Vuoden päättyessä on jälleen muisteltava hetki elettyä vuotta. Monenlaisia kokemuksia ja muistoja tästäkin vuodesta on talteen saanut. Usein olen vuoden vaihtuessa ja muutenkin erilaisten ajanjaksojen päättyessä viitannut ajatelmaan, jota Urho Kekkonenkin puheissaan lainasi: "Katso taaksepäin, kiitä. Katso eteenpäin, luota. Katso ylöspäin, usko."

Kulunut vuosi 2016 on maailmalla ollut myllerysten vuosi. Terrori-iskut ovat jatkuneet sellaisessa laajuudessa, että voidaan todeta ääri-islamilaisten järjestöjen olevan sodassa läntistä maailmaa ja sen edustamia arvoja vastaan. Ihmisten epäluottamus siihen, että valtiolliset johtajat pystyvät takaamaan ihmisten turvallisuuden, ovat johtaneet länsimaissa poliittisten mannerlaattojen liikkeisiin. Tähän on tietysti vaikuttanut myös laajemmin epävarmuus, jota koetaan sosiaalisen epäoikeudenmukaisuuden kasvaessa ja perinteisten arvojen horjuessa. Juurevat kansanihmiset eivät piitanneet gallupeista ja maittensa poliittisten eliittien neuvoista, vaan nousivat ja protestoi äänestyslapun avulla niin Britanniassa EU-äänestyksessä kuin Yhdysvalloissa presidentinvaaleissa. Samaa liikehdintää näkyy monissa muissakin maissa. Toivoa sopii, että liikehdintä pysyy rauhallisena ja tapahtuu demokratian keinoin. Haasteeseen vastaaminen vaatii Suomessakin tosiasioiden tunnustamista kuplassa elämisen sijaan, myös omassa poliittisessa liikkeessäni.

Oman elämäni tapahtumista kuluneen vuoden aikana haluan kertoa lyhyesti.

Olen saanut pitää lähimmät omaiset edelleen luonani, Taivaan Isälle kiitos siitä. Mauri-ukkini jäi kesällä eläkkeelle täytettyään vähän aikaisemmin 80 vuotta. Nuorin veljeni Jukka valmistui loppukesästä kadettikoulusta. Olen asunut Rovaniemellä, kulkien kuitenkin paljon myös Helsingissä ja Kemijärvellä. Olen jatkanut työssäni kansanedustaja Eeva-Maria Maijalan eduskunta-avustajana. Vähän olen vain ehtinyt tekemään lakitöitä oman toiminimeni puitteissa.

Helsingistä ostin pienen asunnon keväällä. Totesin eduskunnassa kaupanteon jälkeen eräille kansanedustajille: "Toivon, että silti teette sellaista politiikkaa, että sijoitukseni arvo tulee laskemaan." - Ei puhettakaan, että olisi ollut varaa kuin pieneen yksiöön Helsingistä. Mitä sillä rahalla olisikaan Lapissa saanut? Onko tässä omaisuuden uusjaossa mitään järkeä? Pitääkö Suomi rakentaa kahteen kertaan?

Tätini Sinikka Kaisanlahti kuoli syöpään kesäkuussa. Lähipiirin suru-uutisista mainittakoon tässä vielä, että kuluneen vuoden aikana olin perhetuttavamme Ritva Vikajärven sekä ystäväni Kaarlo Nurmikummun hautajaisissa. Kaarlon elämäkertateoksen ehdin toimittaa juuri ennen hänen kuolemaansa. Kirja nimeltään Proletaari muistelee julkaistiin joulukuussa.

Kirjoitin vuoden aikana myös kirjan Kaikuja Kemijärveltä yhdessä Kemijärven kotiseutumuseon entisen museoemännän Helena Poikolaisen kanssa. Olen ollut pitkään mukana erilaisessa kotiseututyössä. Vuoden lopussa jäin pois Kemijärven Kotikiekerö ry:n ja Koillismaakunnan Historiallisen Kirjallisuuden Tukisäätiön toiminnasta. Tuntuu, että ainakin toistaiseksi olen osani tehnyt, ja uhrannut kovin suuren osan ajastani näille harrastuksille. Toivon uusia vastuunkantajia näihin toimintoihin mukaan.

Kirjallisista töistäni mainitsen tässä vielä, että jatkona muotikauppias Lyyli Perungasta kertovalla kirjalleni kirjoitin kuluneen vuoden aikana uuden näytelmän Lyyli Perungan elämästä. Paikallisteatteri aikoo sen esittää.

Kesällä olin itse teatterimaailmassa myös muualla kuin kirjoituspöydän takana. Esiinnyin Paavo Väyrysen näytelmässä Urho ja hänen kisällinsä. Esitin nuoren Väyrysen roolia. Oli melkoinen haaste ja kokemus! Ilmeisesti ihan hyvin siitä selviydyin, huomioiden, että olemme toki vain harrastajia.

Paavon ratkaisu perustaa uusi puolue ja jäädä pois Keskustan toiminnasta on ollut raskas asia, mutta kaikki olosuhteet huomioiden ymmärrän hänen ratkaisunsa. Itse olen Keskustan jäsen edelleen. Toivon silti Paavolle kaikkea hyvää. Isänmaa tarvitsee hänen edustamaansa poliittista linjaa. Toivottavasti sitä voidaan myös Keskustan sisällä edelleen edistää.

Ystäväni Susanna Junttila tuli valituksi Paavon avustajaksi. Kävin Susannan kanssa kesäkuussa kerran Brysselissä. Kesäkuussa Keskustan puoluekokouksessa Seinäjoella olin mukana Katri Kulmunin kampanjassa puolueen varapuheenjohtajaksi. Hänet valittiinkin tehtävään suurella äänimäärällä. Toivon Katrille voimia pitää aatteen lippua korkealla. Kova työ oli siinäkin kampanjassa.

Kirkollisella puolella jatkui työni kirkolliskokouksessa, kun sain äänestäjiltä luottamuksen jatkaa kirkolliskokouksen maallikkojäsenenä ja äänimääräni nousi huomattavasti edellisvaaleista. Lapin osalta vaalit menivät muuten huonosti, kun jäin koko maakunnan ainoaksi edustajaksi, hiippakunnan edustuksen keskittyessä Pohjois-Pohjanmaalle. Ilon aihe Lappiin oli kuitenkin se, että ehdokaslistaltamme samalla kertaa pidetyissä hiippakuntavaltuuston vaaleissa valtuustoon valittiin Aino Kulpakko Pelkosenniemeltä ja Ritva Lampela Keminmaalta. Kirkolliskokouksessa on monia suuria haasteita edessä, mutta koetan parhaani käyttääkseni valitsijoitteni ääntä kristillisten perusarvojen ja pohjoisen seurakuntien puolesta. (Saamelaiskäräjien edustaja/ varaedustajat eivät ole osallistuneet jostain syystä kuluneen vuoden aikana lainkaan työskentelyyn, joten koko Lapin edustaminen on jäänyt minun varaani.)

Rovaniemen seurakunnassa olen toiminut kesäkuusta alkaen kirkkovaltuuston puheenjohtajana, johon tehtävään minut valittiin edellisen puheenjohtajan erottua kesken kauden. Parhaani olen koettanut.

Keväällä tein pyhiinvaellusmatkan Israeliin, meillä oli mukava matkaseurue, pääasiassa Rovaniemeltä mutta muualtakin maasta. Matka oli ikimuistoinen ja sain nähdä monia Raamatun tapahtumien alkuperäisiä tapahtumapaikkoja. Else-mummin kanssa tein kaksi risteilyä vuoden aikana, Tallinnaan ja Tukholmaan, ja joulukuussa kävimme muutaman päivän matkalla Moskovassa. Kotimaassa olen Kemijärven, Rovaniemen ja Helsingin välin kulkemisen lisäksi tehnyt joitakin pienempiä matkoja.

Mielenkiinnolla odotan, millainen seuraavasta vuodesta tulee. Kiitos jälleen kaikille, jotka olette kanssani kulkeneet ja taakkojani huojentaneet kuluneen vuoden aikana.

* * *

Jo vanha vuosi mennyt on,
sun kiitos, Jeesus, olkohon,
kun olet meitä suojellut
ja vaaroissamme varjellut.