philip.jpg

Britanniasta on tänään kiirinyt suruviesti yli koko maailman. Ison-Britannian, Kanadan, Australia, Uuden-Seelannin ym. kuningattaren Elisabetin aviopuoliso, Hänen kuninkaallinen korkeutensa Edinburghin herttua, prinssi Philip on kuollut. Prinssi nukkui pois rauhallisesti tänä aamuna Windsorin linnassa.

Uutista voi tietysti pitää luonnollisena ja odotettuna. Prinssi Philip oli lähes 100-vuotias ja sairastellut pitkään, vaikka viimeisin tieto olikin hänen vointinsa paranemisesta onnistuneen sydänleikkauksen jälkeen. Poismeno on joka tapauksessa herättänyt suurta surua ja jopa järkytystä eri puolilla maailmaa. Tästä kertovat myös kuvat eri puolilta Britanniaa, missä surevat ja itkevät ihmiset ovat koronarajoituksia uhmaten kokoontuneet ja tuoneet kukkia palatsien ulkopuolelle.

Tässä kaikessa surussa tuskin surraan niinkään sitä, että vanha mies pääsi pitkän elämän elettyään vaivoistaan ja on nyt – kuten toivon ja uskon – päässyt Jumalan luokse. Siinä surraan ennen kaikkea päättynyttä elämäntyötä, esimerkin antajan poistumista ja kokonaista aikakautta, joka nyt on jäämässä historiaan.

Prinssi Philip eli poikkeuksellinen vaiherikkaan ja monipuolisen elämän. Hän oli syntyjään Kreikan prinssi ja läheistä sukua niin Britannian, Tanskan, Ruotsin kuin Venäjän hallitsijahuoneille. Hän joutui vallankumouksen vuoksi pakoon omasta kotimaastaan ja hänen lapsuutensa oli monin tavoin vaikea. Eno, suuri amiraali Mountbatten, kasvatti hänet. Philip taisteli sodassa Englannin vapauden puolesta natseja vastaan ja palveli sodan jälkeen brittilaivaston upseerina.

Hänen varsinainen elämäntyönsä oli kuitenkin monarkin, isänmaan ja kansanyhteisön palveleminen kuningatar Elisabetin puolisona. Heidän 73 vuotta kestänyt avioliittonsa oli aikakautemme suurimpia rakkaustarinoita. Kahden perusluonteeltaan hyvin erilaisen ihmisen avioliitto kesti monet myrskyt ja oli osoitus sitoutumisesta siihen, mitä oli luvattu kerran pitää. Oikea rakkaus ei ole tunnekuohua, joka tulee ja menee. Se on ennen kaikkea tahdon asia.

Hallitsijan puolisona prinssi Philip joutui rooliin, joka vaati paljon. Hän joutui luopumaan ja uhrautumaan, mutta samalla hän säilytti oman persoonallisen otteensa ja antoi vahvan luonteensa näkyä. Hänen merkityksensä monarkian kehittäjänä ja eteenpäin viejänä oli mittava. Kuningatar kuvasi aviomiestään voimakseen ja turvakseen, jolle hän on perheensä kanssa suuressa kiitollisuudenvelassa. Uskon, että kaikki Elisabetin hallitsemat kansakunnat jakavat kiitollisuuden tunteen.

Prinssi Philip oli kovin kokemusten ja aikojen karaisema. Hän ei edustanut mielensä pahoittamisen, loukkaantumisen ja vinkumisen aikakautta. Hän ei ollut aina poliittisesti korrekti. Tästä huolimatta hän oli miljoonille, myös minulle, ryhdikkään, terveellä itsetunnolla varustetun itsevarman miehen esikuva myös tänä päivänä. Hänen laaja hyväntekeväisyystyönsä ja kiinnostuksensa yhteiskunnan, elinkeinoelämän, tieteen ja kulttuurin eri aloille ansaitsee myös suuren tunnustuksen.

Koko sivistynyt maailma seisoo tänään kuningattaren rinnalla prinssi Philipin paarien äärellä. Hänen esikuvansa itsensä uhraavasta palvelutyöstä sekä muisto hänen värikkäästä, omapäisestä persoonallisuudestaan, inspiroi, antaa voimaa ja rohkaisee tulevinakin aikakausina ihmiskunnan kaukaiseen tulevaisuuteen saakka.

Herra, ota palvelijasi Philip omiesi joukkoon. Anna ikuisen valosi loistaa hänelle!