Arvoisa puheenjohtaja. Kiitän asiaa valmistelleita työryhmiä, käsikirjavaliokuntaa, perustevaliokuntaa ja piispainkokousta suuresta tehdystä työstä virsikirjan lisälehden valmistelussa. Erityisesti kiitän edustaja Vestiä perusteellisesta ja innostavasta asian esittelystä. Kyllähän musiikin rooli evankeliumin julistamisessa ja uskonelämämme hoitamisessa on aivan valtava. Edustaja Ylä-Autio oli ihan oikeassa, että helluntailaisia virsiä pidetään monesti iloisina ja kauniina, ja monet luterilaisetkin nimen omaan näiden takia menevät sinne, ei siinä mitään pahaa ole, hyvä, että menevät helluntaiseuroihin, ne ovat oikein hyviä kokouksia, mutta on semmoinen asenne, että luterilaisuudessa musiikki on vähän semmoista ikävää jollotusta. Tuli tässä myös mieleen Hulda-mummini, jonka kuolinvuoteen äärellä soitettiin cd-levyltä tuttujen virsien musiikkia. On jotenkin kaunista ajatella, että hän sai tarttua Jeesuksen käteen niiden rakkaiden sävelmien ollessa viimeinen, mitä hän tästä ajasta kuuli.

Kiitän perustevaliokuntaa myös pyrkimyksistä eräiden sanoitusten opilliseksi terävöittämiseksi, mikä asia nousi esiin jo keväällä täällä lähetekeskustelussa. Tuolloin rohkenin ottaa kriittiseen tarkasteluun lauluesitykset suomenkieliseltä puolelta 915 ja 957. Muistelen, että tämä puheenvuoroni kaiketi herätti tuntemuksia, kun sain siitä moneen suuntaan käynyttä palautetta. Muistelen puheeni jälkeen kohdanneeni muun muassa kommentin, että "jaaha kirkossa ei näemmä haluta enää antaa tilaa sitten epäilyksille". Ensinnäkin haluan todeta, ettei se, että jonkun virsiehdotuksen sopivaisuutta virsikirjaan arvostellaan, merkitse yleisesti asianosaisten esitysten, saati niiden tekijöiden arvostelua tai tuomitsemista. Monet sellaisetkin laulut, jotka eivät ole luonteeltaan ensisijaisesti hengellisiä, voivat puhutella ihmistä ja saada hänet pohtimaan elämänsä suuntaa myös uskon asioiden suhteen. Tätä ei tule vähätellä. Olen kohdannut joskus näkemyksiä, että esimerkiksi kirkossa saisi esittää vain vahvasti hengellisiä lauluja ja muuta pidetään maallistumisen osoituksena. Itse en näe, enkä koe kirkon menevän pilalle, vaikka siellä esitetään muutakin musiikkia, siis kirkkorakennuksesta nyt puhun, kunhan se on arvokasta eikä hengeltään kristinuskon vastaista.

Kirkon virsikirjaan päätyvissä lauluissa tulee kuitenkin näkyä selvästi kristinuskon sanoma. Ei riitä, että laulu on muutoin hyvä tai puhutteleva. Musiikin keinoin on varmaan lukemattomia ihmisiä viitoitettu taivastielle. Kysehän on pohjimmiltaan evankelioinnista, lähetyskäskyn täyttämisestä, siitä tehtävästä, jonka Jeesus meille antoi, ja joka on kirkkomme tärkein tehtävä edelleen.

Ihmisten epäilysten ja epäuskon todellisuuden tunnistaminen on tärkeää myös hengellisten laulujen parissa. Epäilijälle oli tilaa jopa Vapahtajan opetuslasten joukossa. Omaltakin kohdaltani uskallan todeta, että vaikka olenkin pian 15 vuotta sitten saanut uskoa syntini anteeksi Golgatan veressä ja yleisuskonnollisuus on vaihtunut kristityn identiteettiin ja Darwin on vaihtunut Jeesukseen, niin kyllähän epäusko ja epäilykset silti vaanivat minunkin heikkoa uskoani, ei siitä juuri esimerkiksi ole. Mutta kirkon virsikirjan lauluissa täytyy olla kuitenkin toivon näköala ja selkeä vastaus ihmisten etsinnälle, että meillä on vastaus. Täällä muistaakseni jossain puheenvuorossa puhuttiin, että kirkolla on maailman paras tuote myyntiartikkelinaan. Laululle 915, En tiedä miksi kirkon penkkiin näin, on hyvin vaikea löytää käyttötilanteita. Laulu on sinällään ansiokas niin sanoituksen kuin sävelmänsäkin puolesta, mutta onko sen paikka virsikirjassa? Virsi on sanomaltaan hyvin epämääräinen, ainakin viimeisen säkeistönsä osalta. Ihminen tulee kirkkoon ja sieltä lähdettyään hän ei ole saanut yhtään enempää tietoa Jumalasta. Millaisessa messussa tällaista virttä laulettaisiin? Nykyäänhän monesti esitetään kritiikkiä, että kirkko ei pidä perussanomaansa tarpeeksi terävästi esillä. Väitetään, että liian monessa paikassa Golgatan veren evankeliumin sijaan painotetaan enemmänkin eräänlaista yleisuskonnollisuutta. Tämän virsiesityksen kolmannesta säkeistöstä tulee mieleen, että onko kyseessä eräänlainen ironinen kuvaus tällaisesta maallistuneesta kirkosta ja sen arvostelusta. Toivon kuitenkin, että missään päin Suomen siionia ei sentään näin apeassa tilassa eletä. Samaa henkeä, pakko myöntää, löytyy laulusta 957, jossa ehtoollisen jälkeen alkaa epävarma tie ja iäisyyttä kohti kulkeminenkin on varustettu kysymysmerkillä. Perustevaliokunta on sentään esittänyt tämän kysymysmerkin korvaamista pisteellä.

Nämä kriittiset ajatukset halusin tuoda julki tämän seurakunnan edessä, pääosin pidän esitystä uudeksi lisävihkoksi sopivana ja asianmukaisena. Olisin jopa ollut niin radikaali, että olisin ollut valmis hyväksymään tuon Stjärna över havet -virren, kun luterilaisuudessakin myönnetään pyhien voivan rukoilla siellä rajan toisella puolella. Kiitän lopuksi vielä siitä, että tuo tuttu laulu, Maan korvessa kulkevi lapsosen tie, että sen säkeistöt aiotaan säilyttää tutussa muodossaan. Tämän tutun ja rakkaaksi käyneen laulun muuttaminen olisi tarpeetonta. Kiitos.

* * *

Arvoisa puheenjohtaja.

Katolista kirkkoa on syytetty Marian liiallisesta korostamisesta, mutta olemmeko me protestantit jättäneet Marian tässä historian kulussa liian vähälle huomiolle? Maria ei pelasta ketään, Jeesus pelastaa. Mutta Marian esikuva voi vahvistaa meitä uskossamme ja ohjata Jeesusta kohti. Maria sanoo Luukkaan evankeliumissa: "Tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi." Ei se siellä turhaan lue. Tiedostan tähän virteen liittyvän sen teologisen ongelman, että käytetään ilmaisua "nu och alltid jungfru", jolla viitataan Marian ainaiseen neitsyyteen. Siitähän on erilaisia käsityksiä, että saiko Maria Jeesuksen syntymän jälkeen sitten vielä muita lapsia aviomiehensä kanssa luonnollisella tavalla. Mutta toisaalta tämän voisi tulkita myös viittauksena siihen, että Maria on ainaisesti muistettava neitseenä synnyttäjänä, siitähän kaikkien kristittyjen tulisi olla yksimielisiä ja kun tätä kristillisyyden perusoppia, siis neitseestä syntymistäkin, on valitettavasti nykyaikana ja myös täällä Suomessa haluttu kyseenalaistaa, niin ehkäpä virsi senkin vuoksi olisi hyvä lisätä virsikirjan lisävihkoon. Eli kannatan piispa Vikströmiä.