Toimin piirimme seurakuntavaalityöryhmän vetäjänä ja laadimme oheiset teesit pian käytäviin seurakuntavaaleihin. Voin täydestä sydämestäni yhtyä näihin ajatuksiin.

Lapin Keskustanuorten seurakuntavaalityöryhmän teesit syksyn 2010 seurakuntavaaleihin 

KIRKKO ON OLEMASSA, JOTTA SYNTYISI USKO KRISTUKSEEN

"Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni..." (Matt. 28:19)

Kristillinen kirkko syntyi Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen, kun Jeesus antoi seuraajilleen tehtävän julistaa evankeliumin vapauttavaa ilosanomaa kaikille ihmisille. Vuosien kuluessa kristityt ovat jakautuneet useisiin eri kirkkokuntiin. Kaikkia kristittyjä yhdistää edelleen usko kolmiyhteiseen Jumalaan, syntien sovitukseen Golgatan ristillä sekä Raamattuun uskon ylimpänä auktoriteettina.

Suomen evankelis-luterilaisella kirkolla on yhteiskunnassa monia tärkeitä tehtäviä. Kirkon ydintehtävä ei saa kuitenkaan peittyä näiden tehtävien alle, vaan sitä on pidettävä kirkkaasti esillä. Kristinuskon sanomaa tarvitaan kaikkina aikoina. Kirkkojärjestyksen 1 luvun 1 §:n mukaan "Kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan sitä tunnustuskirjojen periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan."

Kuten arkkipiispanvaalissa toiseksi tullut rovaniemeläissyntyinen teologian tohtori Miikka Ruokanen on sanonut: "Kirkko on olemassa, jotta syntyisi usko Kristukseen". Kaikki muut kirkon tärkeät tehtävät rakentuvat tämän vakaumuksen pohjalle. Kirkon katse ei ole vain tässä maailmassa, vaan se yltää iankaikkisuuden rajan toiselle puolelle.

NUORET VASTUUSEEN KOTISEURAKUNNISSA

Sellainen kirkkokunta, jonka toiminnassa on mukana paljon nuoria, on tulevaisuuden kirkko. Kirkollemme on suuri voimavara, että sen seurakuntien toiminnassa on suuri joukko nuoria kristittyjä.

Rippikoulu on Suomessa edelleen suosittu, mutta sen osanottajamäärät ovat vähentymässä. Tähän haasteeseen on vastattava kristillistä opetusta vahvistamalla ja tuomalla kirkko lähelle nuoria. Tunnustuksellinen uskonnonopetus on säilytettävä kouluissa. Myös kristilliset juuremme osana kansamme kulttuuriperinnettä on tiedostettava ja kaikki puheet kuusijuhlien ja suvivirsien poistamisesta kouluista on lopetettava. Kristinuskon ikuisia totuuksia ei saa piilottaa uusilta sukupolvilta. Kuten Psalmissa 78 sanotaaan: "Me emme salaa niitä lapsiltamme vaan kerromme tulevillekin polville Herran voimasta, Herran teoista, ihmeistä, joita hän on tehnyt."

Seurakuntien hallintoon tarvitaan uusia vastuunkantajia. Maalikoilla on suuri vastuu kristillisen seurakunnan elämässä ja yleinen pappeus kuulu jo luterilaisuuden oppeihin. Nuoret tuovat uusia ajatuksia ja raikkaita ideoita usein jäykähköön ja kaavoihin kangistuneeseen hallintoon. Edellisissä, vuoden 2006 seurakuntavaaleissa valituista kirkkovaltuutetuista valintahetkellä alle 30-vuotiaita oli vain seitsemän prosenttia, kun taas yli 60-vuotiaita on kuusikymmentäkaksi prosenttia.

Kirkko on kampanjoinut voimakkaasti nuorten ehdokkaiden saamiseksi ehdokaslistoille. Nuoretkaan eivät tule valituksi ilman ääniä. Toisin kuin monilla kokeneilla ehdokkailla, nuorilla on harvoin sellaista kontaktiverkostoa, jonka puitteissa ääniä on helppo hankkia. Siksi rohkaisemme mahdollisimman monia äänestäjiä antamaan nyt äänensä hyville nuorille ehdokkaille. Muussa tapauksessa ikäjakauma uhkaa pysyä edelleen yhtä vääristyneenä.

KIRKKO LÄSNÄ ARJESSA JA JUHLASSA

Valitettavan usein kirkon rooli ihmisten elämässä kaventuu vain juhlapäiviin. Nämä päivät ovat toki tärkeitä ja on upea asia, että useimmat ihmiset haluavat kristillisen kirkon olevan mukana heidän elämänsä suurissa tapahtumissa, kuten ristiäisissä, häissä ja hautajaisissa. Kirkolla on kuitenkin annettavaa myös tavallisen ihmisen arkeen. Kirkkoa tarvitaan tavallisen ihmisen arjessa tukijana ja kanssakulkijana. Perinteisessä talonpoikaisyhteisössä seurat ja hengelliset kokoontumiset olivat virkistävä osa elämää. Tällaiset yhteisölliset toimintamuodot, toki nykypäivään päivitettynä, voivat edelleen vahvistaa toivon näkökulmaa

Kirkon suorittama diakoniatyö on hyvin arvokasta työtä. Lähimmäisenrakkautta on osoitettu toimintamuodoilla niin kotimaassa kuin ulkomaille. Ilman seurakuntien tekemää työtä hyvinvointiyhteiskunnan puutteet olisivat paljon huonommin paikattavissa. Kirkolla on tärkeä tehtävä myös perheiden tukemisessa eri tavoin.

Kaikkien kristillisten seurakuntien kynnys tulee olla mahdollisimman matalalla. Jeesus kulki kansan parissa, joten niin hänen kirkkonsakin kuuluu toimia. Seurakunnan on oltava helposti lähestyttävissä. Seurakuntien on aidosti pyrittävä tavoittamaan eri elämäntilanteissa olevat ihmiset. Seurakuntien toiminnan ei tarvitse olla myöskään tarpeettoman vakavaa. Erilaisia jumalanpalvelusmalleja on kokeiltava ennakkoluulottomasti. Seurakuntien toiminnan ei kuulu olla tylsää tai kaavoihin kangistunutta. Lutherinkin mukaan "kirkon tulee alati uudistua. Vapahtaja puolestaan sanoo: "Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän." (Joh. 10:10) Siksi iloakaan ei tarvitse pitää seurakunnassa vakan alla.

VALONA MAAILMASSA, ÄÄNENÄ YHTEISKUNNASSA

Suomen Keskustan kirkkopoliittisessa kannanotossa todetaan: "Kirkon vaikutus suomalaisen yhteiskunnan kehitykseen on ollut merkittävä. Suomalaiset ovat kasvaneet odottamaan kirkolta läsnäolo ihmiselon kaikissa taitekohdissa. Kirkon sanoma ja toiminta on vaikuttanut yhteiskunnan ulkonaisiin rakenteisiin ja kansamme eettiseen arvomaailmaan."

Vaikka kirkko ei pohjimmiltaan ole maailmasta, se elää maailmassa. Kirkon tulee kannanotoillaan, toiminnallaan ja erityisesti omaa esimerkkiä näyttämällä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa. Kristillisiä perusarvoja puolustettaessa luterilaisen kirkon on seisottava eturivissä. Esimerkiksi perhearvojen edistäminen, heikompiosaisten ihmisten tukeminen ja ekologisesti kestävien valintojen edistäminen yhteiskunnassa ovat kysymyksiä, joissa kirkon äänen tulee kuulua.

Kristinuskon käsityksen mukaan sen sanoma on ajaton. Jeesus on sama eilen, tänään ja ikuisesti. Tältä murtumattomalta pohjalta kirkon on kyettävä vastaamaan kunkin ajan haasteisiin ymmärrettävä kielellä. Kirkko sen enempää kuin yksittäinen seurakuntakaan ei saa eristäytyä ympäristöstään, vaan sen on kuuluttava yhteiskunnassa ja tarjottava omaa vaihtoehtoaan tämän maailman myrskyjenkin keskellä.

POHJOISEN KRISTILLISYYS - KOKO KIRKON VOIMAVARA

Luterilaisen kirkon jäsenmäärä on laskussa. Erityisesti Etelä-Suomessa kirkon vaikutus heikkenee jatkuvasti. Kastettavien lasten ja kirkollisesti vihittävien avioparien lukumäärä vähenee jatkuvasti. Pohjois-Suomessa tilanne on kirkon kannalta huomattavasti parempi.

Koko kirkon olisi syytä ottaa oppia siitä työstä, jota kristillisyyden hyväksi Pohjois-Suomessa on tehty. Hedelmistään puu tunnetaan ja ainakin useiden tilastojen perusteella nämä hedelmät ovat täällä pohjoisessa verrattain hyvät. Herätysliikkeiden toiminta on tätä huomattavasti edistänyt. Maakuntamme historia kertoo, miten merkittävä vaikutus ihmisten arjessa mukana kulkevalla kirkolla, yhteisöllisyyden kokemuksella ja henkilökohtaisella uskolla on ollut pohjoissuomalaisten elämässä.