Lahden etelärannalta kuului rysäys, Viron valtahonka on nurin. Viron itsenäisyystaistelun johtaja, vapaan Viron ensimmäinen pääministeri, Viron Keskustapuolueen määrätietoinen luoja on poissa. Monesta poliittisesta taistelusta ja vaikeasta sairaudesta aina voittajana selvinnyt Edgar Savisaar on kuollut.

Vain harva ihminen on voinut jättää oman kansansa vaiheisiin niin syvän jäljen, mitä nyt poistunut suuri valtiomies on tehnyt. Häntä rakastettiin ja vihattiin, mutta kylmäksi hän ei ketään jättänyt. Minullakin on ollut kahdesti kunnia kuunnella hänen väkevää puhettaan. ("Te olette kuin kukkiva apilapelto", hän sanoi meille Keskustan puoluekokouksessa. Ehkä silloin sitä olimme...)

Pääministeriytensä jälkeen Savisaar toimi kahteen otteeseen vielä ministerinä ja toistakymmentä vuotta Tallinnan pormestarina. Savisaar puolusti ennen kaikkea köyhiä ja vähäosaisia, ihmisiä ja alueita, julkista terveydenhuoltoa ja palveluita. Kun Viro meni oikealle, hän koetti pitää myös heikommat mukana. Tallinnan pormestarina hän teki joukkoliikenteestä ilmaisia ja hankki asuntoja vähävaraisille.

Viime vuosina Savisaar ajautui poliittiseen paitsioon ja riitautui oman puolueensa kanssa. Monenlaiset skandaalit mustasivat hänen mainettaan. Voidaan varmasti todeta, että hänen saapumisensa politiikan näyttämölle oli onnistuneempi kuin sieltä poistuminen. Häntä syytettiin myös liian läheisestä yhteydenpidosta itänaapuriin. Jokainen voi kuitenkin miettiä, mitä jos Savisaar ja Keskustapuolue eivät olisi pyrkineet integroimaan vironvenäläisiä osaksi virolaista yhteiskuntaa, tasa-arvoisiksi kansalaisiksi. Mitä se voisi merkitä nykypäivän oloissa? Muistan myös, kun eräs virolainen mies sanoi minulle - älä usko, kun syyttävät Savisaarta epäisänmaalliseksi, hän taisteli meidät vapaaksi neuvostojärjestelmästä.

Perustellusti voidaan sanoa, että Edgar Savisaar oli nykyaikaisen Viron valtiomiehistä suurin. Mutta suurimpienkin meistä on kuoleman majesteetin edessä nöyrryttävä. Rauha veljeskansan johtajan muistolle.