, joka ei tarvinnut päihdyttävistä aineista mitään keinotekoista lisää. - Minäkin olen aina ihmetellyt, miksi sana "juhlia" on nykyään synonyymi sanalle "juopotella"? Ei sellaisessa juhlassa ole aitoa iloa, ja niiden seurauksia saatetaan katua pitkään.

Kuitenkaan en ole vakuuttunut siitä, että alkoholinkäyttö Suomessa loppuisi sillä, että keskikalja siirretään Alkoon. Ymmärrän sen tavoitteen, joka esityksessä on, mutta en ole vakuuttunut tuollaisista keinoista. Alkoholinkäyttö aiheuttaa paljon tuskaa ja kärsimystä myös tässä maassa. Myöskin moni sellainen ihminen, joka ei ole varsinaisesti alkoholisti, voi pienellä ns. tissuttelulla tai ajoittaisilla humaltumisilla saada aikaan monenlaista vahinkoa itselleen tai läheisilleen. Näihin asioihin keskikaljan poistaminen tuskin tuo apua. Sen sijaan sillä ärsytetään niitä maaseudulla asuvia yhden sauna-keskikaljan ostajia, joiden pitäisi vaihtaa sitten miedompaan olueen tai tehdä pitkät kauppamatkat taajamien viinakauppoihin.

Keskusta-Maalaisliiton perustivat raittiit ihmiset. Santeri Alkio kävi todella ärhäkkää taistelua alkoholia vastaan vuosikymmenten ajan. Hänen työtään meidän on jatkettava. Myös nekin ihmiset, jotka käyttävät alkoholia, voivat rajoittaa käyttönsä maltilliseksi ja olla esikuvina ainakin siten, etteivät remua julkisilla paikoilla. Keskustalla on edelleen suuri vastuu taistelussa alkoholia vastaan. Siinä taistelussa olen mielelläni mukana.