Vaalirahakohu on laskutavasta riippuen vellonut jo useita kuukausia tai jopa toista vuotta. Nyt se on toden teolla ryöpsähtämässä käsiin.

Kaikki alkoi siitä, kun huomattiin, että eräät yrittäjät olivat hankkineet rahoitusta yrittäjähenkisinä pitämilleen kansanedustajaehdokkaille. Tässä ei ollut mitään väärää. Jos yrittäjät ja muut yksityiset tahot eivät saisi rahoittaa kansanedustajien vaalikampanjoita, niin silloin vain tosi rikkaat ihmiset voisivat käydä laajempia vaalikampanjoita. Ja tietysti vasemmistolaiset, jotka saavat ammattiyhdistysliikkeen massiivista tukea vaalit toistensa jälkeen.

Nyt julkisessa keskustelussa on tullut esille kysymyksiä siitä, onko vaalituki vaikuttanut päätöksentekoon. Tapaus Marja Tiura alkaa olla jo vaarallisilla rajoilla. On hyvä, että asia tutkitaan juuriaan myöten. On vain syytä muistaa, että pääsääntöisesti keskustavastainen media, ei käsittele asioita puolueettomasti.

Keskustelussa eri tapauksia on niputettu varsin yksioikoisesti. Esimerkiksi Maaseudun Kukkaisrahaston säätiön antamaa tukea Keskustanuorille on ihmetelty, ja suuri yleisö epäilemättä saa sellaisen kuvan, että tuessa on jotakin likaista. Mutta Maaseudun Kukkaisrahaston säätiön tehtävä, ihan sen sääntöjen mukaan, on tukea Keskustanuorten toimintaa. Jos säätiö ei olisi tukenut Keskustanuoria, sitä voisi syyttää toimintansa laiminlyömisestä. Säätiö ei saa tukea valtiolta eikä se ota varojaan myöskään vaikkapa SAK-laisten jäsenmaksuista.

Eri asia sitten ovat tapaukset, joissa valtion rahaa on Raha-automaattiyhdistyksen yleisavustusten kautta päätynyt kansanedustajien vaalikampanjaan. Tällaiset tapaukset ovat paheksuttavia, ja näin saatu vaalirahoitus tulisi viipymättä palauttaa.

On selvää, että poliitikkomme ovat, niin yhdessä kuin toisessakin puolueessa, toimineet ajattelemattomasti, osin ehkä ylimielisesti. Ihmisten ennestäänkin heikko luottamus päättäjiin on murentunut. Olisivatko uudet vaalit ratkaisu tähän tilanteeseen? Eivät. Ensinnäkin uusi vaalirahoitusta koskeva lainsäädäntö ei ole vielä voimassa. Toiseksi, miettikääpä ihan oikeasti, mikä on uusien vaalien vaatimisen todellinen motiivi. Keskustalla menee huonosti. Kuitenkin poliittisen kentän toimijat tietävät, että Keskusta on noussut suosta ennenkin. Tulevassa puoluekokouksessa vaihdetaan puoluejohto ja reivataan kurssia kohti ihmistä, kohti parempaa aluepolitiikkaa, kohti puolueen murtumatonta aatteellista perustaa, joka kieltämättä on ollut viime vuosina hieman hukassa.

Keskustan kannatus tulee nousemaan. Tämä on pelottava visio heille, jotka haluavat maahan sinipunahallituksen - pakkoliittämään kuntia, tyhjentämään maakuntia, tekemään Lapista luonnonpuiston ja asettamaan rajoituksia haja-asutusalueen rakentamiselle. Siksi vaalit täytyisi käydä nyt ja murskata Keskustapuolue. Siinä ei kuitenkaan lopulta onnistuta. Kiljuen minä vaihtaisin puoluetta, jos paremman löytäisin, mutta mikään muu ei maakuntien asioita yhtä hyvin ole ajanut. Uskon, että myös maakuntien väestö ymmärtää tämän.

Toinen harhalaukaus, joka on hätäisesti ammuttu puolustuksena tähän kohuun, on ehdotus siirtymisestä listavaaleihin. On sanottu, että näin kalliista vaalikampanjoista päästäisiin eroon. Mutta silloinpa se demokratia todella raiskattaisiin, en kauniimmin sano. Silloin valta siirtyisi puolueiden eliiteille, harvainvaltaisille juntta-ukoille, jotka sijoittaisivat nyökyttelijänsä listan alkupäähän. Sosialidemokraateille tämä sopii. Hehän eivät anna edes perusosastojensa, siis oman kenttäväkensä, valita suoraan puoluekokousedustajia, mikä kuvaa hyvin puolueen toimintaa ja ihmiskuvaa. Mutta älkäämme me keskustalaiset lähtekö tällaiseen hölmöilyyn mukaan! Vaalirahakohusta ei pestä käsiä siirtymällä listavaaleihin.

Kaikki käyty keskustelu voi olla hyväksikin, jos se tehdään reilusti ja juuriaan myöten. Vastuu on kannettava, niin meillä kuin muissa puolueissa. Virheet on myönnettävä ja tunnustettava. Odotan samanlaista toimintaa myös SDP:ltä ja Vasemmistoliitolta, joita koitetaan pitää pinnalla osin porvarillisten ay-liikkeen jäsenten jäsenmaksurahoilla.

Pari viikkoa sitten muuten maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila kertoi Lauantaiseura-ohjelmassa kustantaneensa vaalirahoituksensa itse, pankkilainalla. Hän varmasti kiertää myös ahkerasti kenttää. Henkilökohtainen kontakti on paras vaalikampanjoinnin muoto. Sirkka-Liisa Anttila olisi monista muistakin syistä johtuen ehdoton suosikkini Keskustan seuraavaksi puheenjohtajaksi. Pelkään pahoin, ettei hän kuitenkaan ole lähdössä ehdokkaaksi.