Eilen pidettiin Rovaniemellä Keskustan Lapin piirin syyskokous, jossa mm. valittiin piirin ehdokkaat tuleviin eduskuntavaaleihin. Päätettiin valita kahdeksan ehdokasta, joista neljä valittiin maakunnasta ja neljä Rovaseudulta. Maakunnan ehdokkaat valittiin yksimielisesti, mutta Rovaseudun (Rovaniemi + Ranua) ehdokkaista jouduttiin äänestämään.

Äänestyksen tuloksena oli se valitettava tilanne, että Jaatilan osaston esittämä, Rovaniemen kaupunginhallituksen entinen puheenjohtaja Ari Ruotsalainen jäi ehdokaslistan ulkopuolelle. Hänen kokemuksensa ja osaamisensa olisi ollut vertaansa vailla.

En voi kuin ihmetellä, että jos aidosti katsotaan kokonaisetua, niin miten Keskustan Lapin piirillä oli varaa jättää valitsematta ehdokkaaksi viimeksi 3476 ääntä kerännyttä Ari Ruotsalaista. Olen todella pettynyt ja surullinen. Uskotaanko todella, että nyt Arin tilalle valituista ehdokkaista jokainen kerää enemmän ääniä, mitä Ari tuolloin keräsi ja olisi kerännyt nytkin?

Äänestystavasta keskusteltaessa hoettiin kyllästymiseen asti sitä, että Rovaniemeltä pitäisi valita "yksi mies ja kolme naista". Perusteena oli se, että kun maakunnasta on vain yksi nainen ja Peräpohjolan piirikin on esittänyt vain yhtä naista. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että 2010-luvun Suomessa pitäisi valita aina kuhunkin tehtävään parhaat henkilöt sukupuolesta riippumatta.

Monet naiset kuitenkin kokivat valinnan jonkinlaisena tasa-arvokysymyksenä. Lisäksi monet kansanedustaja Lohen tukijat taisivat pitää tärkeänä, että Lohi on ainoa miesehdokas Rovaniemeltä eikä Ari Ruotsalainen näin uhkaisi heidän edustajansa asemaa. Eräs henkilö (joka aikanaan teki parhaansa, ettei minua olisi valittu piirin varapuheenjohtajaksi vuodeksi 2013) kierteli kahvitauolla pöydästä toiseen hokemassa: "Lohi ja kolme naista".

Ari Ruotsalaista pelättiin. Hän olisi ollut liian vahva ehdokas monien mielestä. Tuntuu todella masentavalta.

Jos vaalivoittoa tavoitellaan, pitäisi kerätä ehdokaslista, joka kykenee hankkimaan mahdollisimman paljon ääniä, mahdollisimman laajoista piireistä. Ensin kerätään kova lista, sitten aloitetaan työ oman ehdokkaan hyväksi. Enpä tiedä, kuinka paljon eilisessä kokouksessa sitä ajateltiin kylmän harkinnan pohjalta. Toivon, ettemme joudu vielä löytämään edestämme eilisen kokouksen seurauksia.

Mutta kansanvalta on puhunut ja tulosta on kunnioitettava. Ehdokkaat on asetettu. Nyt lähdetään vaalityöhön ja on huolehdittava, että Eeva-Maria Maijala pääsee jatkokaudelle jatkamaan hyvää työtään eduskunnassa. Paavo Väyrynen tietysti nousee Peräpohjolasta ykkösnimeksi ja hänen valintansa on myös turvattava. Uutena kansanedustajana tähän joukkoon on nousemassa Tornion kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Katri Kulmuni, jolle on myös ollut tekemässä vaalityötä monissa eri yhteyksissä.

Haluanpa tässä myös täällä todeta nyt sen, mitä usein minulta kysytään: Miksi et ole itse ehdokkaana eduskuntaan? Ilmoitin jo 2013 talvella, että en pyri ehdokkaaksi. Tässä elämäntilanteessa en olisi lähtenyt muutenkaan, mutta yksi syy - on oltava itselleen rehellinen, vaikka sitä hyvettä politiikassa joskus säästellään - on se, että en minä olisi edes päässyt täällä ehdokkaaksi. Jos Ari Ruotsalaisen kaltainen mies ei kelpaa, niin en olisi voinut minäkään päästä. Toivon, että rakkaat ystävät tämän ymmärrätte ja viimeistään tämän käydyn piirikokouksen tuloksista sen myös uskotte, ja että spekulaatiot minun mahdollisesta ehdokkuudestani ja syyttelyt siitä, etten lähtenyt ehdokkaaksi, lakkaisivat.