Elämme poikkeuksellisia aikoja. Poikkeustila otetaan käyttöön ensi kerran viime sotien jälkeen. Kun olen työssä Katri Kulmunin esikunnassa, niin aikani kuluu nyt tietysti tässä työssä. Olen saanut paljon viestejä, mutta en ehdi niihin välttämättä vastata, jos ne eivät koske suoraan työasioita. En ehdi myöskään juuri seurailla someen minulle tulevia kommentteja nyt. Haluan kuitenkin yksityishenkilönä kirjoittaa muutaman tuntoni tänne.

Monien turvallisuudentunne järkkyy, kun arkielämä ympärillä muuttuu. Se ahdistaa monia ja saa tuntemaan huolta myös toimeentulostaan. Hallitus tiedostaa myös etenkin pienyrittäjille tästä tilanteesta aiheutuvan ahdingon, ja sitä pyritään helpottamaan niillä voimavaroilla, joita meillä nyt on. Mutta kaikkein tärkeintä on suomalaisten turvallisuudesta ja terveydestä huolehtiminen. Etenkin ikäihmisiä – heitä, jotka ovat työllään rakentaneet meille tämän maan – meidän tulee nyt suojella.

On hienoa nähdä, miten ihmiset ovat valmiita auttamaan toisiaan. Suomalaisten kansallisen yhteenkuuluvuuden tunne on herännyt – ja samalla se yhdistää meidät muihin maailman maihin, sillä ahdistus ja hätä on yhteinen kaikissa maanosissa.

Valitettavasti myös toisenlaisia reaktioita on nähty. Kaikki eivät ota rajoituksia vakavasti, vaan suhtautuvat niihin naureskellen. Tällaista ei voi hyväksyä. Kyse on suomalaisten turvallisuudesta ja koko yhteiskuntamme toimintakyvystä. Ohjeet täsmentyvät lähipäivinä, mutta niitä on tinkimättä noudatettava.

Hallituksen toimenpiteistä on käyty myös paljon keskustelua, kuten demokraattiseen yhteiskuntaan kuuluu. Siitä, mitkä toimenpiteet ovat olleet liian vähäisiä tai liian suuria, tullaan varmasti tekemään perusteellinen selvitys sitten, kun tämä kriisi on ohi. Historioitsijat tulevat kirjoittamaan kirjoja kuluneiden päivien ja tulevien viikkojen tapahtumista. Ja mielipiteenvapaus ja sananvapaus on myös tämän kriisin aikana.

Olen kuitenkin kohdannut myös ilmiöitä, joiden järkevyyttä kannattaisi vakavasti harkita. Esimerkiksi ihmiset, jotka mielellään korostavat isänmaallisuuttaan tai kristillistä hurskauttaan, jakavat sosiaalisessa mediassa valtionjohtoa halveksuvaa materiaalia. Tähän on tietysti täysi oikeus. Mutta kannattaa pohtia – kuinka isänmaallista ja kristillistä on näinä vaikeina aikeina olla horjuttamassa kansalaisten luottamusta laillista esivaltaa kohtaan? Sillä jos ihmiset eivät noudata hallituksen ja viranomaisten ohjeita, niin tämän kriisin ratkeaminen tuskin sillä helpottuu.

Myös talvisodan syttyessä Suomessa oli hallitus ja oppositio. Mutta kansa yhdistyi. Olojen aikanaan rauhoittuessa pidettiin jälleen demokraattiset vaalit. Uskon, että seuraavissa eduskuntavaaleissa tullaan näitäkin kriisiajan toimia punnitsemaan. Mutta nyt meidän on toimittava yhdessä. Haluan muistuttaa myös, että tärkeimmistä asioista neuvottelut on käyty – ei suinkaan vain hallituspuolueiden kesken – vaan kaikkien eduskuntapuolueiden ja myös tasavallan presidentin kesken.

Yhdessä tästäkin selvitään, mutta jokaisen on tehtävä oma osansa. Rukoillaan Suomen valtionjohdon, viranomaiskoneiston ja etenkin terveydenhuollon parissa toimivan henkilökunnan puolesta. Jumala synnyinmaata varjelkoon!

Vanhan virren sanoin:

1. Oi Herra, siunaa
päämies maamme,
Suo Henkes hälle ylhäältä.
Maan turvaks, Korkein Valtiaamme,
Sä kätes nosta väkevä.
Hallitse valtakuntaa, maata,
Sen esivalta pelkoos saata.

2. Oi Herra, siunaa Suomen kansa,
Suo sille armos runsaus.
Se kaikiss' että vaiheissansa
Ois oma kansas, valittus.
Suo mieli uskollinen meille,
Menestys Suomen heimon teille.

3. Oi Herra, siunaa synnyinmaamme
Runsailla taivaan lahjoilla,
Ett' ahkeralla työllä saamme
Ain elämämme tarpeita.
Sun armos halki aikain rittää,
Sua lastenlapsemmekin kiittää.