Tänään vietetään Kansainvälistä Naistenpäivää! Itsekin olen yleensä muistanut lähimpiä naispuolisia ystäviäni silloin onnitella, vaikka jotkut heistä ovatkin sitä mieltä, että päivä ei ole huomioimisen arvoinen.
En pidä itseäni feministinä sen nykyisen radikaalimman määrittelyn mukaan, uskon että sukupuolia on lähtökohtaisesti kaksi enkä viitsi etsiä kaikesta länsimaisesta yhteiskunnasta patriarkaalisia rakenteita ja sortoa, samalla kun maailmassa on oikeasti naisia sortavia järjestelmiä, jotka usein meillä jätetään vähemmälle huomiolle.
Mutta sen sijaan uskallan väittää olleeni rikkomassa monia lasikattoja. Olen ollut tukemassa ensimmäistä naispuolista kirkkovaltuuston ja kaupunginvaltuuston puheenjohtajaa kotipaikkakunnalla, nostamassa ensimmäistä kertaa yli 100 vuoteen naista eduskuntaan Itä-Lapissa ja kampanjoimassa naisehdokasta Keskustan puoluejohtoon useammankin kerran. – Samalla en malta olla sanomatta, että usein näissä otteluissa koviten vastustusta on tullut toisilta saman seutukunnan tai saman puolueen naisilta.
Itse olen varttunut ympäristössä, jossa elää sukupolvien ajalta vahvojen emäntien traditio. Kaikki isomummini elivät kukin omalla tavallaan melko haastavissa olosuhteissa, mutta he veivät elämää ja perhettä eteenpäin lujin ottein. En usko, että yksikään heistä oli millään tavalla alistettu nainen, vaikka elämä ei aina helppoa ollutkaan. Myös kirjani ”Falkin emäntä” kumpuaa tästä traditiosta, kunnianosoituksena maaseudun vahvoille naisille, joiden työn varassa Suomi nousi sotien jälkeen.
Hyvää Naistenpäivää!
