Suomen politiikan dramaattiset päivät ovat päättyneet Antti Rinteen hallituksen eroon Keskustan puoluehallituksen ja eduskuntaryhmän menetettyä luottamuksensa Antti Rinteen mahdollisuuksiin jatkaa hallituksen johtamista pääministerinä.

Meillä keskustalaisilla ei ole mitään syytä ilkkumiseen, irvailuun tai tuulettamiseen asian osalta. Luottamuksen rakentaminen ihmisten välillä, niin politiikassa kuin elämässä yleensäkin, on usein vaikeaa, ja luottamukseen liittyvät kysymykset ovat herkkiä. Mitä Keskusta hyötyisi asialla riekkumisesta? Vastuullisten keskustalaisten politiikkojen on näinä päivinä mietittävä hyvin tarkoin, mitä konkreettista hyötyä mistäkin toimenpiteestä on puolueelle ja isänmaalle.

Keskustan tuore puheenjohtaja Katri Kulmuni onkin menetellyt viisaasti, kun hän ei ole lähtenyt julkisesti rähjäämään tällä asialla. Hänen viime päivien esiintymisensä ovat herättäneet myös kritiikkiä, mutta tässä tilanteessa vähäeleinen linja, jossa demareista ei haettu selkävoittoa, oli hallitusyhteistyön jatkon kannalta järkevää ja kaukonäköistä. Helppoja päiviä nämä eivät varmasti ole puolueemme johdollekaan olleet

* * *

Viime eduskuntavaaleissa saimme murskatappion. Keskusta oli menossa oppositioon. Kun hallitusta ei kuitenkaan saatu kasaan, niin Keskusta oli valmis kantamaan vastuuta. Tämä päätös suututti monia, myös omissa riveissä, ja ihan perustellusti. Kuitenkin voi kysyä – olisiko hallitus parempi ilman Keskustaa, siis täysin punavihreissä + RKP käsissä?

Poliittisen kentän oikealta laidalta on helppo haukkua Keskustaa ”sosialistihallituksen” takuumieheksi. On monia asioita ja elämänarvoja, joissa yhteistyö porvaripuolen kanssa on Keskustalle luontevaa. Minäkin tunnen monia koti-uskonto-isänmaa linjan perinteisiä, upeita kokoomuslaisia. Mutta ei meidän keskustalaisten pidä unohtaa, että kun lähdemme tekemään liian oikeistolaiseksi miellettyä politiikkaa, niin kannatuksemme jauhautuu. Näin kävi viime hallituskaudella. Siihenkö olisi palattava? Samoin on hyvä muistaa, että myös Kokoomus on ollut hallituksessa vuorollaan SDP:n ja jopa Vasemmistoliiton kanssa.

Kotiseudullani Lapissa vanha kansanrintamayhteistyö muuten muistetaan vielä hyvin ja sen hedelmät etenkin heikompiosaisten ihmisten ja heikompiosaisten alueiden hyväksi tunnetaan.

Mitä Perussuomalaisiin tulee, niin en malta olla muistuttamatta, että olin yksi niitä harvoja keskustalaisia, jotka julkisesti vastustivat Perussuomalaisten heittämistä pois hallituksesta kesällä 2017 sen jälkeen, kun Jussi Halla-Ahosta oli tullut puolueen puheenjohtaja. Sitä voi pohtia, että jos Perussuomalaiset olisivat olleet mukana hallituksessa viime vaalikauden loppuun saakka, niin olisiko puolueen gallupkannatus sitä, mitä se tällä hetkellä on? Oppositiossa on helppo lihoa. Ja meidän on otettava vakavasti ne huolet, joita ihmiset kokevat ja näkevät Perussuomalaiset niiden vuoksi itselleen nyt läheiseksi vaihtoehdoksi.

Varoitin kesällä 2017, että Perussuomalaisten kannatus tulee nousemaan rajusti, jos muodostamme hallituksen oman puolueensa jättäneiden hillotolppaajien kanssa. Kansa ei tästä pidä. Sinisten kohtalo oli tuhoutua vaaleissa kokonaan, mikä oli jokaiselle vähääkään politiikasta ymmärtäville heti päivänselvää.

Tämä on kuitenkin näin mennyt ja elämä kulkee nyt eteenpäin. Suomen poliittinen tilanne ei ole helppo, mutta toivon keskustalaisen kansanliikkeen vastuunkantajille voimia ja viisautta näinä vaikeina aikoina. Ihmisten luottamuksen palauttaminen vaatii paljon, myös opiksi ottamista eletystä. Vain vankkumattoman Keskusta-aatteen pohjalta rakentamalle voimme saada vielä perintötalomme kukoistamaan. Mutta se on kovempi työ kuin kenties tänä päivänä arvaammekaan.