Saadakseen virkistystä ihmisen kannattaa aina silloin tällöin poistua hetkeksi kotiympyröistään. Useinkaan meillä ei ole aikaa tai rahaa lähteä pitkälle matkalle, mutta ainakin täällä Lapissa pienen luontoretken voi tehdä lähiseudulle jo muutamassa tunnissa.  Eikä tarvitse välttämättä lähteä vaeltamaan kalliit varusteet mukana ja rinkka selässä, puolenpäivän retkessäkin jo näkee paljon. Lapin kesä on lyhyt, joten se aika kannattaa hyödyntää. Uskallanpa väittää, että luonnon rauhasta saa sellaista syvällistä mielenrauhaa, jota ei uimarannoilta ja kaljabaarien terasseilta ole milloinkaan löydettävissä.

Valitettavan harvoin olen itsekään retkeilyä harrastanut, mutta tänään vietin iltapäivän ja illan Rovaniemellä Napapiirin lähistöllä Vaattunkikönkään maisemissa. Kävimme oman piirini, Lapin Keskustanuorten toiminnanjohtaja Sanna Ruokamon, Keski-Suomen piirin puheenjohtaja Hannu Laitisen sekä rovaniemeläisen kaupunginvaltuutetun, vanhan tuttavani Susanna Viitalan kanssa luontoretkellä kierrellen suomaisemissa pitkospuita pitkin.

On hieno asia, että Suomessa ylläpidetään monipuolisia luontoreittejä. Sinne meidän tulisi turistejakin viedä yhä ahkerammin. Eivät ulkomaalaiset halua nähdä neonvaloja ja suuria ostoskeskuksia, niitä löytyy kyllä joka maasta. Ainutlaatuinen luonto on pohjoisen valtti.

1249843784_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Suopolkua kulkiessamme näimme Vianaavan aukeita aapoja ja kurkien äännähdyksiäkin kuului. Tietysti, kun olemme kaikki keskustalaisia, niin puhelimme myös ajankohtaisista asioista. Nuorilla on edessään yhdet vaalit tänäkin syksynä, nimittäin yliopistojen edustajistovaalit sekä ammattikorkeakoulujen vastaavien opiskelijoiden toimielinten valinnat. Ja lokakuussa on Keskustanuorten liittokokous, jossa nähtävästi myös tulee olemaan äänestyksiä tärkeistä paikoista.

Edellisestä osanottajalistasta unohtui Susannan koira, joka väliin puuskuttaen, mutta hyvin innokkaasti painatti pitkospuita eteenpäin. En tunne koirarotuja, joten en tiedä, minkä lajin edustajasta on kyse, mutta tarkoitan niitä, joista joskus vähän ilkeästi sanotaan, että "seinään pahki juosseet". Joka tapauksessa koira oli oikein ystävällinen ja selvästi luonteikas yksilö, joten vaikka en ole koira-ihmisiä, niin meistä tuli heti kaverit.

Huomenna menen taas Kemijärvelle - aamujunalla, kun se kerran Kemijärvelle kulkee! Kun puoli yhdeksältä lähden, niin varttia vaille kymmenen olen jo perillä.