Olin tänään Keskustan teltalla Kemijärven markkinoilla. Toritapahtumat ovat aina melko mielenkiintoisia osallistua. Ns. sisätilaisuuksiin saapuu pääasiassa sellaisia henkilöitä, jotka ovat jo ”uskossaan vahvoja” eli joiden äänestyskäyttäytyminen on selvä. Tällaisten vaalijuhlien tehtävä onkin etupäässä vaali-innon nostattaminen ja omien toimijoiden motivointi.

Toritapahtumissa kohtaa äänestäjiä, jotka eivät muuten tule poliittisiin tilaisuuksiin. Tänään oli sateinen päivä, joten markkinaväkeä oli jonkun verran vähemmän kuin ehkä muuten olisi käynyt, mutta monia keskusteluja kuitenkin syntyi kemijärveläisten kanssa. Osa oli hyvin ystävällisiä, myönteisiä ja kannustavia – etenkin sen suhteen, että nuoremman väen toivottiin ottavan enemmän vastuuta yhteisistä asioista.
Sitten oli toki myös useita kielteisen palautteen antajia. Osaan näistä oli helppo yhtyä. Keskustan olisi pitänyt hallituskausillaan pitää aate kirkkaampana. Jätevesiasetukseenkin viitattiin. Mutta kysymykseeni, kuka sitten hoitaa paremmin tämän perän asioita kuin Keskusta, siihen kysymykseen ei löytynyt vastuksia.

Toinen kielteisen palautteen antajien ryhmä on sitten nämä katkeroituneet kaikenvastustajat, joilla on vahvat mielipiteet joka asiaan, mutta joilla ei riitä pitkäjänteisyyttä edes näkemystensä perusteita koskevaan keskusteluun. Käydään vaan huutamassa, että kaikki päättäjät pitäisi vaihtaa, mutta joskus jopa todetaan perään omahyväisyyttä uhkuen: ”Minähän en käy äänestämässä tuommosia!” No, demokratiaan kuuluu myös oikeus olla äänestämättä. Mutta silloin turha valittaa olevaisia oloja, jos ei ole vaivautunut edes sen vertaa vaikuttamaan, että olisi suorittanut kansalaisvelvollisuutensa.

Paljon puhutti Kemijärven kunnallispoliittinen tilanne. Useat ihmiset muotoilivat tämän sanoiksi – ”Lopettakaa se riitely!”
Ymmärrän hyvin, että tällaisia näkemyksiä esitetään. Monella on varmasti taustalla huoli Kemijärven hallinnon toimivuudesta ja siitä, kuinka paljon muutenkin vaikeissa oloissa elävällä alueellamme kulutetaan yhteisiä voimavaroja turhaan riitelyyn.

Näitä puheenvuoroja kuunnellessani ajattelin, että kunpa olisi mahdollista jutella erikseen jokaisen kemijärveläisen kanssa vaikka puoli tuntia ja kertoa oma näkemys siitä, mistä tässä ”riitelyssä” on ollut kysymys. Nimittäin se ei minun mielestäni ole mitään riitelyä, että jos on jotakin mieltä asiasta, tuo sen julki ja puolustaa kantaansa. Eikä se, että jos havaitsee päätöksenteon perustuvan virheelliselle tai jopa lainvastaiselle pohjalle, ja puuttuu siihen.

Valitettavan moni näistä ”lopettakaa riitely” -vaatijoista ei osannut sanoa, mihin yksittäisiin asioihin he vaatimuksellaan viittasivat. Suurin osa päätösasioista niin valtuustossa kuin hallituksessa on nimittäin mennyt yksimielisesti. Eräistä kysymyksistä ja linjoista on ollut eriäviä näkemyksiä, voimakkaitakin, sekä luottamuspulaa eri valtuutettujen kesken. Mutta eikö sentään ole hyvä, että niistäkin on puhuttu avoimesti, ja ihmiset voivat nyt siltä pohjalta tehdä ratkaisunsa.

Eräs palautteen antaja paheksui sitä, että Kemijärvestä on niin ikäviä lehtiotsikoita ja että meidän valtuutettujen tulisi siihen puuttua. Totesin tähän, että me poliitikot emme voi puuttua siihen, mitä lehdet kirjoittavat. Eikä se olisi oikeinkaan. Isoukkini Akseli Huttunen ja tuhannet muut sotaveteraanit eivät taistelleet sellaisen järjestelmän puolesta, että poliittiset päättäjät saisivat sanella, mitä sanomalehdistö kirjoittaa. Itärajan takana oli pitkään sellainen järjestelmä, että lehdistö oli poliitikkojen ja yhden puolueen kontrollissa.

Kaksi eniten huomiota herättänyttä kysymystähän on ollut kaupunginhallituksen valinnasta syntynyt valitusprosessi sekä kaupunginjohtajan irtisanomishanke. Varsinkin viime mainittu on ollut hyvin raskas prosessi. Mutta miten näissä olisi sitten tullut toimia, olen miettinyt, kun kuulen näitä ”lopettakaa jo riitely” ohjeita? Olisiko esim. minun ja eräiden muiden valtuutettujen tullut olla hiljaa ja katsoa vierestä, kun tapahtuu asioita, jotka ovat mielestämme olleet lainvastaisia? Kenties niitä ikävännäköisiä otsikoita olisi tullut silloin vähemmän. Mutta olisivatko seuraukset lopulta olleet kemijärveläisten edun mukaisia?

Olen pyrkinyt kulloinkin eteen tulevassa asiassa toimimaan sen mukaan, mikä ymmärrykseni mukaan on yhteisen kotiseutumme edun ja laillisuuden mukaista. Eräissä kysymyksissä osa valtuutetuista on ollut jyrkästi toista mieltä ja suon heille täysin oikeuden tuoda omat kantansa julkisuuteen. Se on normaalia yhteiskunnallista keskustelua.

Toivon, että valveutuneet äänestäjät jaksavat ottaa selvää, minkälaisella vastuullisuudella ja vakavuudella yhteisiä asioita itse kukin on kuluneella kaudella hoitanut, ja minkälaista poliittista linjaa edustanut. Demokraattinen järjestelmä on taisteltu tähän maahan siksi kalliilla uhreilla, että äänestäminen olkoon kansalaisvelvollisuutemme, jonka käytämme huolellisen harkinnan jälkeen.