Olen pitänyt täällä kirkolliskokouksessa nyt kaksi puheenvuoroa. Mitään kovin dramaattisia asioita ei tällä istuntokaudella pitäisi olla käsiteltävänä. Puheenvuoroni käsittelivät uusia ns. kollehtarukouksia sekä aloitetta, jonka mukaan seurakuntayhtymissä pitäisi siirtyä ns. yhden vaalin järjestelmään. Julkaisen puheenvuorot myös tässä.

* * *

Arvoisa puheenjohtaja,

Kiitän käsikirjavaliokuntaa hyvästä työstä. Kun tätä mietintöä lukee, niin mielenkiinnolla huomioi näitä sanamuotojen muutoksia ja lisäyksiä, mitä valiokunta on eräisiin esitettyihin rukouksiin tehnyt. Mielestäni muutokset ovat olleet teologisesti selkeyttäviä ja tekevät rukouksista ehkä myös koskettavampia.

Tässä moninaisessa ja hajanaisessa kansankirkossa rukous on sentään asia, jonka pitäisi meitä yhdistää. Rukouksen merkitystä soisi käsiteltävän kirkossamme enemmän. Tämä piispainkokouksen uusi kirje, Rukouksen kaipuu, tuli kyllä tarpeeseen. Kiitos myös siitä.

* * *

Arvoisa puheenjohtaja, sisaret ja veljet Jeesuksessa Kristuksessa!

Olen koko kirkolliskokoustoimintani ajan vastustanut kaikkia aloitteita, jotka pyrkivät vaalien määrän vähentämiseen. Ja jos vaikka kävisi niin, että ensi talven kirkolliskokousvaaleissa äänestäjät minut pudottavat, niin tulinpa nyt vielä viimeisen kerran tänne puhujalavalle vastustamaan vaalien vähentämistä.

Muistan jo ensimmäiseltä kaudeltani jonkun edustajakollegan sanoneen: ”Jos demokratia kirkossa toimii huonosti, niin ratkaisu siihen ei ole, että se lopetetaan kokonaan.”

Se, että seurakuntalaiset eivät saisi yhtymissä enää valita kirkkovaltuustoa, budjettivaltaa käyttävää ja verotuksesta päättävää toimielintä, tuntuisi minusta kuin askeleelta taaksepäin. Ainakaan äänestysmenettelyn hankaluus tai kaksien äänestysten kulut eivät ole riittäviä perusteluita. Tuskinpa ne toiset äänestysliput niin paljoa maksavat.

On varmasti totta, että tavallinen seurakuntalainen tuntee keskimäärin melko heikosti seurakuntayhtymän hallintorakennetta. Mutta onko tämä todella syy siihen, ettei haluta käydä äänestämässä? Kyllä kai syyt piilevät kuitenkin siinä, että vaaleja ei koeta itselle merkityksellisiksi.

Minun on vaikea ymmärtää, että miten tämä kahden äänestyksen käyminen yhtä aikaa on niin suuri ongelma joidenkin mielestä, kun monessa maailman maassa valitaan samoissa vaaleissa vaikka kuinka monta toimielintä saman vaalitoimituksen yhteydessä, presidentistä paikallishallintoon. Sielläkin se onnistuu – vieläpä maissa, joissa koulutustaso tai jopa lukutaitokaan ei ole samalla tasolla kuin meillä. Ja meillä Suomessakin kuntavaalit ja aluevaalit käydään jatkossa yhtä aikaa.

Äänestysmenettelyn teknistä puolta voidaan kehittää, ja toivon edelleen, että yhtymissä voitaisiin painattaa yksi äänestyslappu, jossa on kaksi ympyrää. Toiseen tulisi seurakuntaneuvostoon ja toiseen kirkkovaltuustoon äänestettävän numero. Pyydän, että näitä keinoja tutkittaisiin aidosti.

Tottakai virheellisiä ääniä voi tulla, mutta sekin kuuluu demokratiaan. Aikanaan laitoin seurakuntavaaleissa mainoksen Lapin Kansaan yhdessä ystäväni kanssa. Ystäväni oli ehdolla Rovaniemellä ja minä Kemijärvellä. Vaikka ilmoituksessa oli selkeästi ilmoitettu, missä seurakunnissa olimme ehdokkaana, niin sain sittemmin kuulla, että eräässä Länsi-Lapin seurakunnassa joku iäkäs pariskunta oli käynyt äänestämässä, ja velvollisuutensa suoritettuaan kertonut läheisilleen, että ”me äänestettiin sitä tyttöä, joka näytti niin sympaattiselta siinä lehtimainoksessa”. Nekin äänet tulivat lasketuksi, vaikka sillä ehdokasnumerolla tuossa kyseisessä seurakunnassa sattuikin ehdokkaana olemaan muistaakseni kovasti toisenlaista ideologista linjaa edustanut henkilö.

Hyvät ystävät.

Kirkko ei tietenkään siinä mielessä ole demokratia, että voisi vanhan iskulausein sanoin todeta, että ”kansan tahto on korkein laki”. Raamattu, Jumalan Sana, on kirkon ylin auktoriteetti, ja kaikessa päätöksenteossa meidän puutteellisten ihmisten tulisi ennen kaikkea etsiä sitä, mikä on Herramme tahto.

En tarkoita, että joku tapa järjestää seurakuntavaalit olisi kristillisempi kuin toinen. Eivätköhän kaikki esitetyt vaihtoehdot sovi kristilliseen kirkkoon. Mutta äänestysprosentin alhaisuuteenkin viime kädessä ratkaisu löytyy siitä, että kirkon perussanoma tulisi ihmisille tärkeämmäksi. Kun Jeesus tulee rakkaaksi ja kun ihminen tulee herätykseen tämän kansankirkkomme piirissä, niin kyllä kirkkokin tulee silloin hänelle läheisemmäksi, ja silloin hän myös todennäköisemmin käy seurakuntavaaleissakin äänestämässä.