katri%20kantalahti.jpg

Olen tutustunut Katriin noin 15 vuotta sitten Lapin Keskustanuorissa toimiessani. Siitä lähtien olemme tehneet melko tiivistä yhteistyötä, olen ollut mm. mukana kutakuinkin kaikissa hänen vaalikampanjoissaan.

Joskus luullaan, että työskentelen Katrin avustajana, ja aina silloin tällöin saan yhteydenottoja, että kerrohan Katrille sitä tai tätä. Toki mielelläni näitä terveisiä välitänkin, kuten monet muutkin Katrin tukijat tekevät. Todellisuudessahan olen työskennellyt Katrin erityisavustajana vain reilut neljä kuukautta keväällä 2020 valtiovarainministeriössä, ja nykyään olen taas Lapissa lakimiehen hommissa.

Mutta pitkän yhteistyön perusteella, ja myös toimiessani 2011–19 Eeva-Maria Maijalan eduskunta-avustajana, jolloin jälkimmäisellä vaalikaudella seurasin Katrin kansanedustajatyötä lähietäisyydeltä, arvelen tuntevani aika hyvin hänen poliittisen toimintansa.

Katri on asiapoliitikko, joka ei mielellään tuo henkilökohtaista elämäänsä julkisuuteen tai avaa vaatekaappiaan naistenlehtien haastatteluihin. Voin kuitenkin vakuuttaa, että kenellekään eduskuntakollegalle ei jäänyt epäselväksi, mistä hän on kotoisin. Tornio ja torniolaisuus ovat hänen identiteettinsä ykkösasia, kaikki muu tulee sen jälkeen. Se, että hän on lähtöisin Kyläjoelta, sukutilalta, jonka juuret ulottuvat 1400-luvulle asti, on näkynyt hänen puheissaan ja teoissaan.

Katri on todella omistautunut työlleen. Vapaa-aikaa hänellä on hyvin vähän. Hän on sinnikäs ja haluaa perehtyä aidosti niihin asioihin, joita hän joutuu käsittelemään. Peräpohjolaisen vahvan naisen temperamenttiakin löytyy. Mekin olemme joskus keskustelleet isommilla kirjaimilla, mutta yhteistyö ja ystävyys on aina jatkunut.

Viime eduskuntavaalien aikana sain kohdata tilanteita, joissa huomasin Katrista levitetyn täysin totuudenvastaisia kertomuksia. Kovakin arvostelu kuuluu politiikkaan, ja joka leikkiin lähtee, se leikin kestäköön. Mutta perättömiä puheita ei tarvitse kenenkään sietää. Meri-Lapin alueella levisi esim. huhu, että Katri olisi ollut hyväksymässä Länsi-Pohjan sairaalan lopettamista. Tuntui suorastaan järkyttävältä, että tällaista voitiin keksiä.

Työskentelin itse eduskunnassa, kun näitä vääntöjä taas kerran käytiin. Voin vakuuttaa, että Katri on ollut tämän sairaalan kaikkein kovin puolustaja Helsingissä. Tarvittaessa hän on uskaltanut nostaa ääntä myös oman puolueensa sisällä, jos sairaalan jatkoa ei ole nähty itsestäänselvyytenä. Voi olla, että koko sairaalan kohtalo olisi jo sinetöity ilman Katrin toimintaa. Tietenkään kyse ei ole yksin Katrin ansioista, mutta Katrin kautta on torniolaisille ja merilappilaisille annettu ääni valtakunnan päätöksenteossa.

Edelleenkin sairaala vaatii puolustamista. Joku muutama vuoden määräaika ei ole mikään ratkaisu. Katri ei tule määräaikaa hyväksymään, vaan taistelee tinkimättä Länsi-Pohjan sairaalan jatkon puolesta.

Yleensäkin Katri on ollut sekä hallituksessa ministerinä toimiessaan että myös Keskustan sisällä voimakas perinteisen keskustalaisen aluepolitiikan puolustaja. Vaalipuheissa kaikki ovat tietysti sitä, mutta asian suhteen on vähintäänkin aste-eroja ja enemmänkin suljettujen ovien takana.

Se, mikä erottaa tai ainakin pitäisi erottaa Keskustan muista puolueista, on suhde hajauttamiseen ja keskittämiseen. Uskomme ihmisen kokoisiin yhteisöihin, lähipalveluihin, lähidemokratiaan – siihen, että elämän keskeinen sisältö muodostuu ihmisten toiminnasta toisten ihmisten kanssa, henkisistä, hengellisistä ja yhteisöllisistä arvoista, pelkän kuluttamisen ja talouskasvun varaan laskemisen sijaan. Ja jos hommat olisi hoidettu hyvin, niin gallupit eivät huitelisi 10 %:n tuntumassa. Peiliin on katsomista varmasti meillä kaikilla.

Rohkenen kuitenkin väittää, että jos Keskusta olisi edustanut kirkkaasti sitä linjaa, jota Katri on poliittisen toimintansa peruskysymyksissä pitänyt esillä, olisi puolueenkin kannatus tällä hetkellä aivan toista luokkaa.

Kesän 2020 tapahtumia oli raskasta seurata läheltä. Katri erosi ministerin paikalta, tehtyään ratkaisun, jossa asetti edustamansa puolueen ja isänmaan edun oman etunsa ja urakehityksensä edelle. Syksyllä puoluekokous valitsi galluppaniikissa Keskustalle uuden puheenjohtajan.

Kansanvalta on puhunut ja pulinat pois. Laillisessa järjestyksessä syntyneitä päätöksiä on kunnioitettava. Silti sanon, että kyllä Katri joutui todella epäreilun kohtelun kokemaan. Moni olisi sen jälkeen lyönyt hanskat tiskiin ja todennut, että pitäkää tunkkinne, kuten sanonta kuuluu.

Kova vuosi tuo varmasti oli Katrillekin. Mutta hän ei halua rypeä menneissä pettymyksissä, vaan katsoo eteenpäin. Hän on ehdolla näissä kuntavaaleissa ja on ilmoittanut olevansa käytettävissä myös tulevissa eduskuntavaaleissa, jos kannatusta löytyy.

Hän olisi voinut tehdä uran muuallakin kuin politiikassa ja elää siten varmasti paljon helpompaa ja usein mukavampaakin elämää. Mutta hän on ottanut tehtäväkseen kotiseutunsa puolustamisen ja kehittämisen, ja on valmis ottamaan iskuja vastaan sen puolesta jatkossakin. Tämä on sellainen voimavara, joka Tornion kannattaa ottaa vakavasti.

Epäilemättä ne poliittiset voimat, jotka näkevät Katrin ja hänen pitkäjänteisen taistelunsa Tornion ja Meri-Lapin puolesta uhaksi itselleen, toivovat, että Katri saisi heikon kannatuksen tulevissa vaaleissa. Sen jälkeen alkaisi lietsonta, että Katrin suosio on putoamassa ja kansanedustaja täytyy vaihtaa. Ja tietysti, jokaisella on oikeus mielipiteeseensä. Mutta olisiko se Tornion ja Meri-Lapin edun mukaista?

Itälappilaisena tehtäväni ei ole tietenkään neuvoa torniolaisia, mitä heidän tulee äänestää. Tornion Keskustan listalla on monia todella hyviä, kotiseutunsa puolesta lujasti toimivia ehdokkaita, joille toivon menestystä niin näissä vaaleissa kuin muutoinkin politiikassa.

Samalla vain totean, että laaja kannatus Katrille kuntavaaleissa on vahva tuki Tornion tinkimättömälle edunvalvonnalle myös jatkossa, niin paikallisella, maakunnallisella kuin valtakunnallisellakin tasolla.

Janne Kaisanlahti
OTM, kirkolliskokousedustaja
Keskustan puoluevaltuuston jäsen