IMG_0390-normal.jpg

Keväällä 2013 otettu kuva Brysselissä, Euroopan parlamentin rakennuksessa, jossa Sallamaarit Markkanen työskentelee europarlamentaarikko Riikka Pakarisen avustajana.

Suomen suurimman poliittisen nuorisojärjestön, Suomen Keskustanuorten, liittokokous pidetään Mikkelissä lokakuun lopulla. Mielenkiintoisimpia kysymyksiä ovat tietysti henkilövalinnat.

Neljä vuotta sitten olin Kalajoella liittokokouksessa tekemässä opiskelutoveristani Antti Kurvisesta liiton puheenjohtajaa. Samassa liittokokouksessa valittiin ylivoimaisena ääniharavana liittohallitukseen torniolainen Katri Kulmuni, jonka kampanjapäällikkönä toimin. Liittokokouksen henkilövalintojen kampanjointihan ei rajoitu vain liittokokoukseen, vaan vaalityötä voidaan tehdä jo kuukausia etukäteen käsittäen runsaasti valitsijoiden tapaamista.

Kuluneiden vuosien aikana Keskustanuoret ovat näkyneet, kuuluneet ja toimineet. Tästä kaikesta lausun vastuullisille lämpimät kiitokseni. Nuorkeskustalaista aatetta tarvitaan niin puolueessa kuin koko yhteiskunnassa. Itselläni on ollut kunnia palvella liikettä nuorten Lapin piirin johtokunnan jäsenenä 2008–09, ma. toiminnanjohtajana 2010 ja puheenjohtajana 2011–12.

Kritiikkiäkin olen toki ajoittain esittänyt. Poliittisen järjestön yhtenäisyys on tärkeä tavoite. Mutta yhtenäisyys ei saa syntyä sen kustannuksella, että tietynsuuntaiset poliittiset painotukset omaavat henkilöt jäävät pois toiminnasta. Yhteisten tavoitteiden ja aatepohjan puitteissa on mahduttava toimimaan ja motivoitava hyvinkin erilaisista taustoista ja erilaisilla vakaumuksilla varustettuja ihmisiä.

Keskustanuorten puheenjohtajakisa on käynnistynyt poikkeuksellisen vireänä Antti Kurvisen ilmoitettua, ettei hän tavoittele kolmatta puheenjohtajakautta. Kun 2000-luvulla käydyissä puheenjohtajavaaleissa on ollut kaksi ja erään kerran kolme ehdokasta, niin nyt on puheenjohtajavaaliin ilmoittautunut jo viisi tarjokasta.

Minunkin mielipidettäni on kysytty tämän vaalin osalta. Kukaan näistä ehdokkaista ei varmastikaan ole yhtä konservatiivinen tai vaikkapa yhtä EU-kriittinen kuin minä. En ole kuitenkaan katsonut oikeaksi, että sen vuoksi jättäisin muodostamatta oman kantani niistä vaihtoehdoista, joita tällä kertaa on tarjolla.

Jokaisessa ehdokkaassa on varmasti ovat vahvuutensa. Kaikki he ovat Keskustanuorten kentällä kohtuullisen tunnettuja ja useissa tehtävissä mukana olleita henkilöitä. Ilmoitin jo heinäkuussa, mille kannalle olen itse asettunut.

Keskusta ja myös sen nuorisojärjestö ovat – tai ainakin niiden tulisi olla – monikasvoisia ja laajapohjaisia kansanliikkeitä.

Jo Alkion ja Kallion päivinä puolueessa oli monenlaisia linjauksia ja painotuseroja. Mutta yhteiset tavoitteet oikeudenmukaisemman yhteiskunnan ja ihmisyysaatteen eteenpäinviemisen osalta olivat kirkkaana johtotähtenä.

Tuen tradenomi, yhteiskuntatieteen ylioppilas Sallamaarit Markkasta Suomen Keskustanuorten puheenjohtajaksi. Hän työskentelee nykyään europarlamentaarikko Riikka Pakarisen avustajana Brysselissä, mikä tehtävä on tarjonnut hänelle näköalan eurooppalaisen päätöksenteon koneistoon. Kunnallishallinnon arjesta Sallamaaritille on kertynyt arvokasta kokemusta, kun hänen kotikuntansa Siilinjärven äänestäjät ovat antaneet hänelle jo kahdesti luottamuksen kunnanvaltuutetun tehtävään.

Uskon, että Sallamaarit Markkasella ei ole tarvetta pyrkiä muokkaamaan liitosta itsensä näköistä. Hän totesi ehdokkuudestaan ilmoittaessaan haluavansa tuoda mukaan omat värikynänsä. Mutta olen vakuuttunut, että hän haluaa kannustaa myös jokaista keskustanuorta tähän – piirtämään oman värikynänsä jäljen, yhä vahvemmilla ja yhä syvemmillä aatteen väreillä. Ei haittaa, että meillä on erilaisia värikyniä. Se on vahvuutemme – kunhan piirrämme samaan paperiin. Siihen Santeri Alkion paperikaupasta ostettuun.

Yrittäjäperheen tyttärenä Sallamaarit tietää kouriintuntuvasti, miten länsimainen talousjärjestelmämme perustuu yhden tai muutaman hengen pienyritysten varaan. Taloudellinen vauraus syntyy vain kovalla työllä. Eikä valtiolla ole käytettävissään omaa rahaa. Valtio voi lisätä menojaan vain käyttämällä lisää veronmaksajien rahoja. Keskustalainen nuorisoliike ei saa unohtaa yrittäjyyden asiaa. Valtio ja kunnat eivät voi työllistää kaikkia. Nuoria on kannustettava oma-aloitteiseen yrittäjyyteen ja nuoria poliitikkoja on kasvatettava ymmärtämään yrittäjyyden toimintaedellytysten sallimisen tärkeys.

Sallamaaritissa minua on ilahduttanut myös havaita, että hän ei ole kiintiöajattelun kannattaja, vaan hän uskoo, että jokaisen ihmisen on ansaittavansa työnsä ja tehtävänsä omilla ansioillaan ja ponnistuksillaan – henkilökohtaisista ominaisuuksista riippumatta.

Olen ollut Keskusta-liikkeessä kulkeminani vuosinamme varmasti sangen monista asioista eri mieltä Sallamaarit Markkasen kanssa, ja olemme varmasti jatkossakin. Mutta haluan ottaa esimerkin kaukaa, Yhdysvalloista. Siellähän poliittinen kenttä on hyvin kahtiajakautunutta. Mutta monet republikaanit ovat antaneet julkista tunnustusta Hillary Clintonille, yli ideologisten rajojen arvostusta nauttivana hahmona, ja olisivat mielellään nähneet hänen valintansa presidentiksi viitisen vuotta sitten. Niinpä minäkin voin julkisesti antaa tunnustusta Sallamaarit Markkaselle, jonka kanssa jaan kuitenkin saman poliittisen ideologian ytimen ja saman puolueen jäsenkirjan.

Itse asiassa olen havaitsevinani hänessä ainakin hitusen samoja piirteitä kuin rouva Clintonissa. Voisi kysyä, että: ”Mihin ehtiikään, jos elää saa!”

Sallamaaritista saamme Keskustanuorten puheenjohtajan, joka on innostava, kannustava ja erilaisille ihmisille tilaa antava. Hänen iloinen ja välitön persoonansa, johon erottamattomana osana kuuluu myös leveä savolainen puheenparsi, on paikallaan Keskustan kärkigalleriassa.

Keskustanuorten on tehtävä kaikki voitava EU-vaalien ja eduskuntavaalien vaalivoiton hyväksi. Kataisen-Urpilaisen keskittämishallitukselle on annettava raikuva epäluottamuslause.

Keskustanuorten on oltava etsimässä hyviä nuoria ehdokkaita, tuettava heidän kampanjoitaan ja oltava palauttamassa Keskustaa Suomen johtavaksi puolueeksi. Keskustan johdolla muutamme Suomen suunnan.

Neljä vuotta meillä on ollut Keskustanuorten liiton puheenjohtajana pohjalainen mies. Nyt on savolaisen naisen aika.