Tarkoitukseni oli kirjoittaa jonkinlainen arvio USA:n presidentinvaihdoksesta uuden presidentin virkaanastujaispäivänä. Eilispäivän dramaattisten tapahtumien johdosta lausun jonkun ajatuksen kuitenkin jo nyt.

Olin töissä Suomen eduskunnassa, kun Greenpeacen mielenosoittajat kiipesivät laittomasti eduskuntatalon pylväisiin ”tolppa-apinoina”, minkä johdosta kulku eduskuntataloon pääsisäänkäynnin kautta estyi useaksi tunniksi. Katselin tuota vastenmielistä ja arvotonta näytelmää Pikkuparlamentin ikkunasta ja totesin, että Yhdysvalloissa tällaista ei voisi ikinä tapahtua. Siellä vartijat pysäyttäisivät tunkeutujat heti ja armotta.

Olin väärässä. Yhdysvaltain kongressirakennukseen, suurvallan demokratian pyhimpään paikkaan, tehtiin hyökkäys ja ainakin valokuvien perusteella melko epämääräisen näköinen joukkio pääsi tunkeutumaan rakennukseen sisälle, istuntosalia myöten. Toistaiseksi vielä epäselvien tapahtumien yhteydessä on menetetty myös ihmishenkiä. Tunkeutujat saatiin kuitenkin pian taltutettua ja kongressi pääsi jatkamaan kokoustaan. Uuden presidentin valinta, joka oli kokouksen tärkein asia, on myös vahvistettu.

Kaikki poliittinen väkivalta – tulipa se miltä suunnalta tahansa – demokraattisia instituutioita tai ihmisten turvallisuutta ja omaisuutta vastaan on aina tuomittavaa. Toivon, että eilisen tapahtumien vastuulliset tutkitaan ja tuomitaan raskaimman mukaan.

Ei ole toki syytä unohtaa, että kuluneina vuosina on nähty monenlaista riehumista ja mellakointia. Se, mitä eilen tapahtui, on erään kehityskulun seurausta. Vuoden 2016 presidentinvaalien jälkeen äärivasemmiston anarkistit riehuivat kaduilla, polttivat autoja ja rikkoivat yritysten näyteikkunoita. Vastaavaa on koettu sen jälkeenkin monta kertaa. Kyse ei tuolloinkaan ollut mistään viattomista mielenilmauksista, vaan ilkivallasta ja rikollisuudesta, vaikka niitä ei ole tuomittu yhtä hanakasti kuin eilisiä tapahtumia.

Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että eiliset tapahtumat ovat monessa mielessä oma lukunsa ja että niiden poliittinen vaikutus lienee myös sangen voimakas. Eilisissä tapahtumissa erityisen paheksuttavaa oli, että se kohdistui suoraan valtioelimiä vastaan. Vieläpä maailman johtavana demokratiana pidetyn maan kaikkein pyhintä, eli kansanedustuslaitosta kohtaan. Väkivaltaiseksi päättyneensä mielenosoituksessa vastustettiin presidentti Trumpin vaalitappiota marraskuun presidentinvaaleissa. Oliko kongressin valtaamisessa kyse laajasta operaatiosta vai jonkun yksittäisen hörhöporukan päähänpistosta, tämä varmasti tullaan tutkimaan. Koventunut poliittinen retoriikka voidaan perustellusti nähdä jännittyneen ilmapiirin taustalla, minkä purkautumisesta eiliset tapahtumat olivat yksi oire.

Tästä huolimatta haluan muistuttaa, että kunnollinen, isänmaataan rakastava ja lakeja kunnioittava republikaani ei ole ollut mukana tällaisissa mellakoissa. He tuomitsevat nämä riehumiset yhtä painokkaasti kuin vuoden 2016 mielenosoitukset. Republikaanipuolueen puheenjohtaja Ronna McDaniel lausuikin eilen: “There is no place for violence in our politics, regardless of which side you are on. … What these violent protesters are doing is the opposite of patriotism. It is shameful and I condemn it in the strongest possible terms.”

* * *

Minä olen aina tuntenut enemmän myötätuntoa republikaaneja, Abraham Lincolnin ja Ronald Reaganin, Yhdysvaltain vähäväkisen maaseudun perinteistä puoluetta, kuin demokraatteja kohtaan. Tämän johdosta sain kovaa arvostelua osakseni jo lukioikäisenä. Suomessahan media ja yleinen mielipide sympatisoivat vahvasti demokraatteja. Vuorollaan niin Reagan, Bush kuin McCain on haukuttu. Vasta heidän poliittisen aktiiviuransa jälkeen heidän arvonsa valtiomiehinä on tunnustettu. Muistan hyvin, miten yliopistossa ollessani kannatin McCainia Obamaa vastaan vuoden 2008 presidentinvaaleissa, ja miten ystäväni sitä paheksuivat. Kun senaattori McCain kuoli elokuussa 2018, niin hänen elämäntyötään kiitettiin vuolaasti, suorastaan ylistettiin yli puoluerajojen.

Pidän nyt erityisen kurjana juuri sitä, että presidentti Trump, joka toi presidentinvaaleissa miljoonia uusia äänestäjiä republikaaniselle puolueelle, on viime viikkojen aikana tehnyt puolueelle suurta vahinkoa. Luulen, että jos presidentti olisi myöntänyt tappionsa – vaikka sitten purnaten, kuten demokraattien Al Gore vuonna 2000 – niin hänen asemansa Bidenin opposition ja republikaanisen puolueen henkisenä johtajana olisi ollut vahva. Samoin hänen tai jonkun hänen perheenjäsenensä ehdokkuus vuoden 2024 vaaleissa. Kokonaisuutenakin republikaanisen puolueen asema olisi nyt vahvempi.

Presidentti Trumpin haukkuminen on ollut viime vuosina Suomessa varma tapa saada sometykkäyksiä ja osoittaa omaa moraalista paremmuuttaan, kuten monet muutkin hyvesignaloinnin keinot. Kaikesta huolimatta presidentti Trumpin monet ansiot, rauhanrakentajana Lähi-Idän kriiseissä ja Yhdysvaltain talouden ja työllisyyden eteen, ovat kiistattomia. Monia perinteisten arvojen ystäviä ilahdutti myös se, miten Trump toi puheissaan esiin USA:n kristillisen arvoperimän ja uskalsi toivottaa ”Merry Christmas”, ”Happy Holidays” sijaan. – Häntä äänestivät miljoonat tavalliset, rauhaa ja omaa perhettään rakastavat, työtä tekevät kunnon ihmiset. Ja sellaisia miljoonia äänestäjiä oli myös Joe Bidenin takana.

Kirjoitin 2.11.2020 ennen presidentinvaaleja: ”Trump on selkeästi keskittynyt ennen kaikkea miellyttämään omia kannattajiaan ja täyttämään heille antamiaan lupauksia. Onko tämä taktiikka ollut kannattava, se nähdään pian vaalituloksen myötä.”

Vaalit osoittivat, että taktiikka ei ollut kannattava. Trump toki sai yli 74 miljoonaa ääntä, siis 11 miljoonaa enemmän kuin edellisissä vaaleissa – mutta Biden sai 81 miljoonaa ääntä, eli 15 miljoonaa ääntä enemmän kuin Hillary Clinton vuonna 2016.

Se, missä presidentti Trump eroaa esim. presidentti Reaganista, on siinä, että hän ei pyrkinyt rakentamaan itselleen kokoavan valtiomiehen roolia eikä voittamaan niiden luottamusta, jotka eivät olleet häntä äänestäneet vuoden 2016 vaaleissa. Monista kiistattomista ansioistaan huolimatta tämä yhdistettynä koronapandemiaan johti nyt hänen selkeään tappioonsa presidentinvaaleissa – olkoonkin, että Trumpin saama kannatus oli huomattavasti suurempi kuin useimmat gallupit ennen vaaleja ennustivat.

Yhdysvaltain vaalijärjestelmä on hankala ja sekava. Samoin äänioikeutettujen tunnistaminen, koska maassa ei ole kattavaa henkilörekisterijärjestelmää. Järjestelmä on alttiimpi myös vilpille, ja sitä on voitava perustellusti arvostella jatkossakin. Tuomioistuimille ei ole kuitenkaan ilmeisesti voitu osoittaa, että vaalitulokseen olennaisesti vaikuttavia epäselvyyksiä olisi tapahtunut. Joissakin tarkistuslaskennoissa äänimäärät ovat muuttuneet, mutta mitään satojen tuhansien tai miljoonien äänivääristymiä ei ole löytynyt. Näin ollen Joe Biden tulee astumaan Yhdysvaltain presidentin vastuunalaiseen virkaan 20.1.2021. Toivon, että kaikki uskovaiset rukoilevat hänelle johdatusta, viisautta ja voimia tähän maapallon luultavasti vastuunalaisimman viran hoitamiseen.

* * *

Tukiessani Republikaanista puoluetta olen saanut paljon arvostelua ystäviltäni, mutta samoin, kun olen arvostellut joitakin presidentti Trumpin toimia, olen kohdannut kiivaita näkemyksiä Trumpin fanaattisimmilta kannattajilta.

On hyvä muistaa, että kaikki valtiolliset suurmiehet ja -naiset ovat kuitenkin vain ihmisiä. Henkilöiden kannattaminen ja heihin kohdistuva suosio on luonnollista, mutta henkilökulttien rakentaminen ei sovi demokratioihin. Ei myöskään vapaissa vaaleissa valittuihin ihmisiin kohdistuva sairaalloinen vihanpito.

Eräs uskovainen ystäväni muistutti minua jo vuosia sitten: ”Savi on heikkoa”. – Esimerkiksi moni hengellinen herätys, joka on alkanut todella kauniina työnä, on päättynyt siihen, kun liikkeiden johtohahmot saavat liian keskeisen aseman ja se alkaa muokata heidän persoonaansa, samalla kun itse asia jää vähitellen taka-alalle. Monella meistä lienee kokemusta esim. kuntatasolta siitä, ettei tarvitse olla kummoisenkaan hevosenottolautakunnan puheenjohtaja, kun se asema jo jollakin päähän menee. Suotta ei roomalaisten trumfikulkueissa joku seisonut kuiskuttamassa sotapäällikön korvaa: ”Muista, että olet vain kuolevainen.”

Haluan lopuksi korostaa uskovani, että USA selviää kyllä tästäkin. Jotkut väittivät taannoin esim., että Trumpin Korkeimpaan oikeuteen nimittämät konservatiivituomarit tulevat estämään Bidenin valinnan ja maa ajautuu kaaokseen. Näin ei ole tapahtunut eikä ole missään vaiheessa ollut tapahtumassakaan. Eilinen USA:n edustajainhuoneen kokous, joka valitettavien tapahtumien johdosta keskeytyi, saatiin kuitenkin päätökseen ja asiat tulivat käsiteltyä laillisella tavalla. Varapresidentti Mike Pence, jota on vuosien ajan pilkattu ja haukuttu ääriuskonnolliseksi fanaatikoksi, hoiti tehtävänsä perustuslain edellyttämällä tavalla ja sai runsaasti kiitosta myös poliittisilta vastustajiltaan.

Olen vakuuttunut, että mitkään ääriliikkeet tai anarkistit, tulivatpa ne vasemmalta, oikealta, radikaalin islamismin, tai minkä tahansa opin parista, eivät tule Amerikassa voittamaan. Yhdysvaltain demokratian perinteet ovat paljon pidemmät, vanhemmat ja vankemmat kuin meillä täällä Euroopassa. Sisällissotaa ei tule syttymään. Ronald Reaganin sanoin: ”Amerikan parhaat päivät ovat vasta edessäpäin.” Yhdysvallat ja myös sen poliittinen järjestelmä selviävät tästäkin.

God bless USA!