Olen pitänyt kaksi puheenvuoroa täällä kirkolliskokouksessa:

PUHEENVUORO KÄSITELTÄESSÄ EVANKELISEN LÄHETYSYHDISTYKSEN HYVÄKSYMISTÄ KIRKON VIRALLISEKSI LÄHETYSJÄRJESTÖKSI

Eikö se, että meillä on mahdollisesti ”liikaa” lähetysjärjestöjä, ole kuitenkin lähinnä positiivinen ongelma? Se, että seurakunnissa pitäisi tutustua moneen lähetysjärjestöön, ei voi olla kyllä mikään ylivoimainen työ. Ja jos on, niin sitten ongelma on kyllä seurakunnassa, ei suinkaan lähetysjärjestöissä.

Kannatan lämpimästi kaikkien nykyisten lähetysjärjestöjen toimintaan – ja toivon menestystä myös tälle uudelle!

(Puheenvuoro oli vastaukseni niihin puheenvuoroihin, jossa haluttiin vähentää kirkon lähetysjärjestöjä ja vastustettiin ns. konservatiivisia lähetysjärjestöjä. Perusteena mm. oli, että tulee liikaa lisätyötä seurakuntiin, jos on paljon lähetysjärjestöjä ja joutuu perehtymään niiden toimintaan, kun määrärahojen jakamisesta päätetään.)

PUHEENVUORO KÄSITELTÄESSÄ ALOITETTA YLEISSIVISTYKSEEN KUULUVISTA VIRSISTÄ

Arvoisa puheenjohtaja,

Aloitteen tavoite on oikea, ja sikäli kun kirkko voi opetussuunnitelmiin vaikuttaa, niin se kyllä kannattaa tehdä.

Mehän elämme nyt merkillisiä aikoja, jolloin kristillisyys halutaan hävittää julkisesta tilasta. Päiväkoteihin ja kouluihin saa viedä Halloweenia, mutta koetapa kertoa Jeesuksesta. Moni pohtii, että saakohan pääsiäisestä kertoa muuta kuin pääsiäispupuista ja tipuista. Pääsiäispupu ei kuitenkaan voittanut kuolemaa Golgatalla.

Toivon, että kirkko omalta osaltaan tekee parhaansa, että kouluissa opetettaisiin lapsia ja nuoria kasvamaan tietoisuuteen siitä, miten syvällinen merkitys kristinuskolla ja siitä kumpuavilla perinteillä ja käytänteillä on suomalaiseen yhteiskuntaan. Se vaikuttaa kaikkien suomalaisten elämään, myös heihin, jotka eivät kuulu tähän kirkkoon tai mihinkään kirkkoon. Ja sillä on ollut suuri siunaus tälle maalle ja kansalle.

Tässä aloitteessa on mainittu kaksi yleissivistyksen kannalta tärkeää virttä, ja haluaisin nostaa vielä esiin virren ”Jumala onpi linnamme”, jonka lauloimme avajaismessussa. Kun Paasikivi meni Moskovaan neuvotteluihin, niin saattoväki lauloi hänelle rautatieasemalla tuota virttä. Kerrotaan Paasikiven sanoneenkin, että jos nämä neuvottelut virsiä veisaamalla ratkeaisivat, niin ei tässä mitään hätää olisi, kyllä suomalaiset osaavat niin hyvin veisata. Toivottavasti myös tulevat sukupolvet osaavat.