Gazassa valtaa pitävä ääri-islamilainen terroristijärjestö Hamas aloitti lauantaina uuden sodan Israelia vastaan. Lapsia, naisia ja vanhuksia on murhattu tai otettu panttivangeiksi. Tuhansia raketteja on satanut rauhallisten ihmisten niskaan. 

Israel on jälleen tekemisissä äärimmäisen pahuuden kanssa. Mitä vastenmielisimmät tiedot kertovat sen meille. Hamas on kukistettava. Jos ns. palestiinalaisalueilla halutaan aidosti rauhaa, niin niiden on valittava sellaiset edustajat, jotka eivät ole terroristeja. Ja niin kauan kuin kaduilla tanssitaan ja juhlitaan viattomien siviilien tappamista, käsittää jokainen tervejärkinen ihminen, ettei tällaisen vastapuolen kanssa voi saada pysyvää rauhaa aikaan. Valitettavasti yksipuolinen uutisointi ja monissa kansoissa vuosisatojen ajan vaalittu juutalaisviha vaikuttaa länsimaissakin monien asenteisiin. Myös Suomessa on ihmisiä niin vihervasemmiston parissa kuin äärioikealla, että terroristien murhateoille haetaan oikeutusta Israelin (väitetyistä) toimista. 

Mutta tänäkin aikana Israelin, Lähi-Idän ainoan demokratian, on elettävä. Ja se taistelee, eikä se häviä tätäkään sotaa, vaikka hinta tuleekin olemaan raskas.

Kävin viime viikolla katsomassa elokuvan Golda Meiristä, joka johti Israelia tasan 50 vuotta sitten, kun Israelin päälle jälleen hyökättiin. Tunnetut ovat hänen sanansa: "Rauha tulee sinä päivänä, kun arabit rakastavat omia lapsiaan enemmän kuin vihaavat meitä." Rukoillaan rauhaa Israeliin.