IMG_4884-normal.jpg

Rouva Eeva Kivinen ja hänen veljenpoikansa, pankinjohtaja Matti Lahtela Kemijärvellä Eeva Kivisen 90-vuotissyntymäpäivillä marraskuussa 2009.

Muutama päivä sitten minut tavoitti yllättävä suruviesti. Rouva Eeva Kivinen on poissa. Vielä kuluneen kevään aikana tapasimme usein kaupungilla ja vaihdoimme ajatuksia. Muutama viikko sitten näin hänet viimeisen kerran tässä ajassa, kun olimme seuraamassa Kemijärvellä samaa teatteriesitystä. Tuolloinkin hän oli 94 ikävuodestaan huolimatta hyvin pirteän, vahvan ja elinvoimaisen näköinen. Enpä olisi silloin uskonut, että näin äkkiä hänen aikansa tulee täyteen. Mutta Jumalan väkevän käden alle on itse kunkin taivuttava.

Tutustuin Eeva Kiviseen toiminnassani Matti Oskari Lahtelan Perinneyhdistyksessä. Matti Oskari Lahtela, legendaarinen itälappilainen kansanedustaja ja maaseudun puolustaja, oli Eeva Kivisen isä. Eeva oli Lahtelan nuorin tytär ja viimeinen elossa olleista lapsista. Haastattelin Eeva Kivistä useita kertoja M. O. Lahtelaa käsittelevään kirjaan ja hänen syntymäpäiväkeräyksen lahjoituksen turvin kirja saatettiin painaa. Näin suuren kansanedustajamme elämäntarina tuli ikuistetuksi ja toivoakseni kirja inspiroi myöhempiä tutkijoita perehtymään syvällisemmin Lahtelan tarinaan.

Toivottavasti myös muistomerkkihanke M. O. Lahtelaa esittävän patsaan pystyttämiseksi joskus saadaan toteutetuksi Kemijärvellä. Olen kovin harmissani, ettei hanke ole edennyt odotetussa aikataulussa. Olisin toivonut, että Eevakin olisi ehtinyt nähdä muistomerkin valmiina.

Eeva Kivisen tapasin sitten usein erilaisissa kotiseutumme yhteisissä riennoissa. Olihan hän paikkakunnalla aktiivinen monissa yhdistyksissä ja tunnettu kotiseututyön ystävänä. Hänen kannustava asenteensa, suorapuheisuutensa ja elämänmyönteinen huumorinsa on jäänyt mieleeni.

Molempien vanhempiensa puolelta Eeva Kivinen polveutui vanhoista kemijärveläisistä talonpoikaissuvuista. Lapsena hän sai huomata olevansa suuren isän tytär. M. O. Lahtela touhusi kunnan asioissa, perusti Kemijärvelle yrityksiä ja rakensi kotiseutua. Eevan ollessa 10-vuotias isä tuli valituksi eduskuntaan, mitä uraa kesti 28 vuotta. Äiti huolehti kodista ja piti myös kahvilaa suurperheen elannon turvatakseen.

Sotavuosina Eeva palveli isänmaata Lotta Svärdissä. Hänen veljensä antoi taistelunsa kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta jatkosodan alussa. Isänmaa vaati uhrinsa. Mutta elämän oli jatkuttava. Eeva meni naimisiin Kivisen Villen kanssa, Lahtelan suku jatkui myös heidän kauttaan. Kun useimmat M. O. Lahtelan lapsista muuttivat etelään, jäi Eeva kotiseudulleen, jossa hänelle kertyi laaja tuttavapiiri.

Aluksi vähän arastelin lähestyä kuuluisan kansanedustajan tytärtä. Eeva, samoin kuin hänen lapsensa ja muut sukulaisensa, suhtautuivat minuun kuitenkin kirjahankkeessani ja myöhemminkin hyvin ystävällisesti. Teitittelin häntä aluksi, mutta hän ei pitänyt siitä ja totesi, että "minä olen Eeva vaan kaikille!"

Eeva Kivisen kautta sain tutustua kokonaiseen aikakauteen, johon minulla ei ollut henkilökohtaista kosketusta.

Joskus lapsena ja nuorena sain vitsailua, eikä aina niin hyväntahtoistakaan, osakseni, että "vietät liikaa aikaasi vanhojen ihmisten seurassa". Mutta juuri sukupolvet ylittävät yhteistoiminta opettaa ja rikastaa kaikkien osapuolten elämää. Jos Luoja päiviä suo, niin jokainen tulee vanhaksi. Olen usein miettinyt, että tajuavatkohan ikäihmisiin ynseästi suhtautuvat henkilöt, millaisen viestin he omille lapsilleen antavat. Kerran he voivat itse maata sairaaloissa ja vanhainkodeissa unohdettuina.

Eeva Kivinen oli minua 65 vuotta vanhempi. Pidän itseäni etuoikeutettuna, että sain tehdä yhteistyötä hänen kanssaan. 

Pitkän ikänsä ja hyvän terveytensä salaisuudeksi Eeva Kivinen arveli sitä, ettei hän koskaan tupakoinut eikä käyttänyt alkoholia. Jaan nämä samat ihanteet hänen kanssan. Niinpä Eevan 90-vuotissyntymäpäivillä luinkin runonpätkän, joka sopi häneen hyvin:

Raitis ole! Ihanteenas
terve ilo olkoon näin!
Hymyn kulta raikas säilyy
vanhuuteeskin lämmittäin.
Raittiin elon onni on
rikas, kaunis, varjoton!

Ja runo jatkuu – mielestäni edelleen varsin sopivasti:

Työ ja tarmo jalot voimat
elämässäs kruunaapi.
Työs, jos sen oikein suuntaat,
sinut kerran siunaapi.
Rukoile ja työtä tee!
Taivas vaivat palkitsee.

Kotiseutumme on saanut paljon Lahtelan suvun kautta. Eeva Kivinen jätti jälkeensä kauniin muiston.