Olen jälleen Turussa, Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksessa. Viime talvena käydyissä vaaleissa valittiin eri hiippakunnista 96 edustajaa, ja minä olen heistä yksi. Kirkolliskokous istuu kaksi viikkoa vuodessa, yhden toukokuussa ja yhden marraskuussa, ja on kirkon ylin päättävä hallinnollinen elin. Valiokunnat kokoontuvat tarvittaessa myös väliaikoina. Itse kuulun lakivaliokuntaan, joka onkin pitänyt pari kokousta istuntoviikkojen välillä.

Tällä kertaa meillä on käsiteltävä mm. seurakuntien hallintorakenneuudistus, josta käytin eilen puheenvuoron. Mieltäni on ilahduttanut huomata, että puheenvuoroani on selvästikin kuunneltu, sillä moni jopa minulle entuudestaan tuntematon kirkolliskokousedustaja on tullut juttelemaan kanssani siltä pohjalta.

Kun kuntapuolella on tottunut puolustamaan pieniä kuntia ja lähidemokratiaa, niin se on antanut kyllä pohjaa valmistautua paremmin käsittelemään tätä uudistusta täällä. (Kun on siis saanut joskus kuulla, miten paha on, kun poliitikot tunkevat kirkon luottamuselimiin, niin ainakin tässä asiassa koen poliittisesta taustastani olleen hyötyä.)

Toki on paljon muitakin asioita, joita on esillä ja päätettävänä - edustaja-aloitteita ja kirkkohallituksen esityksiä eri kysymyksistä. Lakivaliokunta pitää myös täällä kokouksia. Valmistelemme mm. kirkkolakiin tulevia muutoksia. Valiokuntien kokoukset eivät ole julkisia, mutta kirkolliskokous on täysin avoin yleisölle. Kaikki edustajien suuressa salissa pitämät puheenvuorot kirjataan samalla tavoin kuin Eduskunnassa, ja ne löytyvät kirkon Internet-sivuilta.

Kiitän kaikkia ystäviä siitä tuesta, jota minulle on osoitettu nyt osallistuessani tähän tärkeänä pitämääni työhön. Esirukouksia tarvitsen.