Tuen Katri Kulmunin valintaa Suomen Keskustan puheenjohtajaksi.

Olen tuntenut Katrin 13 vuoden ajan. Emme ole olleet kaikesta samaa mieltä, joskus olemme ottaneet kovastikin yhteen. Mutta hänen poliittista peruslinjaansa arvostan. Se on alkiolaisen Keskusta-aatteen ydin: hajautettu yhteiskunta, vahva aluepolitiikka, realistinen luontosuhde ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus.

Itseään säästämättä Katri on tehnyt vuodesta toiseen työtä isänmaan ja keskustalaisen kansanliikkeen eteen. Kun hän on taistellut tiemäärärahojen puolesta ympäri maata tai puolustanut pienempien sairaaloiden synnytystoimintaa, on toiminta perustunut aatteemme ytimeen. Kun hän on kiertänyt ympäri Keskustan kenttää kuukaudesta ja vuodesta toiseen, on toimintaa ohjannut halu palvella kansanliikettä ihmisten keskeltä, ei norsunluutornista.

Nyt käymme puheenjohtajavaalin. Se kuuluu demokratiaan. Mutta mietin, minkä kuvan puolueestamme annamme, jos joka kerta puolueen naispuolinen puheenjohtaja vaihdetaan yhden kauden jälkeen? Mietin myös, minkä kuvan politiikasta annamme, jos tällaista sotkua, jonka kohteeksi Katri joutui koulutuslaskukohun yhteydessä, käytetään perusteena puheenjohtajan vaihtamiseksi? Houkutteleeko se uusia, nuoria ihmisiä mukaan poliittiseen toimintaan?

Kysytään, miksei Keskustan kannatus ole noussut? Keskustan kannatuksen heikentyminen on monen vuoden kehityksen tulos. Mielipiteitä siihen, miksi tähän on tultu, on monia. Minäkin olen omia näkemyksiäni eri yhteyksissä esittänyt. Joka tapauksessa fakta on se, että olemme hävinneet neljät edelliset vaalit – mutta Katrin johdolla emme ole käyneet vielä yksiäkään vaaleja. Kuntavaaleihin Katri on hallitustyöskentelystä vapaana lupautunut antamaan kaiken mahdollisen panoksensa. Hän pystyy vauhdittamaan vaalityötämme kiertämällä kaikilla paikkakunnilla, joissa Keskustalla on ehdokaslista. Tulevat kuntavaalit ovat kohtalonvaalit, niissä meillä ei ole enää varaa hävitä.

Kukaan yksittäinen henkilö ei Keskustaa pelasta. Sellaiseen uskominen on älyllistä epärehellisyyttä ja laiskuutta. Jokainen keskustalainen kantaa oman vastuunsa puolueen tilasta. Jos kuvittelemme, että saamme puolueen luottamuksen nousuun puheenjohtajaa vaihtamalla, niin saamme tehdä sitä sen jälkeen joka puoluekokouksessa. Mutta Katrin edustamat arvot ja toimintatavat nousevat Keskusta-aatteen ytimestä, ja pitkäjänteisellä työllä meillä on hyvät edellytykset nostaa Keskustan kannatus sille kuuluvaan asemaansa suomalaisessa yhteiskunnassa, tulevista kuntavaaleista aloittaen.

Eräs asia on tässä yhteydessä myös hyvä nostaa esiin. Katri on aina kunnioittanut Keskustan järjestöväen oikeutta valita oma puoluesihteerinsä. Toisin kuin useat muut Keskustan johtavat henkilöt, jotka ovat ajaneet vuodesta toiseen sääntöuudistusta, jolla järjestöväen vaikutusvaltaa pienennettäisiin. Puoluekokoukset ovatkin tulleet onneksi Katrin linjoilla ja torjuneet nämä harvainvaltaa edistävät esitykset. Tämä kertoo paljon siitä, millaiseksi Katri ymmärtää Keskusta-liikkeen olemuksen.

Katrille Keskusta ei ole sisäpiiri eikä kaverikerho, vaan elävä kansanliike. Puoluekokousväki Kouvolassa antoi Katrille vahvan luottamuksen Suomen Keskustan puheenjohtajaksi. Puoluekokousväki tekee ratkaisunsa myös Oulussa.

Etelän media on suosikkinsa valinnut. Se ei ole Katri Kulmuni. Mutta valinnan tekee Keskustan mahtava järjestöväki, puoluekokousedustajat Oulun puoluekokouksessa. Oulussa tavataan!