Tänään evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntien kirkkovaltuustot kokoontuvat joka puolella maata valitsemaan uudet hiippakuntavaltuustot ja kirkolliskokoukset. Meillä Kemijärvellä kokous pidetään klo 18 ja esityslistalla ei näytä muita asioita olevankaan kuin nämä vaalit. Saa nyt nähdä, miten käy. Olen ainoa kirkon nuorten Tuoretta tarjolla -kampanjan ehdokas Oulun hiippakunnassa kirkolliskokoukseen. Hiippakuntavaltuustoon on ehdolla kolme nuorta, Rovaniemeltä, Kuusamosta ja Tyrnävältä.

Tietysti toivon tulevani valituksi, olen kampanjoinut sen minkä olen osannut ja voinut. Mutta ei minun mieleni masennu, vaikka en tulisi valituksi. Tässähän ei sitäpaitsi ole kyse mistään taistelusta poliittisesta vallasta, vaan Jumalan valtakunnan työstä. On tärkeintä, että valituksi tulisi kristillisistä arvoista kiinni pitäviä henkilöitä. Toki olisi hyvä, että kirkolliskokouksen väki muodostaisi mahdollisimman kattavan läpileikkauksen kirkkokansan syvistä riveistä, eri ikäisiä ihmisiä ja eri ammattikuntiin kuuluvia.

Koillis-Lappi lehdessä oli tänään kirjoitus, jossa nimimerkin takaa muuan kirkkovaltuutettu arvosteli kemijärveläisten ehdokkaiden vaalimainoksia. Ei ole kuulemma yhteystietoja, että voisi ottaa yhteyttä ehdokkaisiin ja kysyä näiden kantoja. Vaalimainosten kirjoitukset ovat kuulemma niin ympäripyöreitä, ettei saa selvää ehdokkaiden mielipiteistä.

Tätähän minäkin olen kovasti kritisoinut, että mikseivät ehdokkaat sano suoraan kantojaan asioihin, joita kirkolliskokous tulee käsittelemään. Niinpä itseeni kohdistuvalta osin en nimimerkin esittämää kritiikkiä ihan sellaisenaan niele. Esitteessäni olin kertonut kantani naispappeuteen, homoliittoihin ja kirkkoherran vaalitavan muutosesitykseen. Lisäksi nimimerkki syytteli, ettei ehdokkaisiin saa yhteyttä. Esitteessäni oli mainittu sähköpostiosoitteeni ja puhelinluettelosta löytyy numeroni; olen vastannut jokaiselle soittajallle. Jos nimimerkin takana piilotteleva kirkkovaltuutettu olisi kirjoittanut reilusti omalla nimellään, olisin soittanut hänelle ja vastannut hänen mieltään askarruttaviin kysymyksiin.

On sanottava, että vaalityön tekeminen ei ole ollut helppoa. Useimpien seurakuntien kotisivuilta ei löyty kirkkovaltuutettujen yhteystietoja, vain pelkät nimet. Lisäksi on ollut sellaisia seurakuntia, joista on suoraan sanottu, etteivät he anna kirkkovaltuutettujen osoitteita ja joistakin ei ole edes vaivauduttu vastaamaan yhteydenottoihin. Sitten kirkko kuitenkin näyttävästi kehottaa nuoria kampanjoimaan aktiivisesti, mutta toisaalta se on tehty mahdollisimman vaikeaksi.

Ihmeellistä on sekin, että vaalien tulos saadaan vasta vuorokauden päästä äänestyksestä, kun valtiollisissa vaaleissa miljoonat äänet ovat selvillä muutamassa tunnissa ja tässä on kyse vain joistakin tuhansista äänistä. Kirkko on sikäli tuore, että sen sanoma Jumalan rakkaudesta Jeesuksessa on aina ajankohtainen ja universaali. Mutta kirkkomme hallinto on valitettavasti monin paikoin pahasti ajastaan jäljessä.

klo 21

No niin, kokous on käyty, äänet annettu ja tulos saadaan huomenna. Oma arvioni on, että en tule valituksi. Täällä selkosilla asuvana on vaikea saada sellaista tunnettavuutta, että isojen seurakuntien ääniä voisin kerätä. Uskoakseni myös seudulla vaikuttava vahva naispappeuden vastainen suuntaus vaikuttaa äänimääräni. Kuitenkin olen tehnyt parhaani ja olen yrittänyt virittää keskustelua kirkon hallinnon uudistamisesta ja demokratian lisäämisestä.

Olen hirvittävän kiitollinen kaikille niille, jotka ovat kannustaneet minua osallistumaan vaaleihin, vaikka läpimenomahdollisuudet ovatkin olemattomat. Heidän ansiostaan jaksan tehdä työtä. Suorastaan liikuttunut olen siitä tuesta, jota ystäväni eri puolilta Lappia, ovat minulle osoittaneet. Tarkoitan Hanna Plosilaa Rovaniemeltä, Timo ja Maria Tapanista Posiolta sekä Susanna Viitalaa Kemistä, jotka ovat uskaltaneet omalla nimellään tulla tuekseni. Monelle ihmiselle on korkea kynnys esiintyä omalla nimellään, olipa kyse sitten kehujen tai haukkujen antamisesta. En ole koskaan teeskennellyt nöyrää enkä vaatimatonta ihmistä, mutta vilpittömästi sanon, että todella vetää nöyräksi, kun saa hyvää palautetta ja vieläpä kohtaa ihmisiä, jotka ilmoittavat olevansa valmiit tukemaan julkisesti.

Tämänpäiväisessä kirkkovaltuuston kokouksessa ei ollut äänestysten lisäksi juuri muita asioita. Mutta rehellisyyden nimissä on sanottava, että minulla ei jäänyt siitä oikein hyvä maku suuhun, vaikka minua ärsyttäneet asiat olivatkin aika pieniä. Ensinnäkin valtuustosta oli poissa kolme henkilöä ilmoittamatta varajäsenille. Olen kai joka kokouksessa puuttunut asiaan. Pyysin neuvostoa lähettämään kokouskutsun matkassa ohjeen, että ilmoittaa poissaolostaan etukäteen. Tähän ei suostuttu, kuulemma tietävät muutenkin. Mutta yksikään kokous ei näytä tulevan täysivaltaiseksi. Sen verran pitäisi arvostaa kirkkovaltuustotyötä, jonne on ihmisiltä saanut valtakirjan, että vaivautuisi ilmoittamaan esteestään, niin että lain edellyttämä varavaltuutettu voidaan kutsua paikalle.

Toinen minua sapettava on kirkkovaltuuston valokuvaus, joka suoritettiin minun aloitteestani, ja jos olisin tiennyt, mihin sekin menee, niin en olisi tehnyt koko aloitetta. Nimittäin esitin ensin, että valokuvaus tehtäisiin seurakunnan kameralla ja että kuvasta perittäisiin kuvan hintaa suurempi maksu ja raha menisi lähetystyöhön. Pieni asia, mutta konkreettinen muistutus kirkkovaltuutetuille, että pienilläkin asioilla voi edistää työtä lähetyskentillä. Kun valokuvaus suoritettiin kuitenkin oikean valokuvaajan toimesta, niin tietysti hintaa tuli enemmän, mutta ajattelin, että eipä se haittaa, maksetaan sitten enemmän.

Tänään sitten kirkkovaltuutetut vaativat, että heidän pitää saada valtuuston valokuva ilmaiseksi! Minä sanoin, että koska neuvosto on päättänyt aloitteeni johdosta, että kuva on maksullinen, niin sen tulee sitä myöskin olla. Eihän kouluissakaan koulukuvaa jaeta ilmaiseksi oppilaille. Mutta sehän meni kuuroille korville. Kun jotain saa ilmaiseksi, niin siitä ollaan yksimielisiä. Tämähän nähtiin kaupunginvaltuustossakin, jossa äitiäni lukuunottamatta kaikki valtuutetut kannattivat omien etuuksien lisäämistä (iltakoulu- ja seminaarimatkakokouspalkkioiden muodossa). Minä en vielä ole oppinut siihen, että omien etujen ajaminen on jotenkin ammattimaista, ja että sen vastustajia pitää jotenkin halveksua. Toivottavasti en opi koskaan. No, useampi sata euroa seurakuntalaisten rahoja menee nyt siihen, että kirkkovaltuutetut saavat kuvan itsestään. Minä suivaannuin sen verran, että kävin vetämässä tilauslistasta nimeni yli. Käyn ostamasta kuvan Hirsiöltä omalla kustannuksellani.

Satuin tässä muuten keskustelemaan myös muutamien henkilöiden kanssa, jotka tekivät kovasti selväksi, että Keskusta häviää ensi kunnallisvaalit Kemijärvellä ja että hallituksenkin pitäisi kaatua. Kysyin, että kenen pitäisi muodostaa uusi hallitus, mutta en saanut siihen vastausta. Totesin, että valtionyhtiöiden myyntiin ovat kaikki suuret puolueet syyllisiä, myös Lipposen hallituksessa mukana ollut Vasemmistoliitto. Kysyin myös, ovatko Kemijärven Keskustan valtuutetut syyllisiä tapahtuneeseen. Ymmärrän ihmisten vihan täysin, koska tunnen sitä itsekin. Meidän on taisteltava työpaikkojen puolesta, yhteisrintamassa, mutta onko oikein sekoittaa siihen kunnallista puoluepolitiikkaa? Kemijärven vasemmistolaisten äänestäminen ei tuo sellua takaisin, mutta se tuo kyllä valtuustosalin täyteen lukionsiirtäjiä ja salailupolitiikan kannattajia.

Lisäksi on sanottu, että onhan presidentti Halonen sentään tullut kemijärviläisten tueksi kannanotoillaan, mutta Keskusta, se se on sitten huono... Totesin siihen vain, että minä äänestin toisella kierroksella Halosta ja sain siitä kovasti aikanaan haukkuja. Teki niin tai näin, aina haukutaan. Mutta se kuuluu julkisen elämän etuihin enkä minä siitä lannistu :)