Italiassa käydään parhaillaan vaaleja, joissa valitaan jäsenet parlamenttiin ja senaattiin. Vaalien suurin kysymys on, voittaako galluppeja johtanut Pier Luigi Bersanin vasemmistokoalitio vai palaako keskusta-oikeistolainen entinen pääministeri Silvio Berlusconi vallan ytimeen.

Ainakin mielipidekyselyjen mukaan nykyisen pääministeri Mario Montin koalitio on jäämässä selvästi kolmanneksi.

Italian vaalijärjestelmä suosii eniten ääniä saanutta koalitiota. Siksi puolueet solmivat usein suuria vaaliliittoja. Italian politiikkaa hallitsi Mussolinin diktatuurin sorruttua Kristillisdemokraattinen puolue, joka hajosi skandaaleihin 1990-luvun alussa. Tämän jälkeen Italian polittisen kentän oikeaa laitaa ovat dominoineet Silvio Berlusconin johtamat koalitiot. Oman puolueensa lisäksi Berlusconi on saanut tukea erilaisilta konservatiivisilta, keskustalaisilta ja EU-kriittisiltä puolueilta.

Media niin Suomessa kuin luultavasti useimmissa muissakin Euroopan maissa on vahvasti Berlusconia vastaan. Uutisoinneissa kuvaillaan, kuinka pelon ja kauhun sekaisin tunnelmin eri maiden päättäjät ja etenkin EU-eliitti odottavat Italian vaalitulosta. Heillä vaikuttaa olevan vain yksi toive - kunhan Berlusconi ei pääsisi takaisin valtaan.

En ole mikään Berlusconin ihailija, mutta rohkenen epäillä, että hänen valintansa ei olisi sittenkään yksiselitteisesti niin huono juttu kuin suomalainen media antaa ymmärtää.

Eurooppa koostuu hyvin erilaisista valtioista, kulttuurinsa ja yhteiskunnallisen järjestelmänsä puolesta. Kun Euroopan Unionista on alettu rakentaa liittovaltiota, on tämä tosiasia haluttu unohtaa. Erilaiset yhteiskunnat on sidottu samaan valuuttaan. Sen seurauksena Suomesta on tehty ensin Kreikan ja kuka tietää, kuinka monen muun maan velkojen maksaja?

EU-eliitillä on unelma. Rakentaa Euroopan Yhdysvallat. Saksan liittokansleri Angela Merkel on avoimesti ilmoittanutkin kannattavansa liittovaltiota, jossa EU-tuomioistuimella on mahdollisuus puuttua jäsenmaiden budjettivaltaan.

Mitä itsenäisempiä ja itsepäisempiä johtajia Euroopan maissa on, sitä hankalammaksi tämän unelman toteuttaminen tulee.

Eurooppa tarvitsee yhteistyötä, mutta nykyinen kehitys unionissa on huolestuttavaa. Jäsenmaiden itsenäisyys on vakavasti uhattuna. Suomikin on harjoittanut virheellistä politiikkaa. Vielä ei olisi liian myöhäistä lähteä Britannian Cameronin kaltaisten ihmisten mukaan.

Berlusconin vaaliliiton eräässä mainoksessa onkin Berlusconin sitaattina: "Olen valmiina vastuuseen. Haen siihen italialaisten luottamusta - en rouva Merkelin."

Suomessa Berlusconia muistetaan happamasti, kun hän haukkui Suomessa tarjoiltua ruokaa ja väitti hurmanneensa presidentti Halosen niin, että Suomi luopui vaatimasta EU:n elintarvikevirastoa. 

Eihän Berlusconin käytös ole aina kovin soveliasta ollut. Mutta eikö valtionjohtajan tehtävä olekin ajaa oman kansansa etua? Vaikka silloinen pääministeri Paavo Lipponen väitti Suomen kansalle sopivasti ennen eduskuntavaaleja 2003, että elintarvikevirasto perustetaan Helsinkiin, niin Italian Parmassa se kuitenkin tänä päivänä toimii. Berlusconi ei ole EU-pöydissä juuri antanut periksi omista vaatimuksistaan. Pahoin pelkään hänen pitävän maansa kansallisesta edusta tiukemmin kiinni kuin suomalaiset johtavat poliitikot.

Silvio Berlusconi on tunnettu värikkäänä persoonana ja hänet muistetaan monista skandaaleista. Tasapuolisuuden nimissä muistettakoon myös ne seikat, joiden vuoksi hän on ponnahtanut niin usein kuin korkki veden pintaan.

Berlusconi on lähtöisin varsin tavallisista oloista. Hän syntyi vuonna 1936 pankkivirkailijan poikana. Ja koulupoikana hän alkoi harjoittaa liiketoimintaa auttamalla koulutovereitaan kokeisiinluvussa maksua vastaan - tosin maksun hän peri vain siinä tapauksessa, että nämä olivat menestyneet kokeessa. Myöhemmin nuori Silvio tienasi elantoaan laulajana ristelyaluksilla ja kauppaamalla imureita ovelta ovelle. Sittemmin hän suoritti oikeustieteen maisterin tutkinnon Milanon yliopistosta korkeimmalla arvosanalla.

Elämäntyönsä poliittisen uran lisäksi Berlusconi on tehnyt rakennus- ja media-alalla. Berlusconin yritystoiminta on työllistänyt tuhansia ja taas tuhansia italialaisia.

Kuten italialaisille miehille yleensäkin, äiti on ollut Berlusconin elämässä keskeisellä sijalla. Kun Berlusconi lähetti 2000-luvun alussa Italiassa joka kotiin kirjoittamansa kirjan, kertoi suuri osa kirjasta hänen äidistään. Julkisuudessa herätti paljon huomiota, kun Berlusconi rakennutti äitinsä 95-vuotissyntymäpäivälahjaksi tälle etukäteen hautamausoleumin, johon myös hänet itsensä kerran tultaisiin hautaamaan.

Käydessään Israelissa Berlusconi vuonna 2010 liikuttui Israelin pääministeri Netanjahun puheesta kyyneliin saakka. Netanjahu nimittäin muisteli tapausta jolloin Berlusconin raskaana ollut äiti oli estänyt junamatkalla natsisotilasta pidättämästä mukaansa juutalaistyttöä. "Voit tappaa minut, mutta katso näiden junassa matkustavien kasvoja. He eivät päästä sinua elävänä ulos", Rosa Berlusconi oli sanonut natsisotilaalle. "Tällä lujalla lauseellaan tämä italialainen nainen pelasti juutalaisen tytön ja toi säteen inhimillisyyden ja rohkeuden valoa siihen pimeyteen, joka oli vallannut koko Euroopan."

Berlusconi on hyvä ja innostava esiintyjä, karismaattinen puhuja ja loistava humoristi.

Berlsuconi on saanut paljon julkisuutta naisjutuillaan. Siihen nähden on hieman koomillistakin, että Berlusconin vaaliliitto on kuitenkin se, jota monet arvokonservatiivit joutuvat äänestämään halutessaan estää vasemmistoliberaalien nousun valtaan.

Vaikka Berlusconin yksityiselämästä kerrotuissa jutuissa olisikin jotain todenperää, niin paljon liioittelua ja mustamaalamistakin on joukossa. Huumorimiehenä Berlusconi totesikin kerran erään tuomarin antavan hänelle langettavan tuomion, koska hän on saattanut viedä tältä naisen. Toisessa haastattelussa hän puolestaan arveli viehättävänsä nuoria naisia sen vuoksi, että hän on jo niin vanha, että nämä arvelet pääsevänsä pian perinnönjaolle.

Berlusconia on syytetty myös siitä, että hän on nostanut puolueensa listoille nuoria naisia, jotka ovat keränneet ansionsa politiikan sijaan kauneuskilpailuissa ja muussa senkaltaisessa julkisuudessa. Mutta eipä tarvitse kauas Suomestakaan katsoa, kun julkisuuden ihmisiä näkee nousseen korkeisiin poliittisiin tehtäviin. Onpa entinen missi ollut Keskustan ministerinäkin.

Kävi tulevissa vaaleissa miten tahansa, niin tärkeintä on, että Italian kansan tahto toteutuu. 

Nyt koko EU-eliitti odottaa pelolla, että Italiassa valtaan vastoin kaikkia ennakko-odotuksia palaisi mies, joka ei tanssi heidän pillinsä mukaan.