Paljon olisi taas kommentoitavaa eikä aina haluaisi hakea asioiden ikäviä puolia. Kuitenkin kun olin aikanaan siinä työryhmässä, joka oli nuorisoneuvostoa Kemijärvelle perustamassa, niin katson velvollisuudekseni jonkun sanan sanoa enkä aio nyt kaunistella tuntemuksia; kaunopuheisia ja kaikkien miellyttämiseen pyrkiviä ihmisiä kyllä löytyy maailmasta siksi paljon, että suotakoon anteeksi, etten tähän joukkoon tekelehdi. Ei voi kuin ihmetellä, että kun ajat ovat näinkin vaikeat kuin ne Kemijärvellä ovat, niin mistä löytävät kunnan johtavat viranhaltijat ja muutamat pontevat poliitikot voimia taistella oman paikkakunnan nuorisoa vastaan. Juuri näissä katastrofitunnelmissa pitäisi tehdä kaikki voitava nuorten integroimiseksi kuntayhteisöön. Normaaleissa kunnissa halutaan nuoret mukaan päätöksentekoon. Mutta ei tietenkään meillä!<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Mistä tässä sitten on kyse? Kemijärven nuorisoneuvosto teki viime keväänä yksimielisesti pyynnön saada edustaja vähintään Kemijärven sivistyslautakuntaan. Tämä käytäntöhän on kohta järkiään jokaisessa Suomen kunnassa, joissa on jonkinmoinen nuorten edustajisto. Mm. uusi nuorisolaki edellyttää nuorten vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä. Esim. Rovaniemellä ja Sodankylässä tällainen nuorisoneuvoston edustaja on sivistyslautakunnassa. Ja saamieni tietojen mukaan yleensä kunnissa kovasti pyydetään, että voi kun te nuoret kiinnostuisitte kunnallisesta päätöksenteosta ja suorastaan houkutellaan edustajia kunnallisiin luottamuselimiin. Kemijärvellä ei edes tarvinnut houkutella – meillä on niin aktiivisia nuoria, että itse tekivät pyynnön oman läsnäolo-oikeutetun edustajan saamisesta Kemijärven sivistyslautakuntaan.

 

Nuorisoneuvoston edustajat jättivät tämän asian kuntalaisaloitteena kaupunginvaltuustolle 20.3.2007. Mutta mitenpä Kemijärven päättäjät nuorten aloitteellisuuteen suhtautuivat? Sivistyslautakunta hyväksyi sivistysjohtajansa esityksensä – yksimielisesti, kuten yleensäkin – että vanha käytäntö jatkuu, mitään nuorten edustajia ei tarvita. Kaupunginhallitus tuli 25.6.2007 tähän samaan ratkaisuun. Tuosta vain päätettiin, että muuttukoon maailma, mutta meillä ei!

 

No, asia ei jäänyt siihen, sillä kaikki kaupunginvaltuutetut eivät sentään tätä menettelyä hyväksyneet. Kaupunginvaltuustossa valtuuston enemmistö jätti aloitteen samasta asiasta: http://www.kemijarvi.fi/paatokset/kokous/KOKOUS-478-10-Liite-1.PDF

 

Aloite meni sivistyslautakuntaan. Sivistysjohtaja ei tietenkään voinut valtuuston enemmistön tahtoa hyväksyä. Minkä kirjoitin, sen kirjoitin. Uusi päätösesitys ei kuitenkaan tyytynyt siihen, että nuoret eivät saa edustajaansa sivistyslautakuntaan. Sen sijaan keksittiin vieläpä sellainen esitys, että lautakunta lähettää edustajansa nuorisoneuvostoon! Eikö se riittä, että siellä on jo nuorisosihteeri ja suunnittelusihteeri! Pitäisikö nimetä sinne vielä vaikka kaupunginhallituksen edustaja? Perusteena oli, että Kemijärven vanhusneuvostossakin on tämä käytäntö. Sillä taas ei ole väliä, että ympäri maata Suomen kunnissa ei nuorisoneuvostoissa ole lautakunnan lähettämää kaitsijaa, mutta lautakunnat ilomielin ottavat vastaan nuorten edustajat. Vaan sillähän ei ole mitään väliä. Ei, Kemijärvellä on kaikki tieto!

 

Sivistysjohtajan päätösesityksessä todetaan, että joissakin asioissa nuorten mielipiteitä voidaan kuulla, mutta nuorisoneuvostonkaan mielipide ei voi olla lopullinen. No ei tietenkään! Ei kai kukaan ole vaatinutkaan, että nuorisoneuvoston edustajan kanta tulee lautakunnan kannaksi – eihän edustajalla olisi edes äänivaltaa! Tarkoitushan on, että nuoria saadaan mukaan päätöksentekoon ja oppimaan kunnallishallinnon periaatteita.

 

Tänään 26.11.2007 kaupunginhallitus on ottanut asian käsittelyynsä vastoin kaupunginjohtajan esitystä (äänin 7-1, Nivala poissa). Asia on nyt siis palautettu lautakunnalle ja hyvä niin! Joko kolmas kerta toden sanoo? Voisiko lautakunta vihdoin hyväksyä sen, että nuorisoneuvoston edustaja saa osallistua sivistyslautakunnan kokouksiin? Siinä ei mielestäni pitäisi olla mitään pahaa. Ei se nuori saa äänestää siellä, istua nallottaa vain. Onko sekin liikaa? Kun valtuuston enemmistö on kantansa ilmaissut, niin soisi lautakunnan jäsenissä olevan sen verran ryhtiä, että lopettaisivat tämän naurettavan asialla pallottelun. Luulisi näissä oloissa Kemijärvellä olevan suurempia kysymyksiä pohdittavana.

 

Minun päähäni, vaikka se ei kovin pieni olekaan, ei mahdu, että miksi kaupunginjohtaja ja sivistysjohtaja niin kovasti vastustavat nuorten osallistumista tavalla, johon vaikka kuinka monessa Suomen kunnassa on siirrytty täysin kivuttomasti. Miksi ihmeessä tästäkin asiasta piti tehdä tällainen kunniakysymys? Eikö Kemijärven nuorisoa saatu jo tarpeeksi kyykytettyä viime kesänä hajasijoittamalla Kemijärven lukio Särkikankaalle vastoin lukioyhteisön ehdotonta tahtoa ja vuosien koulutaistelua.

 

Onko tässä takana pelko siitä, että nuorten edustajissa voikin olla sellaisia henkilöitä, jotka huomaavat päätöksenteossa epäkohtia ja eivät vaikene niistä. Kautta historian nuoret ovat olleet muutosvoima, kun yhteiskunnan vääryyksiä on tongittu ja oiottu. Se pelottaa. Varmaan hiljaiset joo-joo-nuoret olisivat yhtä toivottuja kuin vastaavat aikuiset valtuutetut. Mutta uskallapa kyseenalaistaa järjestelmä. Sellainen valtuutettu saa kokea haukkumiset ja maahan polkemiset niiltä, jotka sitten julkisesti esiintyvät kovin hillittyinä ja fiksuina ja antavat ymmärtää, että voi miten säälittäviä nuo kovaääniset populistit ovat. Oma kokemukseni, vuodesta 2000 kunnallispolitiikkaa verrattain aktiivisesti seuranneena, on se, että jos Kemijärvellä ei olisi näitä "kovaäänisiä populisteja", jotka kirjoittelevat lehtiin ja puuttuvat epäkohtiin, niin kyllä täällä nykyistäkin pahemmassa pimennossa elettäisiin.

 

Joissakin kunnissa on muuten nuorisoneuvoston edustaja myös kaupunginhallituksessa. Siinä olisikin Kemijärven kunnanisillä kakomista, jos tällaista menisi esittämään. Mutta sielläpä sitä pääsisi näkemään, millä tasolla kunnallinen päätöksenteko on, alkaen kielenkäytön tasosta. Ehkäpä voisi mielessään yhtyä siihen, mitä Ruotsin entinen pääministeri Axel Oxienstjärna kerran huokaisi pojalleen: "Etpä usko, miten vähällä järjellä maailmaa johdetaan!"

 

p.s. Anteeksi, jos kirjoitin liian rumasti. Puolustaudun sillä, että minä sentään kirjoitan omalla nimelläni, toisin kuin esim. eräät varsin huomattavissakin asemissa olevat henkilöt, jotka nimimerkin takaa ampuvat vaikka mitä solvauksia, mutta päin naamaa eivät tohdi sanoa asiaansa.